torstai 28. tammikuuta 2010


Tältä nurkalta kulkee kesällä polku siniselle plastiikka-uima-altaallemme. Kaihoisasti muistan aikaa, kun siihen sain MOLSKAHTAA.
Sittemmin vesi muuttui vihreäksi ja niljakkaiseksi.
Sellaiseksi, että sammakot riemusta olisivat kurnahdelleet jos ne sinne olisivat löytäneet.
Ihmettelin suureen ääneen, mitenkä vesi voi tulla niin "paskaaseksi"käyttäen Magnuksen sanavarastoon kuuluvaa adjektiivia hyväkseni.
Minä kun menin altaaseen aina tehokkaan pikku saunamme kautta, joten minä en ollut syypää moiseen sittaan.
Niinpä aloinkin epäillä Magnuksta ja Charlesia.
Charles sanoi, että hänelle pitäisi maksaa, että hän siihen altaan limanuljaskan sekaan menisi ollenkaan.
Ei ollut kuulemma edes ohi kävellyt sen koommin, kun yhden kerran kastautui.
Magnus puolestaan kertoi kerran käyneensä: SILLOONKU VESI OLI OLLU VIÄLÄ VAIKKA JUATAVAA.
Kyllähän me lopuksi ymmärsimme, että se kananmunan kokoinen PUHDISTAMO ei pysty altaan vettä uimakelpoisena pitämään.
" Ei siis auta muu, kuin hankkia kunnon allas ja dieselikäyttöinen puhdistuslaitos?" ehdotin toiveikkaana.
" JOS ITTE PIRÄT VEREN PUHTAHANA HUKKUNUHISTA JA KUALLEISTA ROTISTA JA KÄÄRMEENPÄTKISTÄ JA SONTAKÄRPÄÄSISTÄ JA MUISTA LUTEHISTA, NIIN VASSOKUU VAAN!"
Hmm...voi olla, että ylläoleva polku johtaa vain takapihalle tulevina kesinä. Ei edes sille plastiikka-altaalle.
Eräänä aamuna lähtiessäni autolla kirkolle, näin kolme peuraa keskellä ajotietä.
Jarruttelin hyvissä ajoin ja jäin odottelemaan mihinkä päin härskaappi suunnittelee lähteä.
Vieressä olevalle pellolle lähtivät säntäämään ja pomppivat siinä juostessaan niin korkealle , että nauroin ääneen.
Jokusen minuuttia myöhemmin, kun suupielet vielä olivat ylöspäin suuntautuneina, näin ison mustan pyöreän linnun. Liekö ollut ihan metso?
En ehtinyt sitä silmiin katsoa, että olisin todennut ne punaiset jurmut sen silmäkulmissa.
Ihan se näytti samanlaiselta, kun kamarimme seinällä roikkuvassa "Taistelevat metsot" taulussa. Mene ja tiedä.
Kauriista kertoessani Magnukselle kysyi hän, että OLIVAKKO NE AJOKOIRANKOKOISIA JA TIKKUJALKAASIA?
" No hyvänen aika. Eivät olleet! Kauriit eivät kyllä muutenkaan ole kuvaamasi kummajaisen näköisiä!
Eivätkä ne myöskään olleet VALKOHÄNTÄPEUROJA" jatkoin tietäväisesti.
" Niillä ei ollut valkoisia häntiä. Niiden koko takamus oli valkoinen!"
Magnus katseli kattoon ja sanoi paljonpuhuvin katsein näkemäni eläinten olleen RUPPUHÄNTÄPEUROJA!
Eilen aamulla olimme taas salilla naapurin kaa.
Minä punnersin kaikissa kymmenessä "pisteessä" innokkaasti niissä uusissa SALIHOUSUISSA. Kuin vanha tekijä konsanansa.
Paitsi vieläkään en muistanut, kuinka kaikkia tappeja laitteissa löyhdytetään (että mahdun koneeseen), enkä myöskään osannut vähentää painoja.
Urheasti tein samoilla, kuin edellinenkin.(Puh)
Hiukan ääneenikin ihmettelin, kuinka kilo voi painaa niin tuhottomasti (tappi kohdassa YKSI).
Sain monesta suusta kuulla, että se tarkottaa jotain neljäätoista kiloa se ykkönen.
Yöllä sitten heräsin oikean käden kolotukseen.
Herätessäni käteni oli Z-muotoisena allani ja se vastaa yhdeksääkymmentäkahta kiloa!
Olen kuullut, joidenkin teippaavan yökkäreittensä selkämykseen tennispalloja. kun heidän ei saa nukkua selällään (tehty joku hirveä selkäleikkaus tms.)
Minun täytyy fyllätä yökkärin hiha tennispalloilla, etten nukkuisi sen päällä.
Tätä Z-nukkumista on kohdallani tapahtunut jo vuositolkulla.
Jaa, miksikö en ole laittanut tennispalloja?
Siksi, että en usko niiden auttavan, enkä ikinä muista mennä tennispallokauppaan.
