maanantai 12. elokuuta 2013

Leipomista ja myymistä

Vihdoinkin ehdin runsailta siivoamisiltani tänne masiinan ääreen kirjoittelemaan mhvv:n raporttia.
Kyllä!
Arvasitte oikein. Vieraita on tulossa ulkomaita ja kotimaata myöden.
On siis aika kääntää paikat nurin ja kravata hammasharjalla ja pinseteillä koko kämppä jokaista naulankantaa myöden.
Onneksi meillä käy vieraitakin silloin tällöin, niin tulee silloin tällöin siivottuakin.

Kuvista taas aloittaakseni, niin ekassa kuvassa on entisajan kylpyhuone.
Saunassahan entisaikaan toki kaltattiin kerran viikossa koko kruppi, mutta arkena pestiin keskinaama porsliini pesuvadissa. Vatiin kaadettiin fiinisti vesi hienosta kannusta.
Minä olen lapsena ollut eräässä Helssingin hotellissa, jossa oli tuommoinen pesusetti.
Muistan, kuinka ihailin, miten kamalan hienoa on hotellissa majailla. 
Hotelli oli pieni, mutta on tietääkseni vieläkin olemassa maailmankartalla.
Meillä oli kotona köökissä vain sellainen vaatimaton emalinen pesuskooli. Kuhmurainen ja kovia kokenut.
Saunaan me kuljimme potkureilla talvella, kesäisin polkupyörillä Rompan (nyk. ABB) yleiseen saunaan.
Tuosta kaikesta on ajast´aikaa kulunut kuusikymmentä vuotta.
Noista saunareissuista olisi kyllä monta mukavaa ja vähemmän mukavaa muistoa kerrottavana, mutta jääköön tällä kertaa. Säästän ne sellaiseen kertaan, kun viikolla ei ole tapahtunut mitään ja kirjoittaa pitäisi.

Tuon hienon pesusetin kuvasin 1700-luvun markkinoiden tuoksinassa käydessäni museossa kahvilla.
Kuvasin kaikennäköistä muutenkin mm. ruumisvaunut, mutta jääköön nekin, jonkun tapahtumista tyhjän viikon, kuvakavalkaadiksi.
Pitkän tovin seisoin ruumiskärryjen vieressä ja ajattelin kaikennäköistä elämän pituuksista ja lyhykäisyyksistä.

Keskimmäisessä kuvassa on limppukoppa.
Leivoin 1700-luvun  markkinoille limppuja ja omenapiirakan.
Omenapiirakan jätin suosista kotiväen vätkyteltäväksi. Unehutin siitä nimittäin rasvan pois ja tuloksena oli tietenkin uunipellinkokoinen rysänmerkki.
Merkki on kyllä jo melkein syöty.
Kolme puoliskaa omitekoisia limppujani ostin itselle.
Tein nimittäin markkinoilla limpputestin ja kävelin muina miehinä erään immeisen luo, joka oli edellispäivänä ostanut leipomiani limppupuoliskoita kaksi (två) kappaletta.
(Muinamiehinä meno jonkun luo: kävellään hitaasti yläilmoihin vilkuillen, kädet selän takana ja vihellellään tuskin kuuluvasti. Pysähdytään "yllättäin" henkilön eteen ja kysytään mimmosia ilmoja on pidellyt.)
Ilmoista puhuttuani jäin kysyvästi tuijottamaan koehenkilöä.
Ei sanaakaan mistään limpusta!
Jatkoin puhetta ilmoista, jonka jälkeen henkilö sanoi syöneensä palasen leipomaani limppua.
MUTTA EI MITÄÄN MUUTA!
Ei, vaikka kerroin kaikki ilmastonmuutokset Suomen olympiavuodesta lähtien.
Silmät sumeina lähdin takaisin omaa myyntipöytäämme kohti.
Kyyneleitä niellen  kuiskasin Tindelle ja Ewelle, että haluan ostaa omat limppuni pois tiskiltä kuleksimasta.
Niin myös tein yhäti karvaita kyyneleitä (noin kuvaannollisesti) nuoleskellen.
Magnus ilahtui silminnähden, kun kerroin ostoksestani.
-Mun on piremmän aikaa teheny miäli limppua. Hyvä, ku saa kerranki lohonaasta kunnon paloja, eikä vaan piäntä lirvua maistella.
-Kyllä ne varmasti hyviä ovat, lohduttelivat tytöt.
-Soot pahoon luulotautinen, sanoi Magnus. He ovat kaikki oikeassa.

Myyminen markkinoilla oli tosi hauskaa. Myyntitulot menivät KD:n paikallisosaston hyväksi.
-Mitä tarkoittaa KD? kysyivät nuoret iloiset neitoset meiltä ja osoittivat Matthewin upeasti tekemää puukylttiä.
Me vastasimme kuorossa: Kristillisdemokraatteja! Tyttöjen kasvot pysyivät yhtä iloisina.

Kaksi päivää meni siis markkinoilla emännän roolissa (alin kuva).
Yksi viimeviikon ilta meni juutalaisen naisen-roolissa Nikolainkaupungissa. Siitäkin minulla on kuva, mutta olen sen julkaissut facebookissa, joten kaikki ovat sen varmasti jo nähneet.
Minun facebookkini sisältö menee Charlesin mukaan koko maailman katseltavaksi ja luettavaksi, kun kirjoitan sitä pikkuruisen maapallo-merkin alla.
Itse en ymmärrä facebookista vielä hölkästäkään. On se senverran muuttunut sitten viimeksi siinä pyöriskellessäni.Muutamia vuosia sitten.
Sen olen huomannut, että blogini sivuilla kävijämäärä on romahtanut minun liittyessäni naamatauluun. ;)
En ehdi blogiani enää niin usein  katsella ONKO KUKAAN KOMMENTOINUT, ONKO KUKAAN KÄYNYNNÄ, kuin ennen (about satakertaa per tunti).
Samoin kommenttini ja katseluni muiden blogistien sivuilla on harventunut.:(
En ehdi, enkä voi, enkä kehtaa olla netissä niin kauan kuin aikaa siihen menisi. Pitäähän sitä ihmisen ehtiä syödäkkin välillä!

Perjantaina meillä täällä Isossakyrössä oli hevimessu. Olen siitä revittänyt jo ennenkin.
Magnuskin tuli messuun mukaan, vaikka hän "inhuaa sitä metelööntiä".
Ymmärsin hänen puheistaan messun jälkeen, että mielipide on alkanut pahasti rakoilemaan.
Minä taas tykkäsin lujasti. Saarnakin oli heviä ja sehän on se villakoiran ydin.
Virret säväyttävät erikoisesti hevityylillä soitettuna ja laulettuna.
Olisi mahtavaa, jos nuoret tätä kautta tutustuisivat ihaniin ja ainutkertaisiin virsikirjan virsiin.
Itse olen aina tykännyt virsistä. Laulan niitä suihkussakin.
Tykkään niistä myös laahavalla tyylillä laulettuna. Tykkään niistä, vaikka niitä laulettais ja soitettais mimmoseen tyyliin tahansa.Piste.

Sunnuntaina markkinoiden jälkeen ajeleskelimme kesäsunnuntai-seuroihin Vaasaan.
Seuroja ei tällä kertaa pidettykään Euroopan ihanimmassa kirkossa, vaan teltissä Kasarmintorilla.
Meillä oli tehtävänä kuljettaa teltta, sen kalustoon kuuluvalla pakettiautolla, Letkutielle Isonkyrön Hälvälle. 
Sieltä sen nouti tänään Alavuden telttadelegaatio.
Tätä kirjoittaessani ensimmäinen telttakokous on varmasti onnistuneesti saatu päätökseen jatkuakseen taas huomenna ja ylihuomenna.

Minä ja Charles koukkasimme Asevelikylän kautta Magnuksen rynkyttäessä telttaa Hälvälle.
-TERVETULOA!!! KUINKA TE NYT JO TUUTTE? kiljui Catherine, ennenkö olimme ylittäneet kunnolla kynnystäkään.
- No, kun seurat loppuivat ja me lähdimme alta pois, kun telttaa alettiin purkamaan...
-Eerikki tekee meille pizzaa, eikä ne oo vielä läheskään valmiita, kun te tuutte aina niin myöhään, selitti Catherine.

Pizat tulivat valmiiksi ja olivat ne niin taas hyviä, että ansaitsisivat Leijona- mitalin kultaisin ruusukkein ja liehukkein. Tai, siis niiden tekijä ansaitsisi.
Magnuksellekkin vietiin palaset.
Vivianni tuli MAALLE mukaan ja sanoi menevänsä sitten seuraavana päivänä junalla kotiin.
Täältä vietäisiin asemalle ja äitinsä olisi vastassa Nikolainkaupungissa. Matka kestää 24 minuttia.
Kaikki meni juuri niin, paitsi  neitihän ilmoitti, että hänhän ei yksin junalla matkusta.
-Joonathankin meni, yritin minä ykyttää.
-Joo, mutta se onkin kaksi vuotta mua vanhempi, sanoi neiti päättäväisesti.
Charles meni mukaan. Olivat syöneet torilla jäätelöt. Charles oli kuulemmaa Viviannille tötterön
velkaa.

Tässä tämä tällä kertaa.
T: Kaisa Velkman- Tötterskog
----------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 27-29

Opasta minut säädöstesi tielle, minä tahdon tutkistella sinun lakisi ihmeitä.
Olen levoton, huolet painavat minua.
Nosta minut maasta, tee sanasi mukaan.
Pidä minut loitolla valheen teistä, opeta minulle lakisi, ole armollinen.

10 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Voi kun laittaisivat hevimessun tännekin... saattaisin lopettaa vihanpidon seurakunnalle niistä upeista, terveistä, vanhoista, isoista kuusista, jotka menivät kaatamaan kirkon pihalta. Siellä itkin kantojen vieressä. Muka turvallisuussyistä! Ja jättivät pystyyn ison lahon koivun, joka kaatui myrskyssä hetikohta, kun ei ollu enää kuusia suojaamassa tuulilta.

Rosina kirjoitti...

Hyvin oli ainakin leipomasi pullat tehneet kauppansa, koska niitä ei enää ollut saatavilla käydessämme KD:n myyntipisteessä sunnuntaina kahden-kolmen välillä.
Olit juuri ehtinyt lähteä. :((
Siskojeni kanssa kiertelin alueella, oli taas niin paljon katseltavaa ja hypisteltävää!

Anitta kirjoitti...

Mukava taas aamukaffeella lukea sinun mhvv tarinoita.
Siivoamisessa minäkin olen käyttänyt hammasharjaa, nykyisin myös hammastikkuja kun niillä saa valokatkaisijoiden pienet rakoset kivasti putsattua.
Limppu on ollut varmasti hyvää ja ostajaa ehkä vielä makusteli viimeisiä paloja eikä saanut sanottua, että hyvää oli.
Kotitekoinen pitsa on varmaan paljon parempaa kuin kaupan pitsat.

vilukissi kirjoitti...

Minen voinu limppujas ostaa, ku moon sellaanen, näivetystautinen (niinku oot jo havaannukkin) elikkä keliaakikko. Tua näivetystautinen on ollu sen sairauren alakuperäänen nimi. Minen usko yhtään, notteiko sun nisut tai limput olisi ollu hyviä, et sä niitä olisi leiponukkaan, jos ne olis huanoja syärä. Mä olin liian plaio (lue palio) kojullani, multa jäi moni koju näkemäti. Huakaus.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sanna
Lähetä kirkkoherranvirastoon, tai suoraa kirkkoherralle, tai muulle papille viesti ja esitä toiveesi hevimessusta.
Viesti papille lähetetään nimi (etunimi piste sukunimi)at evl.fi

Mikähän niihin kaatoihin oli syynä? Yleensä se on, että ovat puut ikivanhoja. :(
Puiden kaato on aina kamalaa. Meillä täällä Letkutiellä voi olla sellainen edessä. Ovat koivut jo yli kuuskymppisiä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
En tänävuonna leiponut yhtään nisua. Ainoastaan niitä kovanonnen limppuja.
Tiina leipoi oikein urakalla puusteja ja Karjalanpiirakoita.
Karjalanpiirakat olivat NIIN hyviä, että päätin mielessäni leipoa niitä heti, kun aikataulu antaa myöden. Pulikkakin olis jo valmiina. :D

Harmi, etten nähnyt sua ja siskojasi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Mukava oli taas lukea myös, kuinka mukavaa sinulla oli. :D

Hammastikulla en sentään vielä ole siivoskellut. Tikulle olisi niin paljon töitä, että se kuluisi knysäksi heti kättelyssä. Yli kuuskymmentävuotta vanhassa talossa on liikaa tikunmentäviä likaisia koloja. :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Vai on sullaki se "näivetystauti"?
Voi yhyrenkerran.
Monet asiakkaat meidän tiskillä kyselivät gluteenittomien nisujen-ja piirakoiden perään.
Kamala oli myydä eioota.
Minä en ainakaan uskaltaisi niitä oikeen myyntiin leipoakkaan, koska kotona on aina ilmassakin jauhopölyä (tavallisesta pölystä puhumattakaa) paritsadat grammat ja moni on niin herkkä, että pitää olla oma voikuppikin.

Kuule Vilukissi.Siinähän se villakoiran ydin justiin onkin, että mä leivon, vaikka ei koskaan ole lopputuloksesta takuita. :(

Pitihän sun olla omassa myyntikojussas juur taatiaa, kun sitävarte olit töitäkin paiskonut.

pau kirjoitti...

Nivalan kirkon vierestä kaadettiin puut, kun kuulemma lahottivat kirkon seinät. Todistusaineistoakin asiasta oli kuulemma.

Kiitos taas kivasta kirjottelusta, mukava aina lukia, vaikka toisinaan menee aikaa, ennen kuin ehdin. Mutta eipä nää vanhene :)

En päässyt markkinoille sun herkullisia (varmasti olivat!) limppuja ostelemaan, kun olin muissa juhlissa :)

Siu, siu!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ainakin puun juuret saavat kyllä talon kun talon heilumaan. Enkä epäile sen muitakaan vaikutuksia talon kylkiin esimerkiksi.
Mikähän ihme on pannut silloisen hortonoomin istuttamaan puita niin lähelle kirkkoa?
Pitäis aina ajatella, että puut kasvavat, sukupolvet vaihtuvatten ja uudet polvet saavat tuta kaatotuskan. :(

En ole vieläkään maistanut limppusiani.
Kun meillä on vieraita, niin töin tuskin pystyn itse ruokiani suuhun osottelemaan. Pakko on kumminkin, että vieraatkin uskaltavat. ;)
Minulla olisi itselleni oiva jatehoava laihdutuskuuri: vieraita tupa täyteen. Päivittäin.