maanantai 26. elokuuta 2013

Historian havinaa



Ylimmäisen kuvan tuolissa istuskeli Ludvig Runeberg mökillä ollessaan.
 Kyseisen mökin nurkassa tuo tuoli on tälläkin hetkellä. Siihen olisi ollut soma istahtaa itsekkin, kun taannoin mökissä piipahdimme. Olisi voinut kuvitella olevansa herra Runeberg, tai no...Fredrika ja ajatella kaikkea ylevää ja seesteistä.
Tuolille istahtaminen  oli kuitenkin ymmärrettävistä syistä kiellettyä.
Eihän minkään jakkaran kintut kestäisi satojen istujien painoa vuosisadasta toiseen.

Tuohon keskimmäisen kuvan kiikkustooliin sen sijaan istahdin.
Siinä on vaarini Kalle Kustaa Wirtanen aikoinaan kiivaasti kiikutellut ja suunnitellut kaikkea erinomaista ja erikoista asuinsijansa edistyksen eteenpäinviemiseen.
Kuten esimerkiksi tuon mankelin, jonka näet alimmaisessa kuvassa.
Otin muutaman hartaan keinahduksen ja muistelin Kustaa-vaariani.
Muistelin, mitenkä hän meille kylään tullessaan lauleskeli  "minä pieni paimenpoika lentohon en pääsekkään. Tänne, tänne jäädä täytyy kylmähän ja ikävään... (tai jotenkin noin ne sanat meni).

Mutta nyt sitävastoin on ehdottomasti fanfaarin aika!!! (Iloista, kuuluvaa ja rytmikästä torven toitantaa):
Minttu on liittynyt sankkaan lukijakuntaani! :D
Ilokseni jälleen kerran huomasin lumeron muuttuneen yhden pykälän suuremmaksi.
Tulin tapani mukaan hyvin onnelliseksi. Niin Mintusta kuin myös taas teitistä kaikista.
Teidän ja heidän, jotka lukevat, mutta eivät ole numeroinnissa (!) mukana, jaksan näitä ylen "mielenkiintoisia" juttuja skriivailla.

Nythän on niin, että facebookki imee aikalailla mielenkiintoja ja mehuja puoleensa.
Olen käsittämättömällä innolla kirjoitellut päivittäin about satakunta (pikkasen jos liioitellaan) kommenttia joiden kuiden kavereitteni  sivustoille ja seinille.
Muutaman kerran on nyt käynynnä niin, että omasta mielestäni huikaiseva kommentti on vastaanottajan taholta POISTETTU. Olen siitä melkoperäisen varma.
VOIHAN tietysti olla niinkin, että en ole koskaan painanutkaan "lähetä ihku upea kommentsuunisi eteenpäin"-nappia, mutta enämpi kyllä luulen, että ei näin. :(
Ikinä en kirjoita mielestäni mitään ilkeätä tai sopimatonta. Pois se minusta.
Ehkä joku ei ymmärrä outoa huumorintajuani ja poistaa raivoissaan kommentin sen takia.(Epätietoinen niiskaus).
Tänään olen kulkenut siipispankka maata vinistäen, kun olen murehtinut asian päältä.
Voi olla, että joudun hillitsemään kommentointi-innokkuuttani aika tavalla.
Sitten murehduttaa myös se, ettei ole ehtinyt kommenteerata blogeja, joita aina säntillisesti kävin kommenteeraamassa.
Ehkäpä pian koittaa taas se suloinen aika, että paneudun vaan blogiklubiin facen tilasta. Mene ja tiedä.
Ehkäpä tämä bloggailu&facebookkailu on sittenkin liian vaativa homma meiksille.

Aloitin tämän maanantaisen mhvv:n kirjoittamisen hyvissä ajoin heti alkuillasta.
Tovi meni siihen, kun yritin listiä kaikki 39 kärpästä, jotka olivat tunkeutuneet sisälle huumaavan hajun vetäminä.
(Huumaava haju: vastaleivotun sämpylän ja ruisleivän tuoksu).
Sainkin lätkittyä n. 9 kärpästä ja muut 30 ovat menneet nukkumaan ilmeisesti, kun niitä ei näy.
Ei kyllä ole ikäväkään, ei sen puolen.

Edessäni on kupponen jäähtynyttä kermakahvia ja tietenkin kalenteri.
Kalenterissa on vain kahden päivän kohdalla merkintä. Merkinnät ovat: vaari, Tipsu ja Andy.
On kyllä muinakin päivinä tapahtunut kaiken näköistä, mutta keskityn aluksi tuohon vaari-merkintään.
Tiistaina meillä oli sanoinkuvaamaton ilo ja onni päästä käymään paikalla, jossa vaarini eli ja vaikutti 10 vuotta elämästään.
Saimme koluta talon, jossa vaarini asui, läpikotaisin vinttiä myöden.
Saimme myös ottaa valokuvia ja kuulla hyviä muisteloita hänestä.
Talossa samaan aikaan asunut miniä kertoi sydäntälämmittäviä asioita vaarista ja sain ikäänkuin tutustua Kustaaseen uudestaan.
Lopuksi ajelimme Ewen ja Mathewin kotiin syömään maailman parhaita sämpylöitä ja grillimakkaroita.

Perjantaina oli Andyn ja Tipsun hääjuhla.
Heidät vihittiin juhlallisesti Isonkyrön vanhassa kirkossa (se on vuonna 1304 ylösrakettu).
Hääjuhla oli nuorisoseuralla.
Minä olin aikonut saada varteni kavennettua sen verran, että olisin mahtunut Ellokselta, 2 vuotta sitten, tilaamani pitkän juhlamekon mahtumaan ylleni. En saanut.
Mekko on nyt Nikolainkaupungissa eräällä kirpparilla myynnissä 10 euron pyyntihinnalla.
Kirjoitin hintalappuun vapisevalla käsialaalla UUSI. 10 euroa, mutta pakko oli muuttaa merkintää.
Olin nimittäin leikannut niskalapun kläningistä ennen päällekiskomista jo silloin, kaksivuotta sitten. Silloin se ei mennyt kaulasta alaspäin ollenkaan.
Kädet ylhäällä oli pakko huutaa Magnusta apuun, vaikka en ollut aikonut näyttää hänelle koko kläninkiä.
Nyt hame meni sentään päälle, mutta vetskari jäi 30 senttiä raolleen. (Hengästynyttä reuhdontaa).

No eipä hätää. Minullahan oli se viimevuotinen leppäkerttupusero, joka oli ylläni Leenun ja Herbertin häissä.
Se mahtui hyvin nyt, kun olen laihtunut jokusen kilosen. Ja totuuden nimissä, kyllä siinä on väljyyttä niin paljon, että sumopainijakin saisi ainakin olkapäät peittoon.
Leppäkerttupusero oli muutenkin kuin piste iin päälle, koska silmänmunosenikin olivat kuin leppäkertut (ilman pilkkuja).
Catherine luuli, että olin valinnut juhlameikikseni punaista kajalia.
Onneksi silmät ovat alkaneet toeta. Ihan vaan sellaisilla silmätipoilla, joita saa ilman reseptiä apteekeista. Kotelon kyljessä on punainen silmä.

Paitsi hääjuhlaa, niin meillä oli juhlaa, kun saimme pitää Äkkua ja Tytti Tylleröä  yövieraina.
Ruotsinmaaltakin meillä piipahti vieraita. Tai tuttujahan kaikki olivat.
Joimme kahvit Vilpolassa ja yritimme selittää Litze-Lotzelle, mikä on pikkupossukaukalo, salaojamittatikku, maitosihvilä ja sähköpaimen. Kaikki Vilpolan rekvisiittaa.
Luulen Matthewin onnistuneen selityksissä, koska Litze-Lotze nyökkäili ymmärtäväisesti.

Magnus oli leiponut Litze-Lotzea silmälläpitäen gluteenittomia hätäprätiköitä.
Ne onnistuivat niin hyvin, että Magnus sai kirjoittaa parta tutisten reseptin vieraiden mukaan Ruotsinmaalle vietäväksi.
Ans kattoo, tuleeko hätäprätikästä Köpingin kansallisnisu, kuten täällä Isossakyrössä on pakannut käymään.(Tietenkin Isonkyrön kansallisnisu).

-Sano HÄTÄPRÄTIKKÄ! sanoin minä Litze-Lotzelle, (Litze-Lotze on aito ruotsinmaalainen). Hän vain hymyili arvoituksellisesti.
-Kyllä se sana vielä sieltä putkahtaa, tiesi Mathew. Litze-Lotze oli eräänkin kerran sanonut ilman edelläkäypää varoitusta, että ÄLÄ HÖPÄJÄ!

Nyt tämä frouva lopettaa höpäjämisen ja kipaisee vintille ja vetäisee nahkat silmien eteen.
T: Kaisa Höppänder-Nahkala

----------------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 35-38

Anna minun kulkea käskyjesi polkua, siitä minä saan ilon.
Taivuta sydämeni liittosi puoleen, oman voiton pyynnistä ohjaa se pois.
Käännä katseeni kauas kaikesta turhasta, anna minun elää ja kulkea sinun tietäsi.
Tee myös minulle se, minkä olet luvannut tehdä kaikille, jotka sinua pelkäävät.
-Kyllä se sana sieltä vielä löytyy.

9 kommenttia:

Anitts kirjoitti...

Ihania nuo vanhat tavarat ja tuovat muistoja mieleen.
Tuo vaateongelma tuntuu olevan ainainen riesa. Vanhat vaatteet kutistuvat kaapeissa tai tulevat muuten sopimattomiksi ja kiristävät milloin mistäkin.
Hätäprätiköistä voi tulla monenkin paikkakunnan kansallisnisu kunhan sana ja resepti leviää. Ootko aatellut sille EU-suojaa?

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Uskon vakaasti, että tuo hame, kutistuttuaan kaapissa 2v, olisi mahtunut muutaman kuukauden kuluttua (tästä on todistusta mustaa valkoisella), mutta OIKEASTAAN en niin hirveesti tuosta juhlakoltusta tykännytkään. ;)
Jos joku muukaan ei tykkää, ja kläninki jää myymättä, niin SITTEN laitan sen seuraaviin häihin ylleni.

Naurattaa kyllä noi prätikät. Mauno on silminnähden onnesta mykkyräisenä, kun niitä kehutaan.
Minä yritän (kateudesta vaaleenvihreenä) sanoa, että kyllähän sokeri, kananmumnat ja voi plus jauhot yhteensekotettuna hyvältä maistuvat.
Täytyypä mainita Magnukselle EU:sta.
Vahinko vaan, että resepti on jo keksitty ennen Magnusta. ;)

isopeikko kirjoitti...

Nyökkäily on erishyvä tapa :)

vilukissi kirjoitti...

Vai hätäprätiköötäkin, ihana nimitys. Mulla on tua keskimmäänen kiikkulavitta, tai ei oo enää, son Tampeherehella siis tamprehella (olkohot ny, son Tampereella) mun nuarimmaasellani käytös, soli mun paappani ja mummani kiikkulavitta. Ittelläni on ny Talsoolan vanha kiikkustuali. Vähä natisoo, ku mä istun siihen mutta on kestäny viälä.

Kyllä kuule monia leppäkerttupusuria tarvitahan, niiton hyvä olla komeros, monet luamukset ku pakkaa niinku kissahtaa.

Sun pitää ny liittyä naamakirias siihen "rasat pärkyää" ryhmähän!!!!!!!!!!!!!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
nyök...nyök...(nyökyttää hyväksyvästi).
Sinä olet, isopeikko, oikein lämpöisen erishyvä! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Meirän huushollis vasta onki oikeen erinomaanen soutulavitta. Se kiikkuu kaarevien puukappalehien päällä. Niis on vaijjerit, jottei se putua tilooltansa. Soon meirän poijjan, mutta me saamma istua siinä.
Minä tällään kyllä kiäli keskellä suuta puani siihen toolihin. Minen kattokaas luata niihin vaijeriihin. Jos ne alakaa rurijata väärää juntua, niin moomma kumos molemmat. Mumma ja soutulavitta.

Kyllä leppäkerttupusuria pitää aina olla varalla. Siinä soot oikias.
Mummiälestä soli ny morernimman näköönen. se pusuri, ku oon saanu vähä luntioomia soukemmaks.

Minen oikeen tiärä sitä rasa-juttua, ku Maknus uhuaa mullen, jotten mä osaa reiruhun puhua-, eli kirijoottaakkaa murresta. Saako siihen liittyä sekunramurrestaki vääntävät?

Rosina kirjoitti...

Haluaisin niin kovasti päästä istumaan juuri nyt vaarisi Kallen keinutuoliin pystymuurin kupeeseen. :))
On taas kerran suru puserossa, se voisi hieman helpottaa oikean tulen lämmössä.
Vaikka Vilukissi "kehoitti" sinua liittymään siihen "Rasat pärkyää"-ryhmään naamakirjassa, minä en kehoita. (Anteeksi Vilukissi.)
Kävin ja poistuin samantien - ihan liikaa navanalusjuttuja!
Kai joku niistä jotain sielulleen saakin, minä en.:((

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Takkatulen (tai pystymuuritulen) ääressä on kyllä ihana istua. Meillä se on mahdollista, kun on muurit, joilla tupaa lämmitetään.
Aopin ansiosta. Appiukko olisi ne hävittänyt, kun hankkivat veskopiirin. Onneksi jälkimmäinen sai lähteä.

Navanalusjutut eivät ole kyllä oikein minunkaan juttuja.
Murrejutut olisivat niin mainioita ilman niitä (kuten myös kaikki muutkin jutut).
Pitääpä harkita.

Reiska kirjoitti...

Mä en oikeen tiärä, notta kuinka mä kulukaa kolahrin tähän Kaisan blogille. Mutta hianoja juttuja täälä näkyy olovan. Mä kun en oo mikää sellaanen joka kiruaa, ja häjyylöö. Soon sentähären kun moon vähä niinku uskoskin notta miäli tuanne kirkkohonki useen teköö. No mitän mä ny kulukaa täs rupian tunteelohon, Kaisa pian paiskaa mun pihalle plogistaasa.