keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Erään kauniin päivän iltana, kun saavuimme tahoiltamme kotiin, oli ulkorappusten viereen ilmestynyt kaunis kukkaruukku kukkasineen.
(Kuvassa vasemmanpuoleiset kukat. Oikeanpuoleiset ovat kesällä noukittuja ja jo autuaasti kuivaneita ruohosipulinkukkia ja unikon kotasia).
Kävimme kaikki mahdolliset tutut, jotka meillä KUTSUMATTA vierailevat (tasan kaksi kappaletta) mielessämme läpi, mutta kukkien alkuperä ei ratkennut. Eikä luultavasti koskaan ratkeakkaan :(
Jos satut tietämään mistä tämä viehko kukkalähetys on lähtöisin, tai jos sinä olet sen porraspuullemme tuonut, niin lähetä viesti mitä pikimmiten. Saamme kiittää ja pyytää paremmalla aikaa käymään.

Avatessani raskain huokauksin blogiani juuri äsken, niin mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? UUSI LUKIJA :) Tervetuloa sivustoille parahin Cee!
Terveoloa taas myös kaikki entisetkin lukijani! Kertailen teittiä aina mielessäni tänne tullessani.

Tänään olen jytistellyt parillakin permannolla heti aamusta lähtien.
Kuntosalilla ensin ja nyt äskettäin Zumban pyörteissä.
PYÖRTEISSÄ on tismalleen oikea sana tässä kohden. Heilutellessani kankeita kankkusiani ja ottaessani askelkuvioita taakse, eteen, sivulle, ympäri, takakautte etuviistoon, niin alkoipa ALKOI SILMISSÄNI SUMETA! En ollut muistanut hengittää!!!
KUNTOSALILLA AINA MUISTUTETAAN HENGITTÄMISEN TÄRKEYDESTÄ, mutta nyt ei niin tehty.
No, ehkä se pitäisi tässä iässä tietää jo sanomattakin, että hyvä on hengittää silloin tällöin.
En tiedä, oliko samanlaista vaivaa edessäolevalla zumbaajallakin, kun hän kopsahti lattialle yht´äkkiä kesken ankaran jytellