perjantai 1. tammikuuta 2010


Tunnelmatuokio vielä joulunvietosta Nikolainkaupungissa.
Meitä oli mukana muitakin, mutta reviskelimme varmaan jo lahjapakettejamme auki, kun Vivianni, Joonathan ja Magnus suhtautuivat asioihin asiaankuuluvalla tavalla.
On kyllä ihailtavaa, miten he jaksoivat.
Ei painanut mahassa loodat, eikä rosollit, senkummemmin kuin tryffelit, eikä putingitkaan.
Meno on aivan kuin vaan parantunut ja pykääntynyt, sen jälkeen kun Magnus aikoinaan sai juulbokkenin pestin.
Sen, että JOULUPUKKIA (siis oikeesti) ei ole olemassa on lapsosille kerrottu heti, kun heidät tuotiin synnytyssairaalasta kotia.
Kauhuissani lueskelin Nikolainkaupungin Asevelikylässä blogini COMMENNTTI osastoa.
Ellu oli loihe kirjoittanut sen, mitä muut eivät tietystikkään kehdanneet:
kirjoitettu viesti ei mennyt perille kaikilta kohdin!
Oli vain nippu outoja sanoja a)sikin b)sokin näennäisesti peräkkäin.
Itsekkin ihmettelin Ellun esimerkin luettuani, että mitä ihmettä siinä sepustuksessani oikein luki.
Ajattelin heti, että joku on tehnyt jekkua, joka muistaa SALAPEITEKOODINI (heitähän on runsaasti täällä Vähännevan Letkutiellä keskellä ei yhtikäs mitään).
EI, kyllä oli otettava syyt omille kipeille hartioille.
Asiassa käytiin niin, että en pystynyt lukemaan kirjoituksiani Asevelikylän vintillä ja tilannetta mitenkään oikomaan.
Kotona sitten luin posket pakrottaen juttua kirjain kirjaimelta.
Kaikki oli ihan oikein. Prikullensa!
Lyllan sai, kun saikin paketista puolenmetrin puristeluun kaikaleen!
Lue: Lyllan sai paketista puolenmetrin, muotoon puristetun luunpätkän!
Myönnän, että ajatus on oudohko, jos mieltää asian liittyvän puristeluun.
Suomenkieli on joskus aika kummallista (vrt. kun lakkaa satamasta haen lakkaa satamasta. Tai: Okko! Kokoo kokoon koko kokko! "Koko kokkoko?"
"Koko kokko!")
"Onko pakko kirjoittaa niin kummallisia sanoja, joita ei ymmärrä muut, kuin Letkutien uudisasukkaat?" kyseli Charles tuohtuneena.
Minä heti ihmettelemään, että eikö muka yleinen sana KAIKALE esiinny joka kolkassa Suomenniemeä?
Varmaan ihan sanakirjaa myöden?
Magnus taas puolestaan sanoi, että PURISTELLLUU ei kuulu hänen käyttämäänsä laajaan sanavarastoon ollenkaan.
Ei kuulemma ole koskaan kuulunut, eikä tule kuulumaankaan. " PURISTETLUU!!!? Hmmph!" sanoi Magnus ja leikkasi samalla kaikaleen eilen väsäämästäni pizzasta.
Vuosi vaihtui rauhallisesti täällä Vähällänevalla.
Eerikki ja Maikku olivat meillä.
Heti sovittiin, että raketteja ei tänävuonna ammuskella.
Syy ei ollut siinä, etteikö kaikki tykkäisi raketeista, vaan siinä, että oltiin toipilaina räkätaudeista.
Ensivuonna sitten, jos eletään ja maapalli pyörii, ammuskellaan atmosfääriin tuplamäärä tulitteita ( siis kahdeksan kpl.)
Ilta meni mukavasti keskustellen ja asioita tarkastellen kantilta jos toiselta.
Ajattelin itsekseni, miten on suuri ja hieno asia, että on olemassa sukulaisia.
Sellaisia sukulaisia, jotka on lihaa ja verta.
Onhan kyllä hienoa, jos pölyttyneissä arkistoissa selviää, että sukuun on kuulunut ja siitä sankasti sikiämään lähtenyt, keskiajalla elänyt Priitu- niminen piikarainen (nimi ja piikarainen täysin tuulesta temmattu vain-ja ainoastaan esimerkin valaisemiseen tarkoitetuksi) joka on saanut yksinpuolin tehdyn lapsen ja asustanut kuuluisan LINNANVOUDIN kesälinnan melkein naapurissa.
Mikäs sen hienompaa.
Oikein linnanvoudin melkein naapurista ollaan tähän, Letkutien mutkaan tultu ja oltu!
Minä puolestani tykkään kovasti näistä luuta ja lihaa olevista sukulaisista.
(Terv. kaikille vereville, vähääkään sukuhaisua oleville lukuisille (!)lukijoilleni. Tulkaa käymään, että mekin kehtaamme tulla.)
(Terveisiä myös tässä samalla kaikille lukuisille muillekkin lukijoilleni!
Hyväskäiset Uudet Vuodet!
Uskokaa Jumalaan ja uskokaa Jeesukseen niin uskollatte elää, vaikka maailmassa miten riehuisi.
Se on sitä oikeaa KESTÄVÄÄ kehitystä, joita sanoja presidenttimme puheessaan monasti mainitsi). : )
Hoitopestini Nikolainkaupungissa joululoman aikana jatkuu vielä ensi viikollakin.
Aion myöskin silloin mennä kyläilemään iltaisin, kuten männä viikollakin tein. (Kiitosta vaan ja terveisiä, mikäli itsenne tästä tunnistatte LIIZBETHY ja SAARUKKA).
Minulla todetusti ja tiettävästi lihavuus-,ym geenien lisäksi myös kyläluuta-geeni dna-molekyylistössäni ja solukoissani, joka vaikuttaa käyttäytymiseeni.
Tämä geeni on periytynyt täydellisenä versiona Catherinelle (terveisiä vaan ja tervetuloa kyläileen) ja tuntuu tarttuneen kiitettävästi myös Vivianniin.
Äidilläni ei tosin ko. geeni toiminut lainkaan, joten katse täytyy suunnata sinne "Priitun aikaisiin"kantajiin.
Geeneistähän kaikki johtuu!!! Ilikeys, köyhyys ja kaikenkarvainen sakeus, mikäli lehdistöä ja "asiantuntijoita" on uskominen.
Hoitohuki on ollut miellyttävä tehtävä minulle.
Vaikka yli kahden-ja puolentunnin spatseeraaminen luistinradan reunoilla kävi työstä, niin sittenkin.
Viimekerralla luistelemassa ollessamme käänsimme pukukopin ylösalaisin etsiessämme Edwardin (ainahan pitää olla myös kavereita följyssä) punaista pipoa.
Se katosi kuin ruppu Saharaan ja ehdin epäillä jo muita kopissa istuvia pahemmanluokan varkahiksi.
Soiteltiin sitten kotoa langat punoittaen puolelle, jos toiselle.
Selvisisikin, että Edwardilla ei ikinä ollut ko. pipoa mukanakaan.
No, minullehan "nauru" piisas.
Toinen Joonathanin vakiokaveri Sampsa puolestaan ilmoitti Eerikille toissapäivänä muina poikina, että Joulu olisi Eerikin kohdalla ollut hukkaanmennyttä aikaa ja turhaakin tutinaa.
Hymyssä suin Sampsa asiasta tiedotti.
Ennenkö asioita vakaasti harkitseva vävyni Eerikki edes ehti rykäistä jotain sanoakseen, oli hänen pönäkkä anoppinsa jo kerinnyt vastata:
" Joulu ei ole kenellekkään turha, koska Jeesus syntyi silloin!"
" Ekakertaa mä sen kuulen." posmotti Sampsa ja sanoi olevansa aika näsäviisas.
Tosi metka pikkupoika.
Nyt on aika lopettaa kirjoituskanava tällä erää täältä Yryseläntien Tohlopista ja aion luoda kysyvän katseeni Magnukseen.
Aion kysyä mitä hän oikein meinaa? Mitenkä hän tulee toimimaan, että hänen eukkonsa saisi virikkeitä tiedostoonsa.
Illalla menemme kirkkoon.
Rakkaat ja ylenpalttisen lämpimät terveiset Kaisa Kaikale Jupstaadilta.

