maanantai 5. elokuuta 2013

No, nyt sitä draamaa...

Haukotus (jos toinenkin).
Nouseskelin tänään ajoissa, että pääsen ajoissa  päivittelemään sivuja. Illalla alkavat nimittäin telttapäivät täällä meillä  Isossakyrössä ja mikäli itseäni yhtään tunnen, en jaksa illalla enää evääni räpäyttää.
Tervetuloa kaikki kynnelle kynttäävät keskustaan, Ikolan koulun pihalle, trasukirkkoon.
Kello 18.00.
Tähän kohtaan minulla olisi ollut kutsukuvakin laittaa, mutta en osaa kääntää sitä oikeinpäin.
Magnus sanoo, jotta jospa se kääntyy ittestänsä. Epäilen raskaasti moisia kääntymisiä. NIIN hyvä se ei sentään ole,joten kuva jää nyt näyttämättä. Harmi! Kuva on tosiaankin aika hyvä, vaikka itte sanon (kuten Viviannikin tyytyväisenä omasta piirustuksestaan sanoi.
Minä nimittäin olen piirtänyt sen kutsukuvan. ;)

Torvikin on kyllä  törähdellyt Hälvänmutkalla, vaikka lukemisseuraajaluku ei tällä kertaa ole muuttunutkaan.
Magnuksenhan oli määrä draama-toritapahtumassa aina päräyttää terävä päräytys ennen draaman alkua.
Ankarasti töräyttelyä on Hälvällä  harjoiteltu ja ankarasti on se myös hermostoa koitellut.
Päätin hiljaa itsekseni, että konsa vielä Israeliin joskus pääsemme, estän Magnusta pääsemästä oinaansarvikauppojen kynnyksillekkään.
Nähtiin muuten tämän töräysharjoittelun aikana tämän kesän ainoa hirvikin. Se näytti juoksevan sieraimet sauhuten ja kaviot tulta iskien Vöyrin suuntaan.

Hälvänmutkan oudot önäleet-sarja oli saada  jatkoa eilen, mutta Magnus kantoi kuvakohteen ulos, ennen kun ehdin katsella kameran framille.
Mustien viinimarjojen päällä sisään köökkiin oli kulkeutunut ihastuttava vihreä toukka. Se meni salamannopeasti rinkulalle kuin donitsi, kun siihen koski.
Hetken donitseiltuaan se oikoi varovaisesti itseään suoraksi, mutta kun Magnus koski siihen varovaisesti niin..thump! Oli "ystävämme" taas pyöryläisenä.
Toki tämä viherdonitsi ei mikään maankaatoihme minullekkaan ollut. Olen toki elämäni aikana niihin törmännyt (tai siis ne minuun) ja monet kiljumiset kiljunut.
Maankaatoihme oli se, että ihailin sitä varauksettomasti. Tekipä mieleni itsekkin donitsuttaa sitä.
Vihreä donitsi jatkaa nyt toivottavasti eloansa ja oloansa jollakin Letkutien heinänkorrella.

Viimeviikko kulu siis sen kuuluisan draaman "Kauniinportin ihme" parissa.
Kaksi kertaa ajelimme Nikolaistaadeniin harjoituksiin ja kaksi kertaa esiintymään, joissa esiintymisissä kullakin kerralla esityksiä oli aina kaksi.
Tuossapa hiukan numerotietoja. jotka aina niin tärkeinä koetaan.
-Ei näyttänyt olevan paljoa porukkaa katsomassa, sanoi Catherine eilen tavatessamme. (Hänellä oli eturivin paikka katsomossa: työpaikkansa ikkuna).
Ei NÄYTTÄNYT, mutta sitä oli.
Kovaääniset kaikasivat sanoman estraadilta kauemmaksi ja ohikulkijat kuulivat varmasti ja myös kuuntelivat.
Ai, mistäkö tiedän, että kuuntelivat?
Kun ihminen katselee erityisen innokkaasti viidenvuodenvanhojen kävelykenkiensä kärkiä, niin on saletti, että hänen korvansa heiluvat kuullakseen.
Raamatun teksteillä on kengänkärkiefektivaikutus!

Draamaharjoituksissa ja niiden jälkeen sanoin aina synkeänä Magnukselle, että tästä ei tule mitään.
Magnus sanoi, että tästä tuloo hyvä. Saisin kuulemma minäkin jo uskua, jotta riimaa pukkaa.
Ja niin siinä kävi.
Tosin yhden esityskerran alkuun Magnuksen puhaltamasta sofarista ei tullut ilmoille pihauksen pihausta. Sekään ei haitannut. Onneksi kovaääniset pelasivat moitteettomasti.
Esiintymisestraadille tuli sivustakin todistaja, kuinka Jeesus on hänet parantanut.
Jälkeenpäin ajatellen, kuinka mikään olisi voinutkaan mennä penkin alle?
Käsikirjoitus on maailman parhaasta kirjasta. Maailman?...ei, vaan koko universumin, avaruuden ja linnunkehien parhaan! Käsikirjoittajana itse Taivahan Jumala.
Esiintyjät myös erinomaisen ihania ja esiintymispaikka  Euroopan Unioonin parahimmassa kaupungissa, joka sijaitsee maaliman rakkahimmassa& kauneimmassa maassa!
Voiko siis mikään epäonnistua?

Meillä on esitys vielä Taiteiden yössä Vaasassa.
Siis, jos olet kovasti murheellinen, että olet missannut jotain ainutlaatuista, niin tule Vaasaan Kasarmintorille torstaina 8.8. 2013 klo 19.00.

Isonkyrön Alapään maaseutunaisilla oli siis grilli-ilta perjantaina, kuten aiemmin kerroin.
Nyt en tiedä taas kerroinko asiasta näillä sivuilla, vai facebookissa.
Facebookissa täytyy olla aika niukkasanainen, (sikäli, kun olen trendin oikein ymmärtänyt) joten ehkä se oli täälä.;D
Tuohon trendiin vielä mennäkseni, niin minun on  vaikea omaksua niukkasanaisuutta omille kohille.
Aihetta kyllä olisi.
Olen kamalan monisanainen kirjoittaessani. Kauppalappuunkin tekisi mieleni kirjoittaa aina kotipuolen asiat ja parit novellit.
Äitini oli samanlainen. Hän sanoi silmät leimuten ja tulta iskien, että ei tarvitse korttia lähettää hänelle mistään, missä lukee: terveisiä täältä. Voimme hyvin.
Itse hän sai pieneen postikorttiin mahtumaan pienen romaanin ainekset kauniilla- millin sadasosan korkuisella käsialallaan.
Omasta puolestani tykkään kyllä saada kortteja, vaikka niissä ei olisi kuin lähettäjän nimi.
Olen myös postifrouvana toimiessani leimannut erikoisleimalla hauskimman kortin elämässäni.
Vaasassa oli noin 7-10-11 vuotiaiden tyttöjen ja poikien lentopalloturnaus ja eräs pikkupoika lähetti kotiin kortin, johon oli örmitty tikkukirjaimilla:
" Täällä on kivaa. Olemme hävinneet joka pelin".
Tämänkin jutun olen kertonut aiemminkin, mutta se ansaitsee tulla kerrotuksi monta kertaa vielä täst´ eteenpäinkin. :D

Facebookissa olosta lisäksi vielä, että olen vonkunut itselleni n. 158 kaveria. Loput ovat itse halunneet kaverikseni (n.4kpl.)
Katsellessani listauksia, huomasin, että n. 50 kpl vonkumisieni kohteista eivät ole hyväksynnä vonkeitani.
 KUINKA KAUAN VONKAUSTA KEHTAA PITÄÄ PÄÄLLÄ, ETTEIVÄT VAIVAANNU?
Magnus sanoi, jotta ei kaikki katto feispuukkihin joka tunnin pää. Jokku lukoo sitä kerran viikos, eikä huamaa, jotta joku kaveriksi kokottaa.
Pualivuatta hän ittekki hunttaali ja käänteli asiaa pualehen, jos toisehen, jahka kaveriksi jonku halukkahan kämähytti.
Hmmm? Minä olen kyllä heikkohermoisempi. En jaksa puoltavuotta. En sitten millään.

Ja nyt Maaseutunaistengrilli-iltaan.
Magnuskin tuli mukaan, vaikka ei maaseutunainen olekkaan.
Pyydettynä tuli. Talon isännän kutsumana.
Meitä naisia ei paikalle päässyt tälläkertaa montaa, joten miehetkin mahtuivat hyvin mukaan. Toki olivat erillään ja puhuivat omia juttujaan.
Me maaseutunaiset maistelimme eri kahveja ja maiskuttelimme eri suklaalaatuja, joista Ansku meille tietoa lisäsi.
Yhdessäkin maistillaolleessa suklaadissa oli kaakaota 70 %!
Sitä suussani silmät ummessa sulatellessani tuli mieleeni aika yli 50 vuotta takaperin.
Kuinka silloin Tyttölyskaan laahustaessani ostin  ylätorin nurkkaherkkukaupasta tummia suklaanklönttejä muutamalla markalla paperipussillisen.
Pidin heti ensimaistamalla tummasta suklaasta. Samoin pidin ensimaistamalla kalanmaksaöljystä.
Tarkemmin ajateltuna olen tykännyt kaikesta, mitä suuhuni on lusikoitu ja mitä itse sinne olen haarukoinut.
Valitettavasti sillä on ollut hintansa.
 Nyt on kuitenkin hinta taas alkanut hieman laskemaan.
Erään draamaryhmäläisen ihastuttava rouva sanoi minun laihtuneen sitten viimenäkemän.
(Viimenäkemä: muutama vuosi sitten.)
Hän sanoi sydäntäsärkevän kauniisti, että minä näytin niin pieneltä siinä penkillä istuessani ja draaman alkua outellessani.
Minä vähättelin asiaa onnellisena punastuen, että noh...tässä suuren torin vieressä sitä meikäläinenkin voi näyttää hiukan kaitasemmalta....

Grilli-illan antimia tuli sitten herkuteltua runsaasti muutoinkin. Suussa sulavia olivat antimet ja seura oli hyvää. Kuten maaseutunaiset aina.

Maaseutunaisten kahvakuulasessioon en päässyt viime torstainakaan, vaikka kuula kahvoineen kotona olikin.
Peukalon nivel oli tulehtunut ja olin sitä suureen ääneen monta päivää valittanut ja tuskaillut (ihan aiheesta).
 En uskaltanut puhua kuulakahvoihin tarttumisista ja niihin menoista edes puolta sanaa.
En koskaan sen jälkeen olisi saanut pientäkään myötätunnon pipenöäkään nievelkipuvalituksiini.
Tänään ei kolota mitään niveltä, mutta ensi torstaina olen Taiteiden yössä.
Kahvakuula ei yksin pääse mihinkään. :(

Sunnuntaina olimme tietenkin kirkossa.
Iltapäivän istuin auringossa ja yritin ruskettaa kelmeitä poskilihaksiani samalla, kun noukin mustia viinimarjoja. Se osoittautui aikalailla vaikeaksi tehtäväksi. Nokkoset polttivat sormia, kun naama, jossa silmänmunat ovat,  piti olla ylöspäin oikealle ja oksat&marjat ja nokkoset olivat alhaalla vasemmalla.

Mhvv (mielenkiitoisia häppeninkejä varrelta viikon) loppuu tähän. Ei toki lopullisesti, mutta tältä haavaa. Paljon olisi ollut vielä jatusteltavaa, mutta olkoon.
T: Kaisa Jatusenko-Pähkelberg
---------------------------------------------------------------------------
Psalmi 119, 19-26

Minä olen muukalainen maan päällä. Älä salaa minulta käskyjäsi.
Minä riudun kaipauksesta, alati minä odotan sinun päätöksiäsi.
Sinä pidät kurissa röyhkeät, nuo kirotut, jotka kääntävät selkäsi sinun käskyillesi.
Vapauta minut pilkasta ja häväistyksestä, olenhan elänyt niin kuin liittosi vaatii.
Vehkeilkööt mahtimiehet minua vastaan- minä, palvelijasi, tutkin sinun määräyksiäsi.
Sinun liittosi on iloni, liittosi säädökset ovat neuvonantajani.
Minä olen vaipunut maan tomuun.
Virvoita minut, tee sanasi mukaan!

9 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Hyvä vain, että et kirjoita lyhyitä juttuja, nämä pitkät on parempia.

hauska oli tuo pikkupojan kirjoittama kortti. Minulle tuli mieleen, miten itse lapsena kirjoitin kirjettä äidille sairaalaan: Minä olen haravoitellut pellolla ja kanat eivät ole munineet ainakaan vielä.

Rosina kirjoitti...

Aina jaksaa ilostuttaa tuo sanontasi "trasukirkko", kuvaa hyvinkin kesäistä isoa telttaa.
Lasten kirjeet ja kortit ovat niin luonnollisia, niissä ei teeskennellä yhtään mitään.:))

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Kyllä levisi naamalle pitkä hymy, kun moista kehotusta luki. :D

Olen monta vuotta kihertänyt tuolle kortille.
Noin pitää asioihin suhtautua.
Hauska oli myös sinun kirjeesi. Onko se säilynyt tallessa, vai onko tieto säilynyt suusanallisena?

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Joo, trasukirkko on hyvä nimi seurateltalle!
Ei "rättikirkossakaan" mitään vikaa ole. :D

Totta puhut.
Voi, kun olisi ymmärtänyt säästää kaikki muutkin kortit, kuin äitienpäivä- ja sen semmoiset.

Anonyymi kirjoitti...

Taas niin mukava kirjoitus lukea aamukahvin kanssa.
Minä en ole viime matkoilta laittanut kortteja ollenkaan kun en viitsi kaikille kirjoittaa "Aurinko paistaa, terveisin A".

Anitta kirjoitti...

Höh. Lähti ihan käsistä äskeinen kommentti.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Hyvä kuulla, että oli mukava lukea. Ettei esimerkiksi mennyt kaffi vääräänkurkkuun. :)

Minulle on tuttua kans tuo viestien&kommenttien hukkaan/käsistä solahtelu.
Muu ei auta, kun yrittää ottaa rauhallisesti ja alkaa alusta (tai ainakin 1/2 välistä).

Kirlah kirjoitti...

Juu, äiti näytti viime vierailullani säilyttämiään kirjeitä. Sieltä luin noita lapsuudenaikaisia hölmöjä kirjoituksiani.
Aloin vain harmitella, etten ole elämäni aikana itse säilytellyt mitään kirjeitä. ne olisivat nyt mielenkiintoisia.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Jos, joku, niin kirjeiden hävittämien harmittaa. Meikäläiselle on tosin käynyt niin, että harmittaa jo korttienkin hävittäminen.Varsinkin joulukorttien. Eihän ne nyt olisi suurta tilaa laatikoissa, tai komeroissa vieneet. Täynnä näyttävät kummiski olevan, ilman säästöjäkin. :(