lauantai 13. helmikuuta 2010


Tässä juliste, jonka olen piirustanut.
Unohdin laittaa signeerauksen kuvaan, mutta olen kyllä kiitettävästi muistanut kertoa, kuka on ollut asialla.
Olemme Magnuksen kanssa olleet missio- koulutuksessa eilen ja tänään.
Meitä on ollut suuri joukko innokasta ja oppivaista porukkaa koolla Laihian seurakuntatalolla.
On ollut pappia ja lukkaria ja ihan meitä tavallisia kirkonpenkin kuluttajia.
Leena ja Kalevi Lehtinen, sekä Seppo Niemeläinen ovat taas kerran laittaneet itsensä likoon meitä opettaessaan ja innostaessaan, ja vielä huomennakin laittavat.
Ja entäs sitten itse tapahtuma-hetkellä. Heillä sitä näyttää tuota virtaa riittävän.Huh, huh!
Minua pakkaa jo uuvahduttaa, vaikka olen vain yhden kuvan piirtänyt.
Tuleva viikko on omiaan uupeluttamaan meikäläistä muutenkin.
En käsitä, kuinka selviän kaikesta kunnialla.
Semmingin, kun pitäisi olla taas kahdessa paikassa yht´aikaa.
Tuota selviämistä mietin, ja kun en päässyt selvyyteen selviämisestä, söin rasiallisen HERRASVÄEN PIPARKAKKUJA.
Magnukselle sain vaivoin säästettyä kaksi (2) piparia.
Sitten narskuttelin pähkinöitä ja manteleitäa ja lopuksi jyystin taas kynsinauhat niin, että sisuskummit paistoivat.
Runoja täytyisi myös alkaa suoltaa ensi keskiviikon Naisten- kesken iltaan.
Aiheena on OHO! SORI!
Lauantaina NP: aiheena on aiheena RAKKAUS!
Loppukuusta järjestettävässä NP:ssä: NAINEN ENNEN JA NYT!
Tähän viimmoseen aiheeseen tuntuukin, että puluppuaa heti runua:
Naiset ennen vanhaan olivat aikamoisia juureksia.
Sitkeitä ja suonikkaita.
He venyivät ja paukkuivat puoleen jos toiseen.
Eivät kitisseet lapsiensa lukumääristä.
Ne hoidettiin,
ja kyllä rakastettiinkin.
Kotosalla äitikultien helmoissa lapset saivat oleilla.
Entisaikain naiset keittelivät pottuja ja soosia. Kotona.
Ei kyselty onko
jouleja, kaloreita. Ei sitäkään, onko hiventä tai kuitua.
Pääasia, että suolenmutkiin saatiin täytettä.
Nykyään naiset ovat omanarvon tuntevia ja tietäviä.
Ittellisiä.
Kauniita ovat ja kiinteitä. Käyvät saleilla.
Kyllähän niin pitääkin olla, ja käydä.
Aikojen pitää muuttua ja asioiden.
On aikaa olla.
Muusit ja soosit voi ostaa valmiina.
Lapsia ei enää tehdä puoliatusinoita.
Kuka nyt rintojansa alkaisi ehdoin tahdoin
venyttämään? Lapsiliudoilla? Sanovat ja laulavat miehiä suohon.
Nyt uralla nainen urkenee.
Ei tarvitse kukkaroitakaan venytellä.
Mutta onko kaikki hyvin?
Kaupungissa?
Lieneekö kaikki kohillaan?
(Runo loppuu ja lausuja luo harittavan katseensa laipioon).
Huomenna aamusella menemme Laihian kirkkoon jumalanpalvelukseen.
Sen jälkeen koulutus jatkuu.
Tässä tulevassa Missiossa minua ja Magnusta myös haastatellaan.
Meitä haastateltiin myös vuonna 1992 Vaasan Missiossa.
En muista yhtään kysymystä, mitä silloin kysyttiin. Vielä nirkosemmin, mitä vastasin.
Mitähän nyt kysytään?
On lisäksi pelkona, etten KUULE mitä kysytään, muistamisista nyt puhumattakaan.
HAASTATTELIJA:" MIKÄ ON SINULLE TÄRKEÄÄ TÄLLÄISISSÄ MISSIOISSA KAISA JOUPPI?
MINÄ (superjakoavain hymy kelmeillä kasvoillani): KYLLÄ!
ON PAKKASIA PIDELLY. PÖNTTÖMUUREJA ON SAANUT POUHOTTAA AAMUSTA ILTAAN JA KUMMINGIN ON VILU RAISTELLUT JA KARVATILLUKKAAT KINTUISSA ON PITÄNYT NUKKUA JA ...
HAASTATTELIJA (äänekkäästi rykien): MITENKÄ TÄTÄ IHMISELLE TÄRKEINTÄ AARRETTA, EVANKELIUMIA VOIDAAN SINUN MIELESTÄSI...
MINÄ (jakishymy, jos mahdollista vieläkin leveempää):
" NO OLEN MINÄ MONASTI YRITTÄNYT, MUTTA TAHTOO VAAN KYTEÄ JA SAVUA PÖKÄTÄ JOKA LUUKUSTA. ONNEKSI PIAN ON KESÄ. EI TARTTE UUNEJA POUHOTTAA, JA KÄRPÄSET VIRKOAA. NUO KÖYHÄN AINOAT YSTÄVÄT HHEEHHEHHAHHAHHHH...
En lähde enempää maalailemaan kauhuskenarioita eteenne haastattelusta.
Sen sijaan pyydän esirukousta, että Jeesus tulisi korotetuksi, eivätkä mitkään pönttöuunit, eikä muukaan epäoleellinen.
Sain Aija -Kanitalta ystävänpäivä viestin tänään. Juuri, kun olin oikein uppoutunut opetuksen tuoksinoihin.
Kylmä hiki nousi otsaluulleni.
ONKO TÄNÄÄN YSTÄVÄISTEN PÄIVÄ?
En ole tarkistanut koska se on!
Olen lähetellyt toivotuksia hissukseen puolelle jos toiselle pitkin kuluvaa kuuta, varmuuden vuoksi. Ystävät ovat KULLAN väärttejä.
Hiki tuskin oli ehtinyt kuivaa, kun muistin "ihan varmasti", että ystävitten päivä on AINA helmikuun 12.
Laskin äkkiä kaikki ystävänpäiväkortit, jotka olin saanut:
TASAN KAKSI.
Lisäksi toinen kortti oli minulle ja Magnukselle yhteinen.
Salamannopeasti ynnäsin montako y-päiväkorttia olin itse lähdettänyt:
Tasan nolla kappaletta.
Huomasin helpotuksekseni illansuussa lueskellessani päivän aviisia, että ko. päivä on 14 tätä kuluvaa kuuta.
Siis kuulkaa kaikki sadat ja taas kymmenet ystäväni:
Hyvää ja kaikinpuolin ihanaa YSTÄVÄN PÄIVÄÄ!
Saakoon ihmislapsen kaikista paras ystävä JEESUS KRISTUS teitä hoitaa ja kantaa ja kotiin johtaa.
Tätä toivottaa teille ystävänne Kaisa .

4 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Kutsu Missioon julistetta kun katsoo niin se jo houkettelee mukaan ja uskon että Laihian kirkko täyttyy...minulla on vhs-kasetti Vaasan Missiosta, siinä Kaisan haastattelu meni hienosti ja varmaan muistatkin että olin liikuttuneena kuuntelemassa kun oma tyttäreni lauloi Oikumene-kuorossa, pitäisi siirtää nauha dvd:lle ollaan menty tekniikassa eteenpäin, pian dvd:t ovat vanhanaikaisia ;)
Hyvät ystävät ovat kuin tähdet,
vaikka niitä ei aina näy,
tiedät silti niiden olevan olemassa.
t. ystäväsi Anita

pau kirjoitti...

OI, miten ihanainen tuo tekemäsi juliste! Freessi ja erilainen kuin yleensä. Tosi hyvä!
Olen kiitämässä lastenmessuun ehtoollista jakamaan avuksi. Toivon, että kirkko olisi täynnä lapsia perheineen.
Rakkaita terveisiä ystävänpäivänä vielä kerran, Kaisa ja myös Magnus! Voikaa hyvin, Jeesus kanssanne ja meidän kaikkien kanssa!

Anita kirjoitti...

Aurinkoista sunnuntaita, tiedätkö minkä jälkeenpäin huomasin julisteestasi***siellähän
ne joutsenet hyvässä järjestyksessä lentävät***
Muistelen aikaisemmassa kirjoituksessasi kun lenkkipolulla muistaakseni näit tosi alhaalla kun joutsenet lähtivät lentoon ja sellaistahan olit toivonut joskus näkeväsi :)t. Anita-ystävä

Rosina kirjoitti...

Tosi onnistunut tuo Missio-juliste!
Toivottavasti tapahtuma tulee vetämään väkeä paikalle eri päivinä.
Aurinkoista Ystävänpäivää sinulle, Kaisa!