Meikäläinen ottaa sen Z- asennon, vaikka käteen teipattais potkupalloja.
Catherine oli samanlainen päättäväinen nukkuja pikkuruisena.
Hänen olisi ehdottomasti pitänyt nukkua toisella kyljellä, eikä aina samalla puolella (vauvoilla menee pää helposti littiin).
Laitoimme valtavat parrigaadit peitoista ja tyynyistä molemmille puolille ja Catherine sinne oikeaoppiselle kyljelle.
Aamulla, kun herättiin, niin neiti oli kaikkien näiden rakennelmien alla tyytyväisenä ja nimenomaa sillä KIELLETYLLÄ kyljellä.
Eilen sain inspiraation runoiluunkin.
Kirjoitin kone höyryten ja sainkin valmiiksi kaksi runoa, ennenkö piti lähteä seuratalolle kafiia keittämään.
Lausuin sitten runoni siinä keittämisien lomassa ja hyvin meni.
Tapahtui taas se maankaato ihme (jo toisen kerran), että kieli ja kitalaki eivät tuntuneet kreppipaparilta.
Sylkyä riitti viimeiseen värssyyn asti (enpä olisi uskonut, että sitä joskus ilahdutaan kun suussa sylky pärskyy).
Myöskään se se kaamea tunne, että suolet solahtavat lattialle ja sydän lyö viittäsataa ja stoppaa aina vähän väliä, ei tullut ollenkaan päälle.
Illan päätteeksi jäimme siivoamaan paikkoja ja hiukan rukoilemaan Eikku, Magnus ja minä.
Sain samalla kutsun Östermyyraan runoja lausumaan.
Lupasin onnesta mykkyriäisenä. Jos lausuminen rupee olemaan nuin kivaa (vrt. edellä kertomani), niin kyllä sopii.
Sopii kyllä, vaikka olisi asiat entiselläkin tolalla mitä sylkyyn-ja sytämmeen tulee.
Huomenna tulee KL:n Isonkyrön vastuuryhmä meille. Suunnittelemme ohjelmaa kevääksi.
Joku päivä sitten haiskahti nokkaan vielä vaimea, mutta ilmiselvä KEVÄÄN TUOKSAHDUS.
Kyllä pitää olla myös hajua tapahtumistakin.
Samoin Hälvän Mutkaan tulevat Lyllan, Joonathan ja Vivianni.
Se tietää mukavaa viikonloppua. Se tietää, että ulos on mentävä, vaikka myrsky nurkissa ulvoo ( salapoliisit ja rosmot eivät tunnetusti ole ilmojen armoilla, eivätkä myöskään salapoliisikoirat).
Salapoliisikoiramme Lyllan on rodultaan SEROPI. Se on hienoa rotua.
(Seropi= sekarotuinen piski).
Raamatun luvussa minulla on Jesajan kirja juuri aluillaan.
Laitan siitä varteen otettavaksi tähän lopuksi pätkän:
Jesaja 2 2-6
Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.
Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista,
ja kansat virtaavat sinne.
Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
"Tulkaa nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan,
sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.
Hän, Herra ratkaisee kansanheimojen riidat.
Hän jakaa oikeutta kaikille kansoille.
Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi.
Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan, eikä harjoittele sotataitoja.
Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!"

2 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Mikä sai minut vielä luuraamaan ennen nukkumaanmenoa tätä mukavaa Kaisan sivua...
Kiitos Raamatun luvusta jonka loppuun olit laittanut...kauniita unia Jeesuksen kuvia

pau kirjoitti...

Ah, monta kertaa jo siskoseni
sivuillesi olen yrittänyt ma
Mut sitä ei mulle oo suotu
sillä läppärimokomat eivät yhteistyötä tee
sellaisen kanssa,
joka niitä ei hallitse.

Mutta nyt olen kotikoneella
turvallisella, vanhalla
ja tämä mua tottelee
kaiken kommenttiin kirjoittelee.

Kohtaamispaikalle menossa ollaan
Arin kanssa piakkoin
jos Jumala suo.
Sitähän rukoilemme
että tapahtuisi Jumalan tahto
ja tekisimme sen,
mikä hänen suunnitelmaansa sopii.

Sisarellisin terveisin ja ajatuksin
Letkutielle!