keskiviikko 12. elokuuta 2009

Alkuja


Huomenissa alkavat koulut. Jonatanilla ja Viviannillakin (kuvassa) alkaa koulun penkkien hiertäminen. Niinkuin tietysti Miikalla ja Niinalla ja Ellillä ja Masalla ja Kaukolla ja Vuakolla ja Kialolla jne. Kaksi ensiksi mainittua ovat kuitenkin lapsenlapsiani ja siksipä paneudun heidän kohtaansa erityisen tarkasti. Kävivätkin eilen täällä meillä.
Vivianni on jo viikkoja sitten pakannut penaalinsa. Paitsi kyniä ja tusinaa pyyhekummia kynäkoteloon oli pakattu vaaleanpunainen pieni rusettinauha ja pikkuruinen helminauha. Kysäisin, että tarvitaanko näitäkin koulussa, vastasi Vivianni, ettei hän tiedä. Semminginkään, kun ei ole ennen koulussa ollut. Koululaukuksi oli valikoitunut tarkan silmittelyn jälkeen reppu, jossa luki englanniksi "I LOVE HORSES". Kyseisten elikoiden (2) turparustingit olivat somasti sydämen sisällä. Englanniksipa tietenkin. Ei sovi seinillekään että kouluväskyn kyljessä seisoisi "MINÄ SE RRRAKASTAN HEVOOSIA!" Magnus-paappa yritti höynäyttää Viviannia ja sanoi, että repun rintamuksessa lukee "MINÄ RAKASTAN PORSAITA". Eipä ole höynäytettävissä Vivianni. Osaa lukea. Kaikki maitotölkin kyljessä olevat tekstit luettiin jo keväällä kovalla äänellä aina, kun maitoa juotiin (eli aika monta kertaa päivänmittaan).
Jonatanille haetaan reppu tänään. Toivon salaa, ettei ainakaan sellaista luurangon pääkalloa kassin kyljestä töklöttäisi. Mutta jos niin on, niin eihän sille mitään voi. Täytyy vaan painaa pahkaansa. Toi luukasarankokallo -buumi on ihmetyttänyt minua aina. Kerran näin soman pikkuvauvan kuikuilevan vaunusta tutturuinen suukussa ja sylki ihanasti valuen, niin eikös vaan ollu pääkallo pusakassa hänelläkin. Oli yritetty tehdä VAALEANPUNAINEN ja KLITTERINEN, mutta meikäläistä ei eksytetä. Haistan pääkallon metrien päähän ja myös näen, vaikka nykyiset kakkulani ovat jo lähentelemässä 10-vuotissynttäreitä.
Jonatan meneekin jo kolmannelle luokalle. Hänelle siis kaikki on jo rutiinia. Siunausta vaan kaikille koululaisille. Pienille ja vielä pienemmille, isoille ja vielä isommille!
Magnus meni telttaa pystyttämään, Ulkona sataa ja , kun teltta kastuu, niin sen pystyttäminen käy jo kilpapunnerruksesta. Toivoa sopiikin, että teltta myös täyttyisi viimeistä plastiikkatuolia myöten seuravieraista.. Sinne telttaan sisälle ei sada, vaikka kansi ja pystyttäjaät kastuvatkin ja siellä saa kuunnella hyvää Jumalan sanaa, jota mitkään veden lotinat, eikä mikään muukaan voi vesittää.
Runoelmaa ei nyt tule tähän loppuun, vaikka alkuperäisiin piirrustuksiin kuului, että JOKA PÄIVÄ KIRJOITUS ja JOKA PÄIVÄ RUNO! Senpä takia en olekaan tätä plogia kenellekkään mainostanut. Tänään soiti Katherinelle (tyttäremme) ja siitä se lähtee. Aion ilmoittaa tämän blogin kaikkiin foorumeihin alkaen Isonkyrön Alapään Maaseutunaisista (joihin kuulun) päättyen Elvis Presley faneihin (joihin myös kuulun) ja kaikille siltä väliltä.
Tai sitten en!

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Siunausta teidän telttailtoihin
toivottavasti säkin saat siellä ilahuttaa
ihmisiä runoilla tai muilla puheilla.
Sulla on lahjat sellaisiin.
Isämme täysihoitoa, ystävä-Kaisa!
Ja Charlesille siunausta Joensuuhun.

Sirisan kirjoitti...

Hyvä kun ilmoitit, blogistasi siis! Minä tänne oitis paukkasin! Täytynee ilmoittaa myös teitille oma osoitteeni, niin saadaan sitten käydä vuoroin vieraissa.

Meillä täällä kans jännätään. Huomenna alkaa esikoisen koulutie ja keskimmäisen esikoulu.

Siunausta blogille ja kaikkeen muuhunkin, rakas Kaisa! Mulla on muuten kans tommonen pääkallonhaistonokka. Ei tykkää tääkään semmosista.