torstai 17. syyskuuta 2009


Meidän nykyisestä TV-ruudusta (keittiön ikkuna) näkyy joskus näinkin tunnelmallista filmin pätkää.
Kuvakulmat ovat kyllä niin kauniita, että kyllä niiden katselemisesta vähän joutaa maksaakkin, jos tulee se MEEDIAmaksu. TV:tä emme kyllä hanki, vaikka maksaa pitääkin. Onhan sekin totta, että on tämä INTTERNÄTTI, joka on kyllä maksunarvoinen vempele sekin.
Kivat vaan sinne maksutehtaalle!
Näiden kuvien etsimiseen menee muuten PALJON KAUEMMAN aikaa, kuin itse blogin kirjottamiseen.
No mitä, kun koko ajan pitää miettiä intiimmiteetisuojaa. Tokkopa Magnuskaan tykästyisi, jos näkisi itsensä ruokkoamattomana hörppimässä aamusumppia villasukat syltyssä.
Omia kuvia en mielelläni laita blogin kylkeen (paitsi se pakollinen siinä alussa, jonka aion, jahka parikymmentä kiloa on vielä kulunut, vaihtaa oikein STUDION ottamaan kuvakkeeseen.
En luota Magnuksen taiteelliseen kuvauskykyyn saada esiin kaikkinaiset parhaat puoleni) syystä, että poskilihakseni tulevat vielä lähiaikoina kaventumaan.
Eli, mitä sitä sellaisia kuvia laittaa esille, jotka ovat pian VALHEELLISIA?
Jos kaikki velat muuttuisivat saataviksi, niin munklaisin tätä valheellista röpiäni useahkolla tavalla TOTUUDENMUKAISEMMAKSI.
Esimerkiksi parindesilitran silmäpussini joutaisivat kovasti pellolle VÄÄRISTÄMÄSTÄ muuten kirkasta katsantaani.
Hampaat, jotka kuuluisivat hohkata valkeina täyteläisten höplien välissä, ovat kuin juuri poimitut maissintähkä rivistö (niistäkin muutama kypsyyttään tippunu).Ne menisin ehdottomasti kalkitsemaan hampaiden valkaisijalle.
Entäs tämä eturintamuspuoli sitten? Surutta saisi niitäkin avittaa ylöspäin nykyisestä ajokoiran korva-asennosta.
Luin aikoinani eräästä mummusta tuola Amerikoissa, joka oli pannut kaikki säästönsä ulkoisen habituksensa munklaamiseen (n. 80000 vanhaa markkaa kuulemma) ja eikä katunut kuulemma pätkääkään.
Omaisista ei puhuttu mitään. Kuinkahan mahtoi perijöiden yöunet olla katkolla? Onneksi siihen aikaan ei edes PUHUTTU mistään myrkkytableteista.
Hyvä juttu se oli kummingin ja kerroin sen Magnukselle uhaten tehdä saman tempun (sillä erolla, että pankkikirjallani oli muuten sama summa, mutta ilman kaikkinaisia nollia).
Magnus kauhisteli ja sanoi, että KELEPAAN KYLLÄ SELLASENAANKI. PÄÄASIA, NOTTA ON TERVES!
Uskoin Magnuksen vakuuttelun ja olen tismalleen samaa mieltä, että pääasia on, että saa olla TERVES.
Eilen, kun tulin lenkiltä olin kyllä kaikkea muuta, kun terves. Ajattelin konkatessani viimeisen kilsan melkein yhdellä jalalla, että lopetan URHEILUN sillä kellonlyömällä ja siihen paikkaan välittömästi.
En kuitenkaan voinut soittaa Magnusta hakemaan mua autolla pikkutien päästä, koska olin verestävillä silmilläni nähnyt, mitenkä hän kaarsi polkupyörineen KORVENKYRÖN kohdassa mutkaista tietä näkymättömiin.
Jotenkuten siitä sisätiloihin päästyäni ja toettuani muutenkin, ymmärsin, että painoa täytyy pudotella vielä hyvän joukon, ennenkö lähtee vääntään lenkkiä. Vaikka kinttuni eivät häpeä puhelinpylväiden rinnalla ne eivät KESTÄ näin juhlavaa painoa.
Päätinkin ottaa käyttöön mustan Aino-polkupyöräni kivulloisten jalkojeni sijasta.
Magnuksen kanssa pyörälenkki oli myös yhtä tuskaa (nimenomaa MAGNUKSELLE). Minunmielestäni vauhti oli liian kovaa, vastatuuli kaameeta, myötätuuli kumman laimeeta, liian harvoin pysähdyttiin ottaan vesihörpyt, (jota tarvitsin vain minä), korviin otti tuuli, hammasta viilteli, kun ei pystynyt ajamaan suu kiinni, liian pitkä matka, vilu raisteli olkapäitä...
"Mennäänkö taas huomenna pyörälenkille?"kysyin iloisena höyryävän teekupposen takaa.
En kuullut, mitä Magnus vastasi. Jotain laimeeta se oli, sikäli sain selvyyttä.
Runokilpailuun olen nyt saanut präntättyä 2 runoa. Ne ovat siistissä valkoisessa kuoressa ja osoitekkin on jo kyljessä.
Toissapäivänä kirjoitin ihan uuden runon ja koelausuin sen eilisessä eläkeläistapahtumassa. En kuullut hurraa-huutoja, mutta pidin sen hyvänä merkkinä. Runo oli tietysti yleisön mielestä niin hyvä, että vei LOPPUPÄIVÄN aikaa sulatella sitä, ennenkö pystyi sanomaan yhtään mitään.
Aion vielä pukertaa kolmannen runon siihen kilpailuun, jahka kerkiän.
Sitten vaan postimerkki kylkeen ja menoksi kohti Keravan TANHUVEITA, jos tälläinen runollinen ilmaisu sallitaan.
Hyvää yötä Jeesus myötä!

3 kommenttia:

pau kirjoitti...

Huomenia entisen kotikaupunkisi lähiöstä, Cajsa.
Mäkin oon väkertänyt kolme tekelettä sinne Keravalle.
Laskin just, mutta niitä onkin vasta kaksi. Toisesta oli kaksi kopiota (lukiossa olin matikassa hyvä, taantuma on tullut sen jälkeisinä vuosina). Odotan runoaineksia lasten maailmasta lisää.
Voimia sulle kuihtumiseen. Se on kovaa työtä. Mun isällä on oivat ohjeet äidille, joka on samaa kaliperia kuin minä; isä itse taas jättää pullasiivun pois, jos paino on noussut puoli kiloa, ja asia on sillä hoidettu. Ehkä hänen kohdallaan, mutta toista ollaan me tunneihmiset!
Siitä voisi kirjoittaa pikkurunon:

Tunne ohjaa syömistäin
kaikki tunteet lisäävät sitä.
Vain Yrjö sai kerran mut syömättä oleen
mutta häntä ei usein näy.
Siispä iloon ja suruun mä ruokaa napsin.
Nykyisin Ben O`Coolia ruisleivälle
pullorasvaa kun pullaa paistelen.
Kaupan herkkuja kartan ostamasta
liikuntaa saan kaapilla kurkistelusta.
Paras kun sieltä ei mitään löydy.
Pelkkiä kaurahiutaleita ei paljon jaksa syödä.

Joten iloa puseroon, syster, ja vanteet soikeaksi
ja Magnuksen perään (sinä)
ja avantosaunalle (minä) :)

liisabee kirjoitti...

Kyllähän sitä piisaa runoa
kun on taito niitä punoa
se varsinkin onnistuu Kaisalta
tuolta Hälvän peltojen laidalta.

Kun ei ole keille puhua
ja kuulee vaan viljan suhua
kas antaapa vauhtia kynälle
jos on noin pitkä matka kylälle.

Pakko kai on päästää paasaan
kun joskus hyppää junaan ja Vaasaan.
saa retkestä iloa ystävät ja suku
hyvä jos eivät aivan onneensa huku.

Eksyy Kyröönkin joskus serkut
tuovat stadista jutut ja terkut
ne maisemasta nauttii ilolla
täyttyy hyvänmielen pussi kilolla.

Unknown kirjoitti...

Kuulehan Kaisa, vaatimattomuus kaunistaa...
Olet saanut Jumalalta lahjaksi kauneutta ulkoisesti että sisäisesti ja tekisit kyllä virheen jos menisit leikkuuttamaan kasvojasi, olet liian kriittinen nyt itsellesi Kaisa ;)
Liikunta on ihan hyvää jokaiselle, siinä olet esimerkillinen ollut monelle, joten tsemppiä vaan, kunhan et aivan liikaa rehki ;O Minä menen pyörällä töihin ja siitäkin olen ollut tosi ylpeä kun olen pyöräillyt enkä mennyt mukavuudenhaluisesti bussilla jos ilma on ollut sateinen tai tuulinen, siihen jää minun liikunta.
Onnea runokilpailuun!