maanantai 18. tammikuuta 2010

Kyseessä on lohna!
Lohnassa taas on kyseessä vehje, jota hevonen veti.
Silloin vanhaan hyvään aikaan, kun vielä hevosia oli viljalti taloissa.
Lohnaan pakkautui aina koko perhe, kun lähdettiin esimerkiksi hankia pitkin peltojen poikki naapuriin kylään.
Muun muassa näin tehtiin Magnuksen nuoruudessa.
Hymy kasvoillaan karehtien Magnus muisteli, miten hänen lapsuudessaan
koko lapsikatras tyltyttiin lämpimäisesti lohnaan ja isä ja äitee vielä johonkin väliin ja eiku menoksi.
Siihen aikaan olivat talvet samanmoisia kuin nytkin ja olivat ojat täyttyneet piripintaan pehmoisesta lumesta.
Pollen vetämän lohnan toinen antura oli osunut sopivasti ojan kohtaan ja lohna oli kaatunut ja kyntänyt kumollaan lumessa pätkän matkaa.
Kevyesti oli kyntänytkin, sillä kaikki kuusi mosseloa ja äiskä ja iskä olivat kierähtäneet kyydistä välittömästi.
"No mitä sitten tapahtui? Tyssäskö kyläily siihen?" kysyin tuohtuneena.
" Ei suunkaan! Uuresta vaan kaivettiin penskat hangesta ja taas mentiin!"










Tällä kertaaei yllä olevaa kuvaa olekkaan napannut Magnus, vaan MINÄ.
Menin vartavasten pikitiemme varrella sijaitsevaan pohjalalaistaloon ja rohkeasti kysäisin, josko pihalla olevaa LOHONAA (oikein revittelin murteella) saa filmata?
Kerroin laveasti, miten olen saanut tehtäväkseni piirtää kuvan, joka liittyy kirjoittajapiirimme erään jäsenen joulumuistoihin.
Hän oli nimittäin ollut vähällä vahingossa käräyttää sädetikulla koko kulkuneuvon.
Mainitsin niin vaatimattomasti, kuin ikinä pystyin, että piirros tulee oikein paikalliseen aviisiinkin.
No valokuvauslupahan heltisi. Olisi varmasti hellinnyt ilman vaatimatonta retosteluanikin.
Piirsin kuvaa koko seuraavan päivän ja vaikka itse sanon, niin siitä tuli oikein hieno.
Lehteen sitä ei kuitenkaan ikinä painettu, vaikka piirroksen henkilökohtaisesti lehtikonttuuriin kuljetin vuolaitten saatesanojen kera.
Hmmpph...
Ei muuten, mutta kun tuli lohnukan omistajalle luvattua.
Joskus voin laittaa sen kuvan tänne sivustoille, niin näette.












Viime perjantai meni siivoskellessa.
Luulin, että menemme poliittiseen tilaisuuteen, jonka nimenä oli INNOSTU JA PALA!!! ("istu ja pala" tekisi pikkasen mieli sanoa).
Toisaalta on hyvä, että otsakkeet ja nimekkeet eivät aina olekkaan niin tavanomaisia. Jää ainakin nimi mieleen, jos ei muuta.
No, INNOSTU JA PALA- juttu ei sitten ollutkaan lauantaina, vaan se on vasta nyt tulevana lauantaina.
Siis olin siivonnut TURHAAN. (SIT AND BRING!)
Sain sitten tekemisen puutteesta juohtuen kudottua muutaman kerroksen slipooverianikin, josta tulee muuten aivan erilainen, kun suunnittelin.
Jopa aiemmin ehdottamani OOVERIKIN on liioitellusti sanottu.
EHKÄ saan siitä jotakin kuitenkin, jos pesen sen tulikuumassa vedessä ja vanutan ja venytän ja prässään kolmen pallukan lämmöllä ja....













Sunnuntaina menimme Östermyyran erään kaupunginosan KOMIAAN KIRKKOON jumalanpalvelukseen.
Meillä on tapana vierailla naapurikunnissa aina silloin tällöin.
Näin toimiessa saamme ehtoollisen joka sunnuntai.
Toivoisin, että kotikirkossamme olisi ehtoollinen aina sunnuntaisin.
En tiedä onko se mahdollistakaan? Tarttee ottaa selvää
Sunnuntai- iltana sitten olimme Huutoniemen kirkossa Kohtaamispaikalla.
Sunnuntaiseuroilla on tällänen kiva nimi nykyään.
Aluksi puhuin KOHTAUSPAIKASTA.
No viime sunnuntaina oli mukava KOHTAUS, kun Magnus siunattiin läntisen alueen ALUEJULISTUSTYÖNTEKIJÄKSI Kansanlähetyksen riveihin.
Työhön kuuluu ensisijaisesti julistaa Jeesuksesta, eikä alueesta. Nimike on pikkasen harhaanjohtava.
Jeesustyöntekijä olisikin tarkempi nimi.
Ajattelen, että läntinen alue puolestaan sisällään pitää tietenkin läntisen PALLONPUOLISKON. Tarpeenmukaan kaikki ilmansuunnat mukaanluettuna.
Minäkin sain olla lopuksi siinä alttarilla Magnuksen vieressä.
Vivianni oli meidän mukanamme.
Hän oli siunaamishetkellä Donkis-kerhossa, mutta tiesi heti, mistä oli kysymys, kun kotimatkalla asiasta puhuimme.
" Meidätkin siunattiin kirkossa, kun koulu alkoi" sanoi Vivianni.
Tunsin sydänalassa huikaisevaa onnentunnetta.











Levottomasti kuorsatun yön jälkeen vääntäydyin kuntosalille naapurin Huivin kanssa tänään.
Söin maidossa liotettuja kauraryynejä lautasellisen, ettei alkaa lapa tärisemään (ei kyllä ole pelkoa tärisemisistä meikäläisen vararavinnolla varustetulla).
Litran vesipottu mukaan reppuun ja niin mentiin.
Kyllä hävetti, kun laitteita joutui meikäläisen kohdalla venyttämään viimeiseen tappiin, että yleensä MAHDUIN jotain tekemään.
Kysyin, löytyisikö kiikkustoolia, missä voisin jotain mummujumppaa varovasti venytellä?
Vakavasti vetäjä vastasi, että ei löydy sellaista.
En jaksanut sanoa, että VITSI, VITSI, vaan synkkänä lutkutin pakaste muovipullosta lämmennyttä Kyrönjoen vettä.
Menen kyllä seuraavallakin kertaa. Sen päätin siinä ryypiskellessäni.
Tavoitteenani on, että keväällä laitteiden tappeja ei meikäläisen kohdalla tartte löysyttää!!!







Jos rakas lukijani vielä olet siellä, niin kerron, että tulimme kotiin joku tiima sitten kylämme kinkereiltä.
Meitä oli koolla kolmekymmentäyksi innokasta.
Ilta oli hyvä ja puitteet tosi kauniit (Jokikartano).
Eerikki-pappi puhui Pyhästä Hengestä.
Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta.
Pyhä Henki kirkastaa meille raamatun sanaa, kun sitä luemme.
Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.





Ötyä! Jeesus kanssanne.
Uskoo ja toivoo Kaisa von Bunnerrus
JK. Terveisiä sille rakkaalle vieraallemme, joka kävi ilahuttamassa vanhoja sydämiämme Nikolainkaupungista asti.
Jeesus hyvästi hoitakoon!
Kirja, jonka saimme on MAHDOTTOMAN hyvä.
Ehdin sitä jo ahmiskella ennen kinkereille menoa.

7 kommenttia:

pau kirjoitti...

Huomenta rakas rva Bunnerrus.
Kuuntelimme Arin kanssa Isyyspäiväkirjaa jälleen eilen. Aviomies siinä kirjassa kertoi, miten vaimonsa kävi huikkaamassa ovelta: "Kutsuin vieraita, lupasivat tulla!" Ja miten mies sillä kertaa vähän hermostui, kun saarnan valmistus oli kesken. Vieraat tulivatkin, mutta onneksi vasta seuraavana päivänä. Mies pohti, että rakasti vaimoaan sen takia, kun se oli niin impulsiivinen ja just tuollainen nopeakäänteinen.
Niin taitaa mun Arikin rakastaa mua juuri samasta syystä. Mutta kaikki eivät rakasta, vaan pääasiassa hermostuvat. Ja sitä suren murheellisena nokka maanraossa, räkä poskella, rillit kierossa, tukka takussa ja maha kuralla ;)
Eikös ollut vaikuttava lista, joka osoittaa, miten umpitörppö olen.
Terv. ystäväsi Pau von Vaik Kiven Läpi.

liisabee kirjoitti...

Minäkin ilahduin sunnuntaina, kun Hangon kirkossa oli messu ja ehtoollinen. Hämmästytti, kun väkeä oli surkeesti paikalla. Jos ei "pakollisia" n 12 yrmyniskaista riparilaista olisi ollut, niin meitä aikuisia oli paikalla ja ehtoollisella vain kuusi (6)! Ja me kolmekin olimme "turisteja".

Ilahduin myös papin saarnasta. Hän oli selvästi suunnitellut sen riparilaisia varten, joista aika moni näyttikin tempautuvan kuuntelemaan. Muutkin, kuin ne, jotka oli selvästi valittu ylöskirjaamaan sisältöä:)

Jujuna oli, että hän pitkin saarnaansa sovitti Raamatun sanomaa tavalliseen arkeen ja nykypäivään. En muista kaikkea, mutta mm uskon ikiaikaisesta olemassaolosta hän kertoi veljensä, Salon kirkkoherran viettäneen 50-vuotispäiviään ja vertasi ko iän pituutta Suomen kirkon ikään jne. Saivat kuulijat selvän tiedon, ettei nyt puhuta mistään ohimenevästä muotioikusta:)

Kohdassa, jossa Jeesus siunasi viinin hän huomautti suorin sanoin liian viininjuonin vaaroista. Tässä kohdassa vilkuilimme salaa riparilaisilta toisiamme. Vieläkin hyrisyttää:)

Puhuessaan kärsimyksestä ja rukouksen voimasta hän otti esimerkiksi mm oman 15 vuoden velkavankeutensa.

Mulla oli muuten koekäytössä kuulokoje ja jouduin seisomaan hyvän tovin melko suoraan moikuvien kellojen alapuolella. Päätin olla sulkematta vehjettä, vaan kokeilla kumpi halkeaa pää vai kuulolaite. Toinen toimii yhtä huonosti kuin ennenkin ja toinen yhtä hyvin. Lukija saa valita kumpi on kampi:)

Anita kirjoitti...

Oli mukavaa iltalukemista ja nyt toivotankin hyvää huomenta Kaisa ym.
Lohna olikin minulle uusi sana kun olen näitä "kaupunkilaistyttöjä" mutta kiva taas kun oppii murresanoja ja niitä pitääkin käyttää, hyvä!
Kaisan OTTAMA kuva ja aihe oli hyvä, olisitpa salaa mennyt nyt näin vanhanajan talvena ikuistamaan sen...muistan lapsena kun luettiin kirjoja, oli kuva juuri siitä miten hevosella mentiin myös joulukirkkoon ja paksut vällyt oli päällä, voi onko Magnus saanut kokea noin hauskaa...' ruuna virsta vielä kepsuttele pois' menikös se laulukin näin :)
No niin nyt sait jo tuntuman punttisalilla ja Kaisan kun tuntee hän ei luovuta ei sitten muussakaan asiassa vaan on esimerkillinen muille! toivottaa Anita-fani

pau kirjoitti...

Tänään kannatan mato-mentaliteettia.

pau kirjoitti...

Toisin sanoen, olisi kivempi olla joku muu kuin minä.

pau kirjoitti...

Välillä kun itkeä tirauttaa
se karvasta makua sulattaa
jotain murtuu ja itkuksi muuttuu
ehkä vähemmän suuttuu, kun suru itkuksi muuttuu?

Kaikella on aikansa
sanoo Saarnaaja
itkulla omansa
naurulla aikansa
eukoilla paikkansa
ukoilla myös.

Iloa päivääsi, Kaisa ja muut
toiset ääneekkäät kuten minä
ja toiset tuppisuut
hyvä kun olemme erilaiset
tällaisina Jumala meitä rakastaa
kunpa jaksaisimme itseämme ja toisia armahtaa
kuten Jumala meitä.

Anita kirjoitti...

Lähetän tosi lämpimät onnittelut Charlesin valmistumisen johdosta hänelle itselle sekä ylpeille vanhemmille! Opinnot jatkuu vielä ja toivotan hyviä ja antoisia opiskelupäiviä :)
---<--<-(@