Lenkkeilyä

Tässä kuvassa on hirvi, kuten selvästi näkyy !(oikeanpuoleinen musta pikku piste ON hirvi). Niitä meidän köökin ikkunasta saa silloin sun tällöin ihailla. Pihapiirissämme on lisäksi asustellut PÖLLÖ, joka lehahtaa lentoon aina viimetingassa, kun tulee sitä lähelle. Silloin aina veret seisahtuu! ( Varmasti myös pöllöllä).

Olemme nähneet supikoiran ja mäyrän ja lukuisan joukon hiiriä, jotka valitettavasti eivät enää ole kenenkään katseltavissa. Mitäs pränkäävät sisälle! Ulkona olisi tilaa silmänkantamattomiin ja sielä olisi terveellisempääkin elellä ainakin, mitä hengittämiseen tulee. Sisätiloissa loppuu nimittäin HUOKU välittömästi KAIKILTA hiiriltä.Meillä on viisi (5) killeriä toimintavalmiina yötä päivää.



Minä sain vuorostani pitää pyhäkoulua tänä sunnuntaina. Pyhäkoulumme kokoontuu vain kesäisin. Tänään oli kuus lasta ja me luimme lasten raamatusta, miten Jeesus käveli vetten päällä.

Minulla on tapana tentata lapsilta kun askartalemme päätteeksi, että JOS joku kysyy kotons, mitä sielä koulussa opetettiin ja luettiin, niin mitäkö he vastaisivat.Hyvin he aina muistavat. Jeninakin muisti, että JEESUKSESTA luettiin. Jenina ei tätä maailmaa vielä kovin korkealta katsele ja silti muisti! Pyäkoulunopettaja sai tyytyväisenä todeta, ettei oppi ollut taaskaan ojaan kaatanut.

Suoraan pyhäkoulusta kaarsin lommoisen kulkuneuvoni rukoushuone Rauhan pihaan. Meillä oli kotikylämme Jumalanpalvelus. Uusi kuoromme (joka on perustettu toissapäivänä) sai laulaa. Kuorolla ei ole nimeäkään vielä. Eräs seurakuntalainen ehdotti nimeksi " ROIKASTAJAT". Nimi ei mielestämme antanut oikeanlaista kuvaa toiminnastamme. Olimme syvästi tuohtuneita. Ehdotimme itse " SULOTTARET" nimeä. Saa sii nyt sitten jatkossa. Yhtään tilausta emme saaneet.

Sitten lähdimme pyöräilemään.Aviomieheni Mauno ja minä. Jos sinä lukijani (?) tarkastelet naamakuvaani, joka blogissa näpöttää, niin huomaat, mitä mieltä olen kaikkinaisesta liikunnasta. I hate liikunta! Ja senpä sitten huomaa kaikkenaisesta pyöreydestä ja raihnaisuudesta. Tälläkin pyöräilykerralla naapurimme ajaa rotaisivat meidän ohitsemme, vaikka olivat kiertäneet puoli Suomea ja päivänsä olivat aloittaneet muutaman kymmenen kilometrin sauvakävelyllä. Nämä naapurit itseasiassa ovat saaneet meikäläisenkin ainakin AJATTELEMAAN lenkille vääntöä. Josko sitä itsekkin nuortuisi ja vetreytyisi niinkuin he. Josko liikunnan RIEMU voisi paistaa meikäläisenkin naamavärkistä, niinkuni heiltä? Vielä ainakin pyöräilykypärä hankaa ilkeästi kaikkia kolmea leukaa ja meno on kuin mummulla hangessa.

Sinulle rakas lukijani voin kuitenkin ilokseni paljastaa, että leukaperistäni ja muualtakin on hävinnyt yhteensä kuus ja puoli kilogrammaa YLIMÄÄRÄISTÄ! Enää on jäljellä about 30 kiloa YLIYLIMÄÄRÄISTÄ!

Hohhoijaa! Nyt lopetan ja ihmettelen, kuinka saan nämä kirjoitukset koskaan kenenkään luettavaksi. Tiedän, että heitä on olemassa tuhansittain, jotka hinkuvat saada lukea meikäläisen liiallisista kilogrammoista!

Hyvää yötä, Jeesus olkoon aina myötä!