tiistai 22. syyskuuta 2009

Minä lausumassa runoa Isonkyrön vahassa kirkossa.
Että katseeni on ujosti luotuna alas viistoon, ei merkitse tunnelmallista eläytymistä.
Katseen suunta merkitsee yksinkertaisesti, että yritän tiirata kirjoitusta hämärässä kirkossa liian vanhojen kakkuloiden läpi.
Olen varmaan jo blogissani paljastanut sen salaisuuden, että en opi enää mitään ulkoa. Sosiaaliturvatunnuksen muistan, vaikka nurinpäin, mutta...
Aikoinaan minulta leikeltiin jotain lonkkaa tai sellasta ja sen jälkeen köörättiin heräämöön. Heräsin siihen, kun korvani juuressa karjuttiin: " ROUVA JOUPPI!!! MIKÄ ON SUOMEN PÄÄMINISTERIN NIMI?"
Hiukan siinä ihmettelin, että onpas outo hetki kysellä. Kattois tietokoneelta jos ei muista. Vastasin suu kuivana, kuin beduiinin sandaali pääministerin nimen. Onneksi silloin muistin vielä kaikennäköistä.

Joskus olen uneksinut tilanteesta, että pystyisin katse vuoroin laipioon, vuoroin johonkuhun kuuntelijaan luotuna eläytymään omitekemään runooni ULKOMUISTISTA, niin antaumuksella, että Ella Eronenkin kalpenisi.
Täytyy kuitenkin tyytyä solkottamaan värssyt läpi paperilta ja pysähtyä edes pilkkujen ja pisteiden kohtaan.
Kaikki esiintyvät taiteilijat aina kehuvat, miten KATSEKONTAKTI saa aikaan EUFOORISEN tunnelman esiintyjän ja yleisön välillä.
Silloin varsinkin, kun yleisöä on about 12, meikäläinenkin kaipaisi tälläistä eufoorian tapaista fiilinkiä.
No, en minä valita.
Ei yks ihminen voi kaikkea osata; kirjottaa ja oppia ulkoa ja vielä antaumuksella lausua!
Runopiirissä ovat kovasti kannustaneet ja sanoneet, että SÄVELLÄ! Jos unehtuu sanat, niin SÄVELLÄ ITTE. Ei kukaan sitä huomaa, ellet hoe, että kuinkas se menikään? Kyllä mä kotona tämän osasin!"
Ei minulla ole kuitenkaan rahkeet riittäneet moiseen ja erittäin luultavaa on, ettei tule riittämäänkään.
Yritän aina lukea mahdollisimman ilmeikkäästi ja nostaa luomeni ylös runon aikana pari kertaa (eli alussa ja lopussa).

Olen yksistäni kotosalla täällä Letkutien päässä.Ulkona sataa, mutta sisällä on suloista, kun on lämmitetty muuria (vanhoilla sikalalaudoilla).
Hyvin karsinalaudat lämmittävät ja aionkin kirjoittaa himopitkän bloginpätkän, kun ei kylmä raistele laihtunutta ruppiani(!)
Muistanet, kun eilen valittelin purukalustoni kuntoa ja kuinka yö meni valvoskellessa ja buranoita napsiessa?
Sain, kuin sainkin jonkun välihätäajan hammaslääkärilleni täksi päiväksi.
Olin varma, että tandlääkäri alkaa ehdottamaan proteesimuotin asettelemista suuvärkkiini, jahka sen ammolleen levauttaisin.
Puhkesinkin jo ovella puhumaan tavanomaisen tuoliin luikahtamisen sijasta.
Sanoin kipeä leuka täristen: "Minä olen varma, että oikeanpuoleinen pääkoppani on täynnä, paitsi pelkästä paikkavärkistä koppuloituja hampaita, niin myös mätäpaisekkeita!"
Taas katsoimme läpi sen kaameen kalmokuvan ja sitten koko hammaskalustoa koputeltiin kauan ja hartaasti. EI TUNTUNUT MISSÄÄN!
EI SIIS OTTANUT KIPIÄÄ PÄTKÄÄKÄÄN.
Lääkäri sanoi, että minulla on poskiontelotulehdus (on totta, että kun painelen silmän alta, niin on vihlonut. Mauno oli sanonut, että ÄLÄ PAINELE, KU KERRAN SÄRKÖÖ!
Ei ollut mieleen moljahtanut mitkään poskiontelotulehdukset.

Hyvä on! Sain antilooppi (rakas edesmennyt tätini puhui ANTILOOPISTA, kun tarkoitti ANTIBIOOTTIA) kuurin ja luvan napsia buranaa kyytipojaksi, että helpottaa.
Helpotti kyllä sekin, että sain pitää nämä rakkaat piikkini vielä ainakin jonkun aikaa, eikä tarvitse ottaa vielä vesilasia yöksi viereen (t-hampaita varten).
Minulla on kyllä jo valmiina TEKOHAMPAIDEN pesukone!!! Se on metka pieni laite ja jos joskus joudun leegot laittamaan hillitsee tämä kone ehkä hivenen asiasta juohtuvaa tunnekuohua. On varmaan hauska pestä HAMMASPYYKKIÄ iänikuisen kaliseripyykin sijaan.

En tänään oikein jaksanut mennä Maaseutunaisten naisteniltaankaan.
Sielä olisi esitelty LEHTIPUHALTAJAA.
Meidän plantaasilla on par`aikaa lehtipuhaltaja puhaltamassa: raikas syksyinen luomu tuuli.
Aviomieheni on jo hänkin useaan otteeseen heilunut haravan kanssa nurmikolla,mikä menee kyllä yli minun hilseeni.
Magnus on oikein himo haravoija. Melkeinpä hän odottelee jonku risan muovipänikän kanssa yhtä lehtä tippuvaksi.
Yksi haravoimiskerta vuodessa on ihan tarpeeksi mun mielestä.
HMPHH... I hate haravoimista.
Sillä puhaltimella vois olla makee kuljeskella ja puhallella lehtiä edellään pitkin peltoja kuulokkeet korvilla. Mene ja tiedä...
Sitäpaitsi juurikin luin lehdestä, että jossakin oli lehtikasojen alla kasvanut TRYFFELIsieniä. Senkään takia ei kannata paljon haravoida. Ei koskaan tiedä, minkä lehden alla piilee maukas tryffeli!

Runo tähän lopuksi eräästä tapauksesta, jonka luin sanomalehdestä:

Sinä Jeesus kuulit huudot.
He anoivat hädissään Sinua apuun
Varmasti, ainakin mielessään
isä, äiti, mummut ja paapat, naapurit kaikki
jotka etsivät.
Moneen kertaan samatkin paikat
katsellen, koluten kulkivat.
Lapsi,
pikkuinen tytön typsykkä oli käpertynyt laukkuun
Matkalaukkuun,
ohuen hennon välikannen alle
uinumaan.
Nukkui unta makeaa,
turvaisaa
Sinun enkelisi matkalla
mukana.
Oi iloa, riemua ja kiitosta, kun löytyi
enkelten matkatoveri
pikkuinen.
Matkalaukusta.

3 kommenttia:

Ellu kirjoitti...

Ihana runo! Pieni tytön tylleröinen nukkumassa matkalaukussa, aikuiset hätäilemässä, enkeli hommissa...

En minäkään opi mitään ULKOA. Vaikka ihan lyhyttä juttua joudun yleisön eteen sanomaan niin pää on ihan TYHJÄ, jos ei ole paperia nokan alla. Ja silmälasitkin meinaa siinä tilanteessa pettää, varsinkin jos on noin HÄMÄRÄÄ kuin Isonkyrön vanhassa kirkossa.

Kaisa, tiedoksi: nykyään on niitä IMPLANTTEJA, ei tarvi tekareita välttämättä laittaa :-)
Siunausta ja varjelusta!
Ellu

liisabee kirjoitti...

Vai että vielä tryffeleitä alettais naatiskeleen. Ensin pitäisi Mauski saada sieltä sisämaasta tänne merenrannalle pitämään kalakeitontekokurssia. Alkaa kuola valumaan näppäimille pelkästä ajatuksesta. Tryffeleissä on se riski, että vois tihentää suvun käyntejä jopa joka toiseen vuoteen:)
Mulle hammashoitaja uhkaili verenkarvaista hampaatonta tulevaisuutta jos pitää viikonkin tauon niiden langottamisessa. Sanoi, että välivälineiden käyttämättömyys aiheuttaa välittömästi ientulehduksen, joka aiheuttaa hampaiden irtoamisen, joka aiheuttaa leekojen hankkimisen, joka aiheuttaa vesilasin petinaapuriksi. Näillä näkymin mä sitten lainaan sun pesukonetta, vaikka ostin helppokäyttöisiä pulloharjalta näyttäviä hammasväliharjoja! Niitä kehtaa käyttää vaikka töissä kädellä peitettynä kuin hammastikkuja, kait. Sitten on olemassa nypylöityjä muoviletkuttimia, jotka on vielä tehokkaampia. nykyään pitää tunkee kaikenlaista hilavitkutinta hampaiden sekaan, että ne pysyis paikallaan. Vanha kunnon hammaslanka pysyy kyllä mun kokoelmissani.
mauskin haravointi-innossa ei ole mitään huolestuttavaa niin kauan kun se haravoi teidän tontilla. Naapurin pellon haravointi Letkutien varressa vois jo herättää kysymyksiä.

Terttumarja kirjoitti...

Kiitos Kaisa kirjoituksistasi.
Olen lueskellut niitä useamman viikon aikana ja pakko on kommentoida tekstejäsi, niin mainioita ne ovat.
Kai minunkin on saatava aikaan oma blogi, tein jo aloituksen, mutta menee aikaa ennen kuin blogi on luettavassa kunnossa.
Tapaillaan blogien sivuilla..