Tässä kuvassa on Magnus. Ei nyt sentään eilisen telttakokouksen jälkeen, vaikka vettä lotisikin koko illan.
Maailman yli kuudesta miljarttista ihmisestä 60 kpl(tarkistettu luku) oli päättänyt tulla teltalle eilisiltana. Määrä löi ällikällä meidät ns. järjestäjät. Pullia olimme varanneet RUNSAASTI, eli viiskymmentä (50). Kauhuissani laskeskelin, että kaikille ei riitä, vaikka itse söisin vaan yhden ja Magnukselle ei annettaisi yhtäkään. No, siitä selvittiin säikähdyksellä, sillä ihmiset kiirehtivät kotiin, koska olivat puoleensääreen asti lipiloskuja. Satoi todella runsaasti ja ehdin tunnelmoida ropinoista aika tovin, kunnes karmea totuus selvisi: telttaan tulvi vettä puhujasta katsottuna oikealta syrjältä. HUH HUH! Ihmiset sinnittelivät kuitenkin pitkään paikoillaan, vaikka nilkat olivat jo veen peitossa ja heitä sai pariin kertaan komentaa paikanvaihtoon. Tästä ei voi päätellä muuta, kuin että saarnat olivat hyviä ja Petäjäiset lauloivat niin, että ympäröivä maailma kaikkosi. ( Ja näinhän se olikin).Mitä siitä, vaikka jalat likos hyisessä vedessä ja sandaalit kurnuttaisivat seuraavat viikot vettyneinä ja venyneinä. Mitäs pienistä!
Teltillä ajattelin nisua mäyhätessäni, että onkohan sitä ihminen ihan viisas.
Punnertaa nyt teltta pystyyn hiellä ja vaivalla, istua märkänä, kuin uitettu piski puolitoistatuntia, kun hyviä kuivia rakennuksia konottaa ympärillä pilvin pimein. Vastaus on: EI OLE.
Silti VOI olla, että joku voi tulla ÄSSÄmarkettiin mennessään katsomaan, että ketkä tuola trasukirkossa vouhkaavat. Joku VOI kuulla rättikirkon seinien läpi, että Jeesus rakastaa. Kuuluisko se simenttiseinien läpi? Ei!
Tänään on minun vuoroni viedä pullia mukanani. Olen laittanut sangollisen taikinaa puskemaan, sillä en aio vapista RIITTÄÄKÖ. Toiveikkaasti kaulailen 72 öörfiilaria.
Muuten aika raihnaisena konkosin sängystä tänä aamuna. Tunsin kaikkien ikävuosieni painon paksulla hartioillani (63) ja peiliin tuijottaessani totesin, että en näytä päivääkään yli kahdeksankymmpiseltä (80).
Uutiset radiosta eivät vuosia harteilta pudottaneet, paitsi yksi uutinen: ovat asettelemassa televiitsionikameroita Nelson Mandelan oletetun hautapaikan viereen. Ovat varanneet hotellihuoneet toimittajia ja kuvaajia varten paksuilla setelitukuilla ja kilpailu on kuulemma ankaraa. Itse "vainaja" elää valitettavasti vielä ja voi oikein hyvin. Käynnissä ovat etukäteisjärjestelyt.
Aluksi minua nauratti ja ajattelin, että voi hyvät hyssykät, mutta tarkemmin ajateltuani huomasin, että itsekkin olen järjestellyt asioita, vaikka vielä voin paksusti.
Sovimme rakkaan tätini Aija Kanitan kaa, mihinkä maalliset röpimme laitetaan sitten päällepäätteeksi. Itse asiassa hän kysäisi, että onko vastaansanomista siihen, että hänet ja miehensä peitetään Ritareitten hautaan ( paapan ja paapanpaapan). Vastaansanomisia en keksinyt ja niin sovittiin, että paikka on heidän ja löimme kättä päälle. Omasta paikastani en vielä ole antanut vihoviimeistä tahtoani, mutta kyllä senkin joskus suutuspäissäni ilmoitan. (Lukija ehkä huomaa, että tapanani on värittää hivenen asioita. Ilmiölle on nimikin: " Wirtasen lisä") No, en voi kirjoittaa, että "KALPEINA JA KUISKATEN HE KESKUSTELIVAT VIIMEISESTÄ SIJASTAAN KELMEÄSSÄ KALMISTOSSA. SALAA PYYHKÄISEN KYLMÄN KYYNELEEN NENÄNVARRESTAAN. SOPIIKO SINULLE KARJAMAISA, ETTÄ KUN AIKA TULEE NIIN KYLMENNEET TOMUMAJAMME...jne.

Rakkaalla edesmenneellä äidilläni oli varmat järjestykset, kuinka hänen hautajaisensa tulee sujua. Hautauksen jälkeen piti huutaa , että kukin saa mennä kotiansa juomaan kahvia ja sitten hänet piti kuulemma polttaa ja...
Sanoin äidilleni, että voit olla varma, että vainajan viimmosia tahtoja EI TÄYTETÄ!

Näihin valoisiin tunnelmiin päätän blogini tältä päivää.
Runo kummingin vielä, etteivät alkuperäiset suunnitelmat kovin retkahda.

On aikalailla samantekevää
kussa kupsahdetaan.
On aikalailla samantekevää

ulkonaiset krumeluurit.
Vaan mik`on laita uskomukses
kuink`läpättää sieluis henki
ikuinen
siitä ota vaari
Jeesus turvaisa on asukas
Hänet pyydä syömmees jäädä asumaan.

Vaikka ite sanon, niin pikkasen muistuttais Acrikolan Miikaelin tuatantoa tämä runo.(Tietenkin hänen ihan ensiharjoitelmiaan)