perjantai 28. elokuuta 2009


Joonatan tapailee tässä sulosointuja ihan oikeaotteisesti viimekertaisella vierailullaan. Paikka on puuliiteri. Kitara löytyi vanhasta navetasta, eikä sitä saanut viedä sisälle, kun se döfäs aika makeelta (jos kauniisti asian ilmaisee). Tuossa säkkikasan päällä on Sulon vakio nokkaunosten paikka ja näköjään säveltapailu on jo kestänyt kuvanottohetkellä niin pitkään, että se on lähtenyt lätkimään. Varmaan se lähti viikset täristen kotiinsa, eikä sitä ole sen koommin kasan päällä näkynyt. Vahinko! Eilen nimittäin huomasin, kun lähdin runopiiriin, että talon kivijalan viereen juoksi joku elukka. Kuvailin Maunolle sitä ja hän sanoi, ettei täälläpäin ole ikinä nähty moisia. Kuvauksesta päätellen kyse oli Kanadan rasvahäntähyeenasta.
Oli miten oli, niin kaameen näkönen otus! (Sulooo kis, kis, kis...)
Lueskelin eilen lehtiä ja netistä Hesaria. Niissä oli maankaatouutisena tutkimustulos, mitenkä ankarien kokeiden ja tuteerauksien jälkeen on käynyt ilmi, että lihavilla on pienet aivot!
Ei siihen olisi tutkimusvaroja tarvinnut hassata. Olisivat kysyneet minulta.
Tottakai aivomassukka näyttää pieneltä, kun on LEVEET POSKET ympärillä! Ilahduttavaa ttutkimustuloksessa oli se, että lihavillakin ON aivot. Kai siitäkin kohta tehdään uus analyyssi. Pian saadaan lukeaVARMOISTA JA KOETUKSEN KESTÄVISTÄ TUTKIMUSTULOKSISTA, että LIHAVILLA on perliininmunkki(nimenomaa kova pee) korvien välissä paksun lakeerikerrostuman alla.
Itse olen saanut omaan munkkiini nyt ohjelmoitua niin, että MELKEIN huvitti lähteä sauvalenkkipolkukävelylle tänään. Ohjelma pikkasen vielä tilttas, joten tyydyin vain peseskelemään tupasemme aakkunoita. Yhdeksän kilon nahkankutistus (ja etenkin nahkan sisältämän möllykkeen) on vaikuttanut näköjään aika positiivisesti, mitä huvituksiin tulee.
Viime viikonloppuna sain vaivoin lääpästykseltäni huohotettua, kun leikimme kirkonrottaa, että ENSKESÄNÄ tätä mummua ei koko ajan saada juoksussa kiinni. ENSKESÄNÄ tämä mymmeli juoksemalla PELASTAA aina kaikki k-rottaleikissä, jotka ovat joutuneet vangiksi.
En kyllä usko, että aivostomassani LEVIÄÄ, vaikka itse kapenen. Kovin pulleet ne eivät ole ikinä olleet ja on se minulle ystävällisesti tietoonkin tuotu opettajankin suulla: " Nuin viisaan näkönen ja nuin tyhmä!"
(Niiskaisu) En varmaan ikinä selviä tuosta traumasta. Yhtenä aikakautena elämässäni olin jopa varma, että massukkani sekaan oli sekottunut pätkä märkää makaroonia.
Mutta lukekaapas tämä:Raamatussa Jaakobin kirjeessä, ensimmäisessä luvussa sen viidennessä jakeessa on präntättynä näin:
" Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta".
Tyhmä on sellanen, joka sanoo, ettei Jumalaa ole!
Sitten aina voi paikkailla kaikkea tietopuolista aukostoaan ja harrastaa kaikenlaista.
Postista kannettiin pihatiemme päässä olevaan linnunkakkaseen postilaatikkoon pieni vihkonen: Kyrönmaan Opiston syksyn ja kevään opinto-ohjelma.
Viime talvena olin kutomapiirissä. Se oli liian vaativaa berliininmunkkiparalleni. Poppanaa hiukan nykersin, mutta eihän sitä poppanaa kukaan kilometritolkulla tarvitse. Ei, vaikka laittaisi hyyssin lattialle, kuten eräs kurssilainen kertoi Amerikoissa sukulaisensa tehneen. Hän oli lähettänyt, oliko se nyt serkulleen, vai kenelle, hienon jos hienon poppanan. Aikasten päästä oli tullut kiitokset ja kehut, kuinka hyvin se kaunisti heidä TOALETTINSA lattiaa. Poppanathan ovat aavistuksen verran, kuin minimattoja, mutta kyllähän nyt kaikki, joilla vähänkin on lakeeria munkkinsa päällä, ymmärtää, että ne ovat LIINOJA.
Siis kutomakurssi on poissuljettu. Harmi! Sielä oli tosi mukavaa porukkaa.
No, sitten ympyröin ITÄMAISEN TANSSI-kohdan. Selostuksessa luki, että se on lihashuoltoa! PAH! Minä kun ajattelin, että se on liidelmää sinne ja tänne salaperäisen näköisenä tamburiinin kumistessa hiljaisesti ja pikkuisten kellien kilistessä huivin nurkissa. EN HALUA LIHASHUOLTOON! Lihakset voisivat kyllä hoitua siinä muuten vaan, sivussa, ilman erityisiä painotuksia. Hmmmph...
Siis rasti päälle lihashuoltoon.
Helmityö olisi kivaa, mutta mihinkä laittaisin vanhat helmeni, joita on kymmeniä ja taas kymmeniä (yhdet ihan aidotkin sellofaanin sisällä)?
Ei, rastit vaan päälle.
Sukututkimus?
"Sähän oot itte sanonu, notta pitääs nuata eläviä sukulaasia tutkailla, eikä vanhoja kuallusia aataminaikuusia ja pölyttynysiä!" sekaantui jo Magnuskin asiaan.
Totta! Ei muuta kuin rastit päälle.
Lopuksi löyty sopiva, tai mene ja tiedä. Nimittäin KIRJOITTAJAPIIRI.
Toisaalta, sitähän minä teen koko ajan. Sitäpaitsi se maksaakin ja...
Mutta voi olla, että sinne minä ilmoittaudun. Makso mitä makso.
Sen kunniaksi kirjoitankin oikein runoelman tähän loppuun.
(Pitäisi kyllä muuttaa tapojaan ja kirjottaa runo kuvsen alle alkuun. Charles nimittäin sanoi, ettei jaksa lukea lopusta enää runoa, kun ne on niin pitkiä ja tylysiä).
Käsi Isän kädessä
Tietämättään
kokonaan ihan kämmenellä.
Siiven alla
Siinä oli turvallista katsella kauemmaksikin.
Kyllähän kuului sanoja...kaikenlaisia
Repimään tarkoitettuja
tai kauniita
Ne rumat tarttuivat Jumalan sormien väliin
Kauniit tulivat perille
joskus,
kun osasi kuunnella.
Jumalan Sanat.

1 kommentti:

pau kirjoitti...

Hienon runon kirjoitin
sitten puhelimeen ryntäsin
kone tilttas, totta kai,
hävis runo pilviin tai
ties minne avaruuteen.

Nyt ei enää kulje runo
toivotan siis siunausta.
Kiitos tekstistäsi, luen aina mieluusti.