keskiviikko 9. syyskuuta 2009



Tämä jalkapallonpelaaja edessä keskellä on tyttäremme perheen koiraneiti nimeltään LYLLAN (nimi muutettu ja oikea nimi on tietenkin LULU) Koira on niin hieno, että aivan väkisin tulee joskus kutsuttua sitä LYLLANIKSI, jonka nimen se jo tunteekin. Tottakai tuntee! Sille ei tarvitse sanoa, kuin kerran asia ja se toimii oitis sen mukaan.

Odotamme jännityksellä, koska se alkaa puhumaan. Catherinen mielestä se yks päivä jo sanoi, että LENKILLE! SÄHÄN LUPASIT!

Koirat ovat ihania. Mitä siitä, vaikka ne pari kertaa vuodessa luovat koko karvastonsa viimeistä fiunua myöden uusiksi.

Mitä siitä, vaikka tyttökoirilla on kaikkinaista vaivaa myös muutaman muun kerran vuodessa osuen melko tarkasti karvanluontien välimaastoon.

Mitä siitä, että koirat joskus yrjöskelevät ja pisasevat varsinkin perheeseenä kuuluvien sänkyihin.

Kyllähän sitä itstekkin puklailis, jos menee lehmänreisiluunpala väärään kurkkuun.

Koirat ovat ihania. Ne haisevat hyvältä ja niiden tassunpohjat haisevat hyvältä.

On kamalan kurjaa, kun Magnukselta alkaa NOUKKA ja silmät vuotamaan koirista. Sitä se koira-allergia teettää.

Lyllankin on pahoillaan mokomasta vaivasta ja tahtoo aina nukkua Magnuksen kyljessä, kun on meillä yötä. Itse asiassa se ei suostu kunahtamaankaan muutenkaan Magnuksen vierestä koko vierailun aikana.



Eilen päivällä olimme Maikun ja Eerikin karviaispuskissa (luvan kanssa).

Heillä on kaksi puskaa karviaisia (plus muut marjapuskat tietenkin päälle) ja marjoja niihin tuppaa niin paljon, että vieläkin voisi käydä noukkimassa muutaman sangollisen.

Meillä on kuus (6) karviaispuskaa ja yhtään marjaa ei jäänyt syltyttäväksi asti.

Söimme kilpaa Hälvän marjojamme heti, kun niitä vähäkin irvistelemättä pystyi nielemään. Minä, Magnus ja Charles. Hyökkäsimme kukin tahoillamme aikaisin aamusta krekooliin. Täytyy sanoa, että jos minä olen mestari puljaamaan puskissa, niin YHTÄÄN huonommaksi eivät M ja C:kään jääneet.

Eilen menin onnesta sekaisin, kun näin yhdellä kertaa NIIN paljon ihania tikkelpääriä ja niin meni myös vatsalaukkunikin. OUTOA!

Ennenvanhaan sain syödä viislitraa marjoja ALKUPALOIKSI ja nyt kaksilitraakin (!)jo sekoittaa suolistoa ikävähköllä tavalla.

Hm.. on tainnut kaikki 10 kilogrammaa, jotka olen kutistunut, mennä vatsalaukun kohdalta. No, se on vain hyvä sekin.


Nyt lähdemme Magnuksen kaa Vähäänkyröön Siltarantaan seuroihin.

Magnus ja eräs rouva jakoivat viissataa (500) kutsua.

Aamurukouksessa Mauno rukoili, että jospa jaetusta lukumäärästä kymmenykset tulisivat ja noudattaisivat kutsua. Se olisi sitten Efraim Elon laskuopin mukaan 50 ihmistä.

Kannattaisi kaikkien tulla. Siellä saa hyvät kahvit aluksi ja sitten seuraa laulua.

Mauno ja Eija puhuvat ja minäkin saan lausua runoja.

Olenkin tänään väkertänyt ihka uuden runosen ja lisäksi lausun sen sikaflunssarunon, joka on aiemmilla blogistosivustoillani.

Olen kuulevinani, kovaa vaatimusta, että uutukainen runoni pitäisi ihan näille palstoille kirjuuttaa.

NOH...katsotaan. Mitäpä meikäläinen (vaatimatonta, mutta nöyrää hyssyttelyä) ehkäpä minä ...lievää punastusta ynnä köhimistä.


Nyt täytyy mennä. Onneksi tuli laitettua poskipunat ja silmäsiniset heti päivällä, kun tiesin, että TULEE KIIRE!

Ei kommentteja: