keskiviikko 19. elokuuta 2009



Kuvassa Magnus on päivälevolla Joensuussa. Kun muuttotavarat oli kanniskeltu kolmanteen kerrokseen, oli hyvä heittäytyä ilmapatjan vietäväksi. Makuupussi ei ole päässä senvuoksi, kun filmattiin (päinvastoin! Siitä oltiin autuaan tietämättömiä), vaan sentakia, kun parvekkeen ovesta tuuli ja tuiversi kalj...päähän.
Omalla kohdallanikin matkustus tänäkesänä (Sysmä ja Joensuu) on avartanut käsitys-ja sietokykyäni runsaasti. Sain sen tänään marjapuskassa ollessani huomata. Nimittäin marjoja kolpakkoon nyppiessäni huomasin, että yhden viinimarjan päällä oli VIHREÄ mittarimato. Tiedän, niitä on runsaasti tähän vuoden aikaan. Niitä killuu ovelasti näkymättömän siiman päässä silmiesi tasolla tuon tuosta. MUTTA asian tekee poikkeukselliseksi SE, että ajattelin coolisti mielessäni:"KAS, MITTARIMATO MARJAN PÄÄLLÄ".Nostin sen hellästi, mutta varovasti sivuun viistoon vasemmalle.PEUKULLA JA ETUSORMELLA! Ennen vanhaan olisin kiljunut kurkku vereslihalla ja marjapönikkä olisi lentänyt seinään. Mutta ei nyt. Onkohan se tämä maaseudun rauha tehnyt tehtävänsä? Ja matkustelu?Jännittyneenä odotan sitä aikaa syksystä, kun alkaavat hiiret pränkäämään makuukomutiimme. Noinkohan MINÄ otan viiksivallut irti killeristä ja pemistän plastiikkapussiin? ( Tähän asti verenkierto on tyssännyt meikäläiseltä toviksi, kun vain olen kuullut killerön paukahtavan. Mauno on myös kerran ilkeämielisesti huiskutellut rapisevaa hiiripussia nokkani edessä).
ELÄVINÄ hiirulaiset eivät huoneistoissamme hillu edelleenkään, vaikka kuinka olisi mieli avartunut ja suvaitsentunut. Se on selvä se!
Saa vaan ihmetellä ja hymyillä Taivaan Isän huumorintajua, mitä mittarimatoon tulee. Sentin pituinen maski mittaamassa tätä maapallia tarmokkaasti koko elämänsä ajan. Kyllä siinä alkuräjähdykset kalpenee!

Noukkimistani punaisista viinimarjoista tein piirakan.Se tulee olemaan riittoisa ja ymmärrän nyt aika hyvin, miksei ihmisillä ole useinkaan punastaviinimarja piirakkaa tarjolla.

Niin, se viimeinen telttakokousilta! Vähän yli kuudesta miljarttista oli taaskin teltille tullut viisikymmentä ihmistä. Nyt ei ollut edes kuoroa, joka aina nostaa paitsi tunnelmaa ja hyvää oloa, myös väkimäärää.
Hannu lauloi ja puhui. Hyvin lauloikin ja hyvin puhui. Ennen Eijan puhetta minäkin sain lausua posket pönäkkänä ja punottaen kolme (3) runoa. Yksi runo oli juuri se, jonka kirjoitin tähän blogiin siitä sikaflunssasta. Hiukan väänsin sanajärjestyksiä ja lisäilin jonkun sanan (muistaakseni RÄKÄ-sanaa käytin eri variatsuuneissa jne.).
Teltta purettiin sitten niin riuskasti, että pianpian ihmiset huomasivat pupeltavansa pullaa taivasalla, vaikka telttakankaan suojissa olivat aloittaneet.
Sitten seurasi koko telttasarjan paras asia: eräs telttaseuravieras halusi tulla uskoon! Ei ole turhaa pienoinen vaivannäkö telttakokousten eteen. Ei vaikka joskus tuulee ja joskus sataa ämmiä äkehet peräs. EI OLE TURHAA!
Minäkin muistelin omaa uskoontuloa siinä samalla, kun lausahtelin niitä runojani. Olikin hyvä muistella,kun kieli ei tälläkertaa takertunut kitalakeen, eikä suu ollut kuiva, kuin sukeltajan sukka, niinkuin tavallisesti puhujapöntössä pönöttäessäni. Ulkoilma ja sateet sen varmaan vaikutti, että kieli pysyi lipevänä.
Kerroin, että siittä on nyt näinä päivinä 22vuotta, kun sain antaa elämäni, luuni, nahkani karvoineen päivineen Jeesukselle! Voin jo näinkin lyhyeltä ajalta saamallani kokemuksella sanoa, että Herra on hyvä!
Muistan, kun ilmoitin Magnukselle sinä aamuna, kun tulin kotiin sieltä Helssingin Stadioonilta, missä tämä tapahti, että MOON TULLU USKOON! Mauno kiinnostuneen oloisesti, että OOKSÄ NY JOKU HIHHULI? Nimikettä mietittyäni ja maisteltuani ilmoitin tyynesti, mutta varmasti olevani KOO JOUPPI edelleen. Ja siitä se lähti!

Runoa en ehdi nyt kirjoitella, koska lähdemme Orisbergiin.
Ehkä huomenna, jos Herra suo! Terveisin Kaisa Hihhuli Jouppi

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Hei hihhuli hälävältä!
Vaihdoin voimani Jeesuksen voimiin. Nyt on kai auton akkukin vaihdettava, kun sekin tyssäs. Olen menossa Vaaralliseen Tilaisuuteen lauantaina Hämeenlinnaan, joten töyssyjä on matkalla. Mutta se mikä on Herrasta, toteutuu.
Silitän siis kansallispuvun puseron ja essun valmiiksi.
Siu sinne teille, kaikella rakkaudella Jeesuksessa <3

pau kirjoitti...

Mä kaipaan runon puolikasta
tai sitten ihan kokonaista
Magnuksen koivet vaan peiton alta näkyy
kun uutta juttua sivultasi tähyilen
Älä ota paineita kyselystä
mutta pistä nyt kuitenkin kone savuamaan
siis tekstiä syntymään
Sun teksteillä on nääs kysyntää.
Ai, kuka kysyy
No, ainakin mä :)
nimittäin eilinen KAASO.