2 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Avasin Kaisan blogin 'juhlallisesti' ja ilokseni totesin miten kivasti alkaa vuosi ja saan lukea Kaisan 'pakinoita' josta KIITOS!
Hyvää alkanutta vuotta 2010 ja uskotaan Jumalaan sekä Jeesukseen eikä unohdeta suojelusenkeleitä,
haluan minäkin uskoa näin, kiitos Kaisa ;)

pau kirjoitti...

Uusi vuosi uutukainen
alkoi kylmästi, kauniisti
kiiti eukko Purolasta
avantoon heti aikaiseen
pakkasessa ja viimassa
hyydytti lämpivät verisuonensa.

Se teki oikein eetvarttia
tälle eukon KAIKALEELLE
alkoi veri virrata
kylmiin sormiin ja varpaisiin
joissa on muutoin köpelö verenvirtaus.
Nyttemmin vähän vilkkaampi.

Illan vietti luona ystäväisen
soitetellen suutaan sutjakasti
ettei mene aika polusta
vaan tulee hyötyisästi käytettyä.
Kyläily on VAKAVA asia.
Ei pidä turhaan kylillä juosta
vaan suuvärkin tulee laulaa alvariinsa
ja ainaisesti, varsinkin kylässä ja kotona.

Näin runoili Paula Purolasta
ONNELLISTA uutta vuotta toivotellen
ei ollenkaan voivotellen
sillä uusi on aina uusi
vanha joutaa jo mennä,
mitä vuosiin tulee,
ei puolisoa koskien.