maanantai 1. heinäkuuta 2013

Uusi ja ehompi yritys


Kivikkoinen, sangen kivikkoinen on tämä bloggarin tie joskus.
Tänään on kuitenkin uusi päivä ja niin sun näin nukutun yön jälkeen kirjoitan mhvv:n uudelleen.
En kuitenkaan varmaankaan pysty yhtä briljanttiin kirjoitussuoritukseen kuin oli se menetetty juttu. ;)
Sitä, kuinka hermojärjestelmäni on laantunut, en viitsi sanoa.
Tai, no...EI OLLENKAAN!
Charles kehoittikin ystävällisesti, kun yritti löytää kirjoittamani briljanttisen reportaasin, joka taivaan tuuliin hävinnyt oli, että hermoheikon äitinsä olis parasta lopettaa koko bloggaaminen.
Siinä, kun menee jo kuulemma sivullisiltakin hermot.
En tiedä, voi olla. Ehkä sitä tosiaan alkasi liian vanhana ja pöperöisenä kirjoittelemaan.
Ehkä sulkakynä, tai korkeintaan kosmos-kynä olisivat meikäläiselle niitä parhaita kirjoituskaluja?

Mutta nyt iloisempiin asioihin.
Minun vanhat ja vetiset silmäni äljähtivät taas räpsymättömiksi ilosta, kun viimeviikolla huomasin, että bloginseuraajaluku oli muuttunut.
Se on nyt kokonaista neljäkymmentäyhdeksän, kun Markon Paula on joukkoon liittynnä.
ILOISTA TORVIEN TÖRÄNTÄÄ!!!
Torvien töräytykset taas myös kaikille muillekin 48:lle seuraajalle ja niille miljuunille&miljuunille muille lukijoille.

Jos sitten hiukan noita kahta alkukuvaa selittäisi.
Ylimmäisessä on kuvattuna kivikkokasvejani, jotka voivat hyvin ja kukoistavat Vilpolan vierustalla.
Siinä avaruuteen liuenneessa jutussa oli muuten neljä kuvaa. Ragnhildin kuva oli sarjassa mukana, kuten siinä seuraavassakin ja nyt tässä.
Ragnhild (nimeä ei ole muutettu) on tosiaan Vilpolaan ilmestyneen ihmeotuksen nimi. Annoin sen sille, koska komea ilmestys tarvitsee komean nimen.
Luulen, että kyseessä on joku kromosomiyökkönen.(Kromosomiyökkönen: tavallista upeampi yökkönen).
Tutkin Googlesta viimeviikolla yökkösiä, enkä koskaan ole tiennyt, että Suomenmaassa asustaa  sellainen määrä juuri YÖKKÖSIÄ.
Niin komeata kuin Ragnhild, ei silmään osunut ensimmäistäkään.
Mitkä siivet ja mikä kroppa!
Kun huomasin Ragnhildin, tulin broilerille päälaelta kantapäihin saakka.  Myöskin käristemakkara alkoi pyöriä suussani ja jo niellyt makkaranpalasetkin pyrkiä lähtöruutuun.
Kukahan tietäisi, mikä lajike tämä YÖKKÖINEN on?
Jaa, että kuinka tiedän, että kyseessä on yökkönen?  Noh, en ole ikinä päivällä moisia nähnyt. Siis kyseessä ei ole päivike. Jo siitäkin syystä, että päivikkeitä ei luultavasti ole olemassakaan.
Ragnhild ei enää ole Vilpolassa.
Magnus kantoi sen ulos, koska pitäähän eläämen saara juara.
Ragnhild oli laittanut urheasti kampoihin siirron aikana. Mutta sekä sille, että varsinkin minulle, oli parempi, että se muutti asuinpaikkaa.

Olen viettänyt sisätiloissa plättipäiviä. Siis tuijottanut laipioon ja kaivellut klyyvaria.
Ihania kesäpäiviä on ollut, mutta ulkona ei kertakaikkisesti ole voinut olla.
Syynä on ollut miljardit ja taas miljardit paarmat, jotka pistin tanassa odottavat verenhimoisena, kun ulko-ovi vaan narahtaakin.
Aionkin hankkia sellaiset ötökkälouskut ja satimet, jotka joko häätävät, tai imevät kaikki nyrkkiä pienemmät lentokykyiset sittiäiset kitaansa kolmenkymmenenmetrin säteellä. Kuulemma. Ainakin mainokset niin vakuuttavat.
Minulle riittäisi pienempikin sädemitta. Minulle riittäisi se, että ne eivät landaisi päälleni ja imisi, purisi, pistäisi, eivätkä haukkaisi, valuttelisi myrkkyjään, tahi kusaisevat. :(
Taas kerran vakuutan olevani tietoinen kaikkien hörhiläisten hyödyllisyydestä, mutta onko niiden pakko ängetä iholle ja onko pakko purra?
Pidän sitä hyönteislouskua toiminnassa vain silloin, kun olemme ulkona, joten tuskin niistä mikään laji kuolee sukupuuttoon Hälvänmutkalla.

Sain minä sisätiloissa kärvistellessäni piirrettyä kuvan kesän telttapäiville-kutsuun.
Kutsuja jaetaan Laihialla ja Isossakyrössä, sekä laitetaan markettien seinämille ja sensemmoisille paikoille.
Laitan kuvan tännekkin seinämälle, jahka siihen präntätään nimi Suuressa mukana, aika ja paikka ja vastuunkantajien nimiä.

Kristillisdemokraattien ystäväkokouksesta varmaan kirjoitin jo edellismaanantaina, koska se oli edellismaanantaina.
Perjantaina veimme kesäkarvavieraamme Lyllanin kotiinsa Nikolainkaupunkiin.
Oliko se iloinen nähdessään perhekuntansa, Kiljusen herrasväen, jälleen kasassa.
Lyllan sai tuliaisiksi lakritsapötkyn. Minä sain Guccin sandaalit ;) .
Lisäksi saimme turkkilaisia ihastuttavan sitkeitä ja kauniita kookos...mitähän olivat. Kauniisti muotoiltuja ja koristeltuja makupaloja.
Ne me söimme välittömästi parempiin suihin.

Lauantaina olimme Magnuksen kanssa vetämässä virsipiiriä palvelukodilla.
Lauloimme monta virttä. Jälleen kerran olin syvästi kiitollinen Nikolainkaupungin  Tipulan musiikinopettajalleni, kun hän aikoinaan opetti meille oppilailleen mahdottoman määrän virsiä.
En melkein enää edes muistanut, että samainen opettaja minua, silloista pikkaraista tyttöstä, tyhmäksi arvioitsi.

Sunnuntaina menimme kirkkoon, Isonkyrön vanhaan kirkkoon. Siihen, joka on 1304 ylösrakettu ja josta olen jo ennenkin teille mainosrumpua lyönyt.
Tuohon kirkkoon kannattaa kesänaikana sunnuntaisin aina kymmeneltä tulla. Tietenkin kannattaa mennä muihinkin kirkkoihin, varsinkin jos sattuu asumaan Äkäslompololla, tahi Padasjoella.

Kirkonmenojen jälkeen menimme Pappilaan. Siellä vietettiin seurakunnan pitkäaikaisen työntekijän oloneuvokseksi muuttumisjuhlaa.
Oli oikein lämminhenkinen juhla. Kakkukin niin hyvää, etten muista ilmoisna ikinä semmoista maistaneeni. Otinkin sitä kaksi kertaa ja niin muhkeat palat, että menin varmuudeksi hiukan kauemmaksi Magnuksesta, ettei hän ylety potkaisemaan minua sääriluihin.
Annoimme Magnuksen kaa lahjaksi erään tietyn ja piakkoin aika vaikeasti saatavilla olevan runokirjan.

Illan suussa lähdimme Charlesin kanssa Nikolainkaupunkiin ja Huutoniemen kirkkoon kesäseuroihin.
Magnus ei voinut lähteä, koska häntä kyälöötti ja kuumettakin tuntui tuppaavan.
Maanantainakin Magnus oli kalpea ja valkoinen kuin olmi.
En ymmärrä, mihinkä se rusketuskin häipyy, kun ihminen on huonovointinen ja KALPEA.
Sanoin Magnukselle, että kovin montaa päivää (oikeastaan ei yhtäkään) ei aleta ihmettelemään, vaan hänen on mentävä lääkäriin. Olin huolissani, koska Magnus ei ole koskaan kipeä.
-Minen mee lääkärihin. Ensiks se kysyy taurinkuvaa, johonka minä vastaan, jotta  kyälööttää ja akka sanoo mun olovan kalapian. Sitte lääkäri kysyy tiätenki, jotta kuinka kauvon nämä vaivat on mua vaivannu? Mä vastaan, jotta on ne jo toista voorokautta ollu vaivoona...

-Niin, niin, mutta kun sinä et oikein koskaan ole voinut tuollalailla oudosti huonosti ja ...yritän minä ykyttää.
Ehkä sitä on hieman ylihuolehtivainen. ;)

Tuolla se Magnus nyt niittää ruohoa. Kunto ei ole oikein hääppöönen kuulemma, mutta ainakin puolivuotta nyt kattellahan ja kuuhoostellahan.

Näihin sairaskertomuskuvitelmiin lopetan tällä kertaa.
Se kirjoitus, joka haihtuen hävisi, oli paaaaljon mielenkiintoisempi ja pidempi. ;)

Oli muuten unehtua kertoa, että lähdin eilen lähikuntaan ostamaan kahvakuulaa.
Kuula  löytyikin melko helposti. Jo toisessa kahvakuulakaupassa tärppäsi.
Luulen kuitenkin olleeni taas liian paljokas, mitä kuulan kiloihin tulee. En muistanut, että eivät vajaa satavuotiaat mummanputikat paiski kahvakuulia samaan sähtiin kuin parikymppiset. Siitä siihen, että sain kuulan nostettua auton takakonttiin.
Ans kattoo nyt. Ensi torstaina on Kylkkälän kylätalolla (pihalla) kuulasessiot. Kyllä minä ja kuula aiomme sinne ainakin katsomaan mennä.
T: Kaisa Kuula
-------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 1-4

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta,
ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettavaksi.




14 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Blogaaminen on todella ihmeitä ja uusia hämmästyksen aiheita täynnä. Minultakin on hävinnyt juuri eräästä postauksestani erään lukijan laittama kommentti, jonka takuuvarmasti luin sähköpostistani.
Kun myöhemmin menin tarkistamaan, ei kommenttia ollut enää missään, ei siellä sähköpostissakaan. Kerrassaan uskomatonta.

pau kirjoitti...

Oikein kivoja nuo sun KIVIKKOKUKAT!
Taatusti sateen-, pakkasen- ynnä muun kelin kestävä lajike :D

Heeka kirjoitti...

No niin Kaisuliini. Jos nuo kirjoitukset pakkaa enmpi vielä häviämään, niin olis yksi neuvo. Tietenkin, jos sulla on jokin tekstinkäsittelyohjelma. Kirjoitat kaiken ensiksi siihen ohjelmaan ja sitten sieltä kopioit blogiisi. Jos et osaa kopioida, niin kysy vaikkapa Charlesilta ja minäkin kyllä autan, jos tarve niin vaatii.

Meillä tuoksuu hyvältä. Uunissa on toinen satsi voisilmäpullia. Tuu syömään!

Rosina kirjoitti...

Yksi kahvakuulakuurin tarvitsija löytyy täältä!
Pitää vaan vääntäytyä netin ja uuden läppärin ääreltä ylös, ulos ja Tervajoelle!
Paljon kuluu aikaa ja tupakkia , no ei sentään jälkimmäistä, ennenkuin Windows 8:n salat selkiävät...

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Joo, uskomattomia asioita pakkaa tapahtuilemaan.
Meikäläisen tapahtumat kyllä usein johtavat sylttytehtaalle (kuten myös illalla bloginkirjoituksessa kävi).

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Eikös vaan olekkin.
Nuo kukkaset elävät meikäläisenkin tasoisen hortonomin hoteissa. ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Heeka
Just noin neuvoi Charleskin. Ensin johonkuhun ohjelmaan ja sitten vasta blogiin.
Eilinen moka oli kyllä ihan omaa sakeutta.
Painoin nappia, jossa selvästi luki, miten siitä seuraa. Tietynlaisia offensiivejä,kuten tietojen katoamisia ikuisiksi ajoiksi jne, mutku oli niin myöhä ja väsytti ja, jos kumminkin asiat olisivat napsahtaneet kohilleen...

Kiitos tiedosta, että apua on saatavilla sieltä naapurikunnasta, jos vastaisuudessa päleet oikein menee tilttiin. :P

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minäkin menen nyt ekaa kertaa.
Katselin netistä niitä kahvakuulaohjeita, niin pikkasen kauhistutti.
Olen itsekseni keksinyt joitakin liikkeitä (pehmotyylisiä) että osaisin edes pitää siitä kahvasta kunnolla kiinni, ettei kopsahda varpaille.

Hyvä sanonta tuo "aikaa ja tupakkia". Joo, onneksi ei enää tupakkia kulu ollenkaan. Ennenvanhaan sitä kuluikin tuplasti enemmän kuin aikaa.

Salat taitavat jäädä meikäläisen osalta ainaiseen pimentoon, mitä Windows 8:aan ja muihinkin lumeroihin tulee!

isopeikko kirjoitti...

Eikös se osannut sanoa nimeään se Ragnhild? Yleensähän se on aina suua päänä, mutta taisi nyt olla jotenkin mökötöö, kun oli päätynyt sinne mököttämään. Tai sitten se oli menossa sylttytehtaalle. Joskus ne käyvät siellä ihan kurillaan, nuo yökköset. Nekin näet tykkää syltystä, siitä kissasta :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
En paljo kehtaa edes sanoa, mutta en älynnyt kysyä siltä sen nimeä.
Ajattelin, kun yökköset yököttelevät vain öisin, eikä kukaan ole näkemässä, eikä antamassa mimee, niin mistä se sen olisi saanut?
Voihan, (hyvät ihmiset sentään)olla, että sillä olikin jo nimi.
Esimerkiksi Gunlög.
No, jos sitä vielä näkyy näillä main, niin kokeilen kysäistä.
Voi kyllä olla, että se on jo paremmilla sylttytehtailla koko Ragnhild.

vilukissi kirjoitti...

Voi hyväänen aika, ny en tierä, mitä kohtaa kommenttoosin...kkosmoskynä aiheutti muisotja...siitä tuloo kiäli kivasti siniseksi. Et voi ainakaan salaa kiriootella, jos mennen ja tullen sitä imeskelisit. Miksi kummassa se muuten oli sellaanen kynä, jota sai kostuttaa. Mikä tarkootus sitten oli sillä kostutetulla osuurella? Väristystehtävien tekoko?

Kivikkokasvia...tuo on kyllä melkoosen hyvä juttu! Seuraavan kerran, ku multa kysytähän, notta miksi kummas mä hamuan kiviä följyhyni, niin snaon, nottei näin hyviä kivikkokasveja voi jättää ottamatta! Vai kahavakuula...katto sitten nottet sitä flitaase mihinkään väärähän paikkahan!

vilukissi kirjoitti...

Niin siitä perhosesta...mä luulin, notta sun tantusta oli helemasta pala iroonnu. Ei oo pitkäkään, ku yhyrestä mun pellavakoltustani meinas jäärä justihin tuallaanen fillarin kettinkin sekahan. Ei jääny, mutta isoo palakehenkiäli tuli ja mustaksi koko kohta. Hyvin rasvatut kettingit.

vilukissi kirjoitti...

...niin ja vielä...onko siinä kivikkokasvi -kuvas valakoonen lentävä lavitta??

kaisa jouppi kirjoitti...

VILUKISSI
Laitoon isoolla puukstaaviilla, ku vastaan kaikkihin sun kolomeen kommenttilootahan samassa loorassa. :D

No ensimmääseks mä siitä kosmos-pännästä sanoosin, jotta tulikokaa siitä jäläkiä minkäänlaasta iliman sylykiä?
Minen muista. Muistamattomuus johtuu siitäki, ku en varmaa ikänä erehtyny yrittöhönkää iliman sylykyä. Jos johonki paikkahan sai luvan kans räkäästä, niin se varmahan tehtihin.
Kaitpa se kynä muka korvas ne mustetpullot ja ne terät, jokka levis aina harottamahanja kirijootus tuli niinku kaksinkertaasena. Soli kans mukavaa, vaikka opettajat ei siitä tykänny yhtää.

Minoon kans ihaallu mun kivikasvia aina, ku mä niiren ohitte kulijen.
Oon jokakerta onnitellu ittiäni, jotta mä tuan kasvilajikkehen hoksasin. Elikkä oonhan mä ihimisillä nähäny pöyrillä klasipystejä, jois on ollu piäniä kivenklupuroota sisällä, mutta sei viälä meinaa, jotta itte olisin hoksannu sellaasia laittaa.

Noli kuule justihin sellaaset pinnojen välihinjäänysien hamehenhelemojen näkööset ne siivet. Mua oikee vähä kenkuttaa, ku kukaan ei oo mullen kirijoottanu, mikä soli, tua elään.
Hyvä kans, jottet sä kaatunu pyäräs ja hamehies kans. Sun pitää laittaa pyykkipoika helemoohin!

Justihin tulin kahvakuula-rymistöksestä Kylykkälästä,
Voi yhyren kerran sittenki! Oli kyllä kauhiaa trumffoota.
Mun naama on ny saman färinen, kummun se uurenkarhia kuula: neon-oranssi!
Mutta kyllä mä meen seuraavallaki kertaa. Kait se färi viikossa laimenoo. Naamarustingista nimittään.