maanantai 14. syyskuuta 2009


Puskan takaa pilkottaa meidän metoinen saunamme.
Näin kesäiseen aikaan varsinkin, se lämpiää muutamassa minutissa sellaisiin lukemiin, että suurimman ajan joutuu istumaan ulkona verannalla LÖYHYTTELEMÄSSÄ, eikä suinkaan löylyttelemässä lauteilla. Kiva sauna kuitenkin.
Tänään oli, paitsi että puskan takana on kiva sauna, niin kiva päiväkin.
Boccia-pelissä yritin ujuttaa itseni paiskomaan aina sen värisisiä pallukoita, minkä färiset olivat voittoisampia. Joka kerta osuin VÄÄRÄÄN VÄRIIN.
Silti olisin saanut lähettää paikalta kortin,( jos vieressä olisi ollut korttikauppa) missä olisi lukenut:
"Olemme hävinneet kaikki pelit.
Täälä on kivaa!"
Näin kirjoitti kerran eräs pikkupoika lentopalloturnauksen tuoksinoista kauan sitten.
Meillä oli väliaikainen postikonttuuritoimisto
siellä kentällä. Leimasimme kortteja erikoisleimoin. Muistan aina sen kortin ja sen reippaan pikkumiehen ja sen viestin, joka oli tikkukirjaimilla korttiin väkerretty.
Bocciaturneen jälkeen kävin ostamassa muoviämpärin m-ämpärikaupasta ja kiireesti noukkimaan taas tikkelpääriä Maikun ja Eerikin puskista.
Sainpa syödäksen samalla oikein mannapuuroakin.Osasin ajoittaa noukkimiseni taas nappiin, eli RUOKA-AIKAAN.
Kun kerroin Magnukselle, että olen saanut erikoisherkkua marjanhakumatkallani, niin näytti siltä, että hänen alahuulensa olisi värähtänyt. (Hän sanoi syöneensä eilistä makkarasoossia).
"Meillä ei ole koskaan täälä ollessa ollut mannaryynipuuroa!"hän sanoi hiljaisella äänellä.
Olin oikeassa. Alahuuli OLI värähtänyt.
"Missä TÄÄLÄ ollessa? Täälä MAAILMASSAKO vai täälä Hälvänmutkalla? KYLLÄ ON OLLU!"
karjahdin, vaikka itseasiassa Magnus saattoi olla jälleen kerran oikeassa.
"NO, AINAKIN HELMIKRYYNIVELLIÄ on ollut TÄÄLÄKIN ja RIISKRYYNIPUUROO ja NALLESUPERKUNTOKAURAKRYYNIPUTINKIA ja...jatkoin karjahtelua.
Ajattelen, että seuraavan kerran kauppaan mennessäni on parasta kirjottaa listaan: 1 pak. m-ryyn.
Kaupan kassalla kolistellessa valkoisen ämpärini kanssa iski silmään lööppi, jossa eräs kirjailija ehdottaa myrkkypillerin antamista vanhoille(!)
Hmm...noinkohan kirjailijan suvusta olivat kaikki VANHAT jo kuoleentuneet, kun noin kamalia menee puhumaan.
Aika turvattomalta tuntuis, jos sattuisin sukulainen olemaan (ainakin tällä ikää).
Asia on kyllä niin, että Jumala on meidän itsekunkin eliniän määrännyt.
"Älä tapa!" Hän sanoo Raamatussa.
Pyysin tänään Charlesia laittaan käsiä ristiin sen runokilpailun tiimoilta.
Luurin päästä kuului ankaraa kahvinryystäntää. Tulkitsin sen myöntämiseksi.
Siis kaikki runosuonen iskijät! Nyt kirjuutteleen!

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Niin me teemme
ja runoilemme
vaikka ei mitään palkkaakaan tulis
runotus on niin mukavaa
silloin kun hana aukeaa
Mutta alapas yrittää vasiten runoa
mitään ei synny
ei ainutta riimiä
on kuin joisi PIKIÖLJYÄ

liisabee kirjoitti...

Taitaa se myrkkypilleri olla jo käytössä, vaikka erilaisella nimityksellä: vanhustenhoito. Ilmoitin rapsakasti omalle jälkipolvelleni, että saavat kumarrella maataviistäen joka kerta, kun ilmestyn heidän huusholliinsa tai muuten tavataan. Eikä saadusta kasvatuksesta tai sen puutteesta kannata narista. Se on annettu niillä tiedoilla ja osaamisella mitä silloin oli. Minusta tulee tällä tietoa vaikea (löytyy kuvaavampikin sana..) vanhus, joka taatusti osaa vaatia:) Toivottavasti runokilpailu onnistuu hyvin, jo osallistuminen on voitto. Ja sukulaisten naurattaminen blogilla, mikä on paljon vaativampi tehtävä.