maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kestikievarointia



 
Mitä ihanimpaa iltaa teitteille kaikille. Eikä vähiten vege 43:lle!
Hän on blogini ihka uusi lukija ja aiheutti seuraajanumeronmuutos jälleen vanhaan sydämeeni  muutamat ylilyönnit.  Silkasta ilosta.Silkasta ilosta.
Kovasti teistä kaikista olen riemastunut.

Näihin blogeihin pitää aina olla otsikko muuten käy kälpäten.
Viime kerralla yritin kirjoittaa jääräpäisesti ilman mitään otsikon tapaistakaan ja painoin sen jälkeen napukkaa, joka hävitti kirjoitelman.
Oma syy siis, eikä koneista, tai mistään muustakaan johtuvaa, vaikka kovasti halusin muuta uskoa.
Kuten Charles minulle sanoi, harvoin tietokone itsekseen tekee mitään kummajaismaista. (Sitökin toki tapahtuu).
Sen verran haluaisin kyllä asian tiimoilta urputtaa, että eikö "kone" (järjestelmä, ohjelma, systeemi tms.) olisi voinut kehottaa, että KIRJOITA OTSIKKO! HYVÄT IHMISET SENTÄÄN OTSAKOI SEPUSTUKSESI!!!?
Olen vuodesta 2009 kirjoittanut menestyksellä ilman minkäänkarvaista otsaketta ikinä ja hyvin on pyyhkinyt.
En siis osannut edes unta nähdä moisesta otsakoimisesta.
Tottahan meiksiltä otsakkeita irtoaa.
Tai...oikeastaan jo tämä elämäni toinen otsakkeen keksintä aiheutti jo ylimääräistä otsan rypistystä.
Tähän asti on täytynyt selittää vain kuvakkeet, nyt pitää selventää otsikkokin:

"Kestikievarointi"- otsake juohtuu siitä, että tupasemme on toiminut kesti-ja kievaripaikkana kahdelle vieraalle (eri aikaan, mutta peräkanaa): Joonathanille ja Viviannille.
He ovat olleet tosin kievarissa töissä, elikkä me olemme maksaneet vieraille, eikä päinvastoin.
Työmies- ja nainen ovat maalanneet ja kravanneet autotallin ovet ja ajaneet nurmikkoa matalaksi.
Aamu-, väli-, lounas-,päivällis- ja iltapalat ovat työllistäneet sen verran, että moljahti mieleen laittaa tämänkertaiseksi otsikoksi kestikievarointi-sana.

Tämänkertaisista kuvista jos puhutaan, niin ensimmäisessä on kuvattuna yksi kolmesta kukkaispenkeistämme tämänhetkisessä loistossaan.
Erikoisesti kehoitan huomioimaan nuo punaiset kukkaset. Ovat puna-apilaa.
Penkin kukinta ilahuttaa mieltäni ja vanhaa sydänalaani aivan erikoisesti, samoin kuin penkki numero ykkösen niittyleinikit+puna-ailakit, sekä penkki numero kakkosen hiirenvirnat.

Keskimmäisessä kuvassa on kuva Hemppa-paapan (nimi muutettu) Charlesille (jos muistatte, niin tämäkin nimi on muutettu) väkertämä puu-auto.
Vinguin sen mukaani Catherineltä Asevelikylässä käydessämme.
- Viekää vaan! Viekää kukatkin! Mihinkä minä niitä enää laittaisin? Catherine sanoi valkoisena kuin lakana, vaikka oli ruskettunut.
Magnus on myös kuvassa, vaikka hänestä ei tosiaankaan näy kuni varjo vaan.

Alakuvassa on jälleen uusi önäle, joka on bongattu pihatossamme. Alakulmassa näkyvä vihreä letku on tosiaan vihreä letku. Ei vihreä mamba.
Tarkoitan oudolla önäleellä kivien päällä lekottelevaa liskoa.
Önäle ei kuitenkaan ole niin outo kuin Ragnhild oli. Ragnhildin lajike ja heimoke taitaa valitettavasti jäädä ikuisesti hämärän peittoon&katveeseen.
Keskikuvan outo önäle on tietenkin sisilisko. Ihailin sitä kauan ja hartaasti, jahka kananlihoiltani tokenin.
Annoin liskolle nimen Gunlög.
Nimien ruotsalaisvivahteet johtuvat luultavasti siitä, että Vöyri on tässä lähellä ja ruotsalaiset ovat aina osanneet keksiä kauniita ja vivahteikkaita nimiä.
Jos, nimi ei ollut osuva itse liskon mielestä, siis jos se olikin urhea uroslisko, niin vaihtoehtoisesti annoin sille toisenkin nimen: Sixten.
En tiedä mistä liskon/liskottaren erottaa. Tai oikeammin sanottuna ja jos totta puhutaan...en olisi mistään hinnasta kääntänyt sitä mätipuoli ylöspäin. (Hytistys, hytistys).

Koko viime viikolla ei taas kalenterin mukaan olisi muka tapahtunut mitään. Näyttäisi siltä, ettei edes kahviakaan olisi ryystetty, koska ei ole kahvirenkaitakaan kummallakaan sivulla.
Väärin!
Olen ollut viimeviikolla esimerkiksi paiskimassa sitä kahvakuulaa, jonka ostosta revittelin viime mhvv:ssa ja josta jo jossain kommentissa jollekkin retostelinkin.
Kuulaa todella PAISKITTIIN. Pariinkin otteeseen, mutta ennenkaikkea sitä pyöritettiin ja veivattiin kädestä toiseen. Sitä  myös nosteltiin niin vinhaan tahtiin, että naamani oli lopuksi saman värinen kuin kuula: neon oranssi!
Siis haloo! Saunassakaan ei minulle ole tähänpäivään asti tullut niin hiki, kun kahvakuulan kanssa koikkelehtimisesta.
Syynä on tietysti omat kiinteät kahvakuulani/ikä potenssiin sata.
Hiukkasen hävettikin, sillä olin taatusti vanhin ja paksuin porukassa. "Urheiluhousuni" lököttivät ja paitani sisälle olisi mahtunut toinenkin kaltaiseni kuulamörssäri.
Näillä seikoilla ei kylläkään ole mitään merkitystä, mutta vannoin mielessäni, että minäkin ostan itselleni ens eläkkeestä samanlaiset pohjepituiset kiiltävät sledarit kuin kaikilla muillakin oli.  (Siis, en tiedä ko. pöksyjen nimeä, mutta SLEDARIT on hyvin kuvaava sana, vaikka olenkin sen itse juuri keksinyt).
Urheiluasuni yläosa tulee myös muuttumaan. Minulla on kaapissa sopiviä urheilullisia yläosa-sledareita (sellaisia, jotka pitävät makkarat sun muut aisoissa), joten niitä ei tarvitse erikseen enää hankkia.
Yhtään en ollut kuitenkaan kipeä jälkeenpäin ja syynä on tietenkin parinvuoden salilla koikkelehdinta ja 3-kiloisten punnusten hiissaaminen.
Aion koko loppuelämäni pysytellä  kahvakuulan kahvassa. Kehotan lämpimästi kaikkia muitakin, jotka hiukankin kynnelle kykenevät, näin tekemään.

Lauantaina lähdimme ennen sian rupsausta ajelemaan Kankaanpäähän (olettaen taas, että siat rupsauttavat noin kuuden aikaan aamulla).
Tämän kesän Kansanlähetysjuhlat järjestettiin Kankaanpäässä.
Saimme viettää juhlaa oikein "vanhanaikaisesti" isossa teltassa.
Juhlat olivat muutenkin ihastuttavat. Joka neliömetrillä tapasin tuttavia.
 Huomasin  itsessäni taas uuden piirteen. "Uusi piirre" ei tullut minulle mitenkään puskasta, sillä äidilläni oli tämä sama vuositolkulla ikä-ihmiseksi tultuaan:
Hän ei tuntenut ihmisiä. :(
-Tunnenko minä sinut?, äiti kysyi kaikilta, jotka tulivat kaupoissa, sun muissa, hänelle juttelemaan.
Meikäläisenkin teki mieli joiltakin myös kysäistä, että hei...tunnenko minä sinut.
Juhlilla kyllä kävi niinkin, että minua tultiin tervehtimään ja sanottiin, että sinä et kyllä minua tunne, mutta...
Kiitettiin kirjoituksista (kröhöm) ja vannotettiin jatkamaan, kun meikäläinen VAATIMATTOMAN näköisenä kertoili hieman lopettelemaan alkaneensa meinanneensa...
Kiitos vaan kaikille teille rohkaisuista ja iloisista tervehtimisistä. :D

Juhlilla ilahutti erikoisesti saarnaajien ja muiden puhujien puheet Jeesuksesta. Hänen ristinkuolemastaan meidän ihmisten edestä, että me pelastumme.
Oli mieltänostattavan hykerryttävää kuulla kerrottavan, miten Raamattu on Jumalan puhetta  ja totta aasta ööhön saakka. (Sen muuten olen uskonut jo pikkaraisesta tytöstä saakka. Ihan siitä saakka, kun koulussa uskontotunnilla niin opetettiin).

Ajelimme lauantai-illalla tyytyväisinä ja onnellisina Hälvänmutkalle.
Aamulla nukuimme tavallista myöhempään ja kuuntelimme ja katselimme TV:stä nojatuolijumalanpalveluksen.
Nojatuolijumalanpalvelus on hyvä idea, mutta ainakin viimesunnuntainen vaati kyllä hivenen enämpi istumista. :D
Televisiosta lähetettävät jumalanpalvelukset ovat hyviä, tarpeellisia ja toivottavia, mutta eivät korvaa tietenkään itse paikalle kirkonpenkkiin menemistä.

Sunnuntai-iltana kaahasimme Nikolainkaupunkiin kesäseuroihin tuttuun kirkkoon.
Ilahduttavasti sinnekkin aina porukkaa hiissautuu, vaikka ulkona aurinko helottaa, lomat vyöryvät päälle ja tapahtumiä järjestetään ympäri Suomenniemeä.

Seurojen päälle menimme Nikolainkaupungin hautausmaalle. Kuljimme vanhanportin vasemmanpuoleisen etulohkon rivi riviltä ja etsimme Calamniussukuun kuuluvien hautoja.
Nimiä oli alun kolmattasataa. (!) Minulle sanottiin kaksi (2) sukunimeä, joita olisi hyvä, jos eteen pökkäisi.
Ei meinannut löytyä, enkä meinannut muistaa, mitä piti etsiä, eikä voinut huutaakkaan yhtenään Charlesille, joka kauempata yritti hautoja etsiä.
Lopuksi löysin yhden, varsin tärkeän, haudan. Se kuvattiin ja niin lähdimme Asevelikylään noutamaan kestikievarivierasta.

Nyt on tullut aika lopettaa kirjoittelu tältä haavaa.
Jos olet vielä hereillä ja tänne asti urheasti kahlannut, niin hyvää yötä Jeesus myötä.
T: Kaisa Kievari-Sledaräng
-------------------------------------------
Psalmi 119, 5-6

Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään.


21 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ihanaa! Joku muukin käyttää tuota sika-aikailmausta :) mie kyllä ihan sitä p-alkuista...

Mulle kyllä herjataan otsikottomuudesta joka kerta, kun ohjelma tallentaa. Sitten siihen tulee linkki "ohita varoitus". Ärsyttävää, kun monesti laitan otsikkoa myöhemmin vähän sen mukaan, mitä tekstiä on sattunut tulemaan.

pau kirjoitti...

Näin rouvasen pikaisti ohittaessamme toisemme. En muista, mikä kiire minullakin muka siihen saumaan oli, mutta jotain ehdin havaita:
sinulla oli tosi sievä musta pitsibolero tai sen tapainen. Ja minusta olit kovin hoikan oloinen! Ota tämä rohkaisuna, sillä sellainen vaikutelma minulle jäi, että olit kovin soman näköinen!
Kahvakuulaan en ole tutustunut, enkä oikein pidä vihreistä kuulista, josta jälkimmäinen on hyvä asia, mutta aiempaa pitää varmaan harkita, jos se on noin tehokasta, että ihan neon oranssiksi... minulla on sen värinen urheilupaita, joten väri sopisi siihen hyvin ;)

Rakkaita terveisiä sinne Runottarenpolulle ja iske runoa sanomalehden reunaan vaan ja siitä kirjaksi. Sitä odotellessa :)

vilukissi kirjoitti...

Mikäs sen osuvampi otsakointi oliskaan ollu ku justihin kestikievaroontiahan se. Mä kans täs hiljattain ihimettelin, notta miks ikones sanoo, notta kiriaurutahanko tallentamati pihalle...uskaltanu painaa, notta joo joo, justinhan sen tallensin, en ollu muistanu laittaa otsikkoa, nottei mikään olisi ollukaan talles! Mä olin aivan otettuna tuasta puuautosta, ihkuihana! Kalapiaksi mäkin oisin menny, jos sitä olis multa joku ollu viämäs. Olisin varmahan sanonu, notta hajenko viälä hellasta tuhkat följyhys?

vilukissi kirjoitti...

Piti oikeen käväästä välillä kattomas, notta puhuukkos sä sisiliskotaki jotain ja olihan siälä kiven päällä köllimäs itte lisko(tar)! Se meni enste silimien ohitte. Silimien ohitte? Silloon ei vissihin näje mitään. Sinet mitään voi alkaa meinaamahan lopettamisen meininkiä, kronikat ja kaikki novellit ja kaikki sellaaset mukavat kiriat on viälä kirioottamati! Näistäkin sun jutuustas sain vaikka minkälaasia havukka-ahon juttuja!!!

Ansku kirjoitti...

Kiitosta taas piisoohin asti ja terveisiä Hälävän sakille täältä rintamailta!

Ailakki kirjoitti...

No Kankaanpäähän meidäkin matka suuntautui virtojen kautta silä kun on keskimäisen lapsukaisen perheellä huvila oltiin vähän niikun mukamas likenpänä juhlapaikkaa eipähä vain teikäläisiin törmätty vaikkakin täältäpäin olikn tosi hyvä edustus sana oli koskettavaa ja todella hyvä anti muutenkin lauantain vain olimme ,kun mua niinkus aina pakotti kotia päin kun kahdeksas lapsenlapsi näki päivänvalon 4.7.tytöntyllerö.näin se elämäjatkuu ikääntyneet poistuu keskuudestamme ja uusia syntyy sehän on elämämme kiertokulku.saamme olla onnellisia päivästä tästä joka iltaan jo on kääntynyt.Ps.100.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sanna
Kyllähän se pieremä-alkuinen varmaan se oikea sanatapa onkin, mutta pitää yrittää pehmentää noita elämän realiteetteja pikkasen ;)

Varoituksen sana tulee otsikosta minullekkin, muta eise kumminkaan päästä ohittelemaan. Pah, pah ja vielä kerran pah.

Anonyymi kirjoitti...

Pau
No, nyt tuli kehuntaa niin paljon, että niiden varassa elää monta monituista viikkoa! :D

Magnus saa aina vihreitä kuulia isänpäivälahjaksi ja joululahjaksi ja synttärilahjaksi.
Pidän huolen, ettei hänen tarvitse itse lahjojaan kaikkia syödä. Satun nimittäin tykkäämään ko. kuulista. Nytkin vesi kihahti kielen päälle.

Rakkaita terkkuja myös sinne Nikolainkaupunkiin!

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Syräntä lämmittää ja lohruttaa, että muirenkin konehet tekevät ja iiskoottelevat miten tahtovat.
Kantapäiren kautti ainaki meikäläänen oppii.Soon aika tympiä tapa oppia, muttei auta.

No, Charles ei kehrannu itte kysyä saako se lainata omaa autuansa, joten äireen piti keherata.;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Olis vissihin pitäny siirtää se "vihiriä mampa" sivuhun, nii olis Sixteeniki näkyny paremmin.
Joo, sitä voi kyllä mennä ohitte silimien ja korvien aikamoonen määrä punnittua ja hyvääki tiatua elämän varrella.
Kunhan ny kaikista olennaasin sentään menis jakeluhun, nii hyvä olis. :D

Emmä usko, jotta mä kirijoottamista koskaan heivaan.
Vaikkolis viikolla kuinka köppäästä, nii maanantakina ei muista mitää kureeta asioota.
Minen kyllä mitää kureeta viittis pomiloorakkaa. Viitti kenenkää murehia enämpää pykätä. Kaikillon omisnansakki varmahan tekemistä.

Sullon ilimiömäänen tua rohkaasun ja kehaasujen antamisen armolahija. ;D
Jotta oikeen Havukka-ahon!

kaisa jouppi kirjoitti...

Ansku
Kiitos kiitoksista (myäs niin viljalti, notta piisaa).

Ja terveisiä sinne kirkonmäjelle myäs!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Tuo anonyymi, joka sinulle vastailee olen tietysti minä.
Kummasti kone taas jätti kuvan ja nimen huomioimatta.
Ihan varmasti tein kaikki niinkuin AINA ennenkin! ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Vai kahdeksankertaisen paapan viereen sinä joudut iltaisin köllähtämään? :D

Onneksi olkoon ja siunausta!

Minä näin vilaukselta teidät toisella puolella telttaa, kun itse olin. Ei olisi huuto kuulunut.
Me lähdimme myös samana iltana kotiin, mutta kyllä kannatti ajella päiväksikin paikan päälle. Oli niin tukevaa ja rohkaisevaa sanomaa ja opetusta.

Rosina kirjoitti...

Mukava oli taas kirjoitustasi lukea. :))
Kyllä minä ainakin vielä sinut tunnen!
Siitä kahvakuulailusta, hieman arastelen koko hommaa kun muistelen kärsimiäni olkapäävaivojani. Ne kun kestivät ja kestivät, lääkäritkään ei tämänikäisiä enää noteeraa kaikkine vaivoineen. Aika kuulemma parantaa...
Kai niin sitten onkin monen vaivan kanssa.

Ailakki kirjoitti...

Joo tuhtia tekstiä saatiin kuulla ja hyvää opetusta niinse on ja totta joka sana hyvät tosin oli päivät tähän ei voi sanoa muuta kun AAMEN AAMEN..

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllähän se tosiaan on tuon kuulan kans syytä varovainen olla.
Toisaalta, joku sanoi minulle juuri äskettäin, että on saanut hartiansa pysymään "aisoissa" kahvakuulan ansiosta.

Paras on kysyä oikein fysioterapeutilta tuon asian päältä.

Oli mukava kuulla, että oli mukava lukea! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Olisi oikein pitänyt ostaa äänitykset niistä puheista.
Niitä sitten kuunnella kerran pari viikossa, kun oikein asiat menevät maailmalla prilleehin. :D

Anitta kirjoitti...

Mulla vaan s-posti kyselee otsikoita eli bloggauksen saa huoleti jättää otsikoimatta.
Kahvakuulailu on mulle vähän vierasta vaikka ei varmaan olisi pahitteeksi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
S-posti on minulla ihan "hiljaa". Se tekee just niin, kun minä haluan (ainakin vielä).
Ei liioin bloggauksessa koskaan ennen kyselty mitään otsikoita.
Kaikki muuttuu, vaikka meikäläisen kalkkiksen mielestä kaikki pitäis pysyä niinku AINA on ollunna! ;)

Eilen olin taas kuulailemassa ja myöntää täytyy, että on ehkä hieman nuorempien (lue: ohkasempien) ihmisten juttu.
Aion kyllä mennä vastaisuudessakin kahvailemaan, vaikka sormien niveliä hiukan aamulla särki ja ihottumaa otti illalla pukatakseen.
Täytyy nyt seurata tilannetta. Kotona ei käy noista säryistä, eikä vaivoista valittaa, sillä Magnus on jo muutenkin kehottanut jättämään kuulailun vetreämmille yksilöille.

isopeikko kirjoitti...

Runot pitää kirjoittaa aina näkymättömällä musteella niin silloin niitä esittäessä koko runo tuntuu varsin tuoreelta ja omaperäiseltä. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Jos kirjoittaisin näkymättömällä musteella runoseni, niin lausuttaessa ne tosiaan olisivat omintakeisia-ja peräisiä.

Esimerkiksi:

Ah, mik´....öh, kuinkas se meni?
.........(tiheää hengitystä)...
Kuink´ kaunis onkaan....öh....
Sa rakkahin oot ja.....
............siis........
.....(poistuu esiintymisestraadilta ja nyyhkyttää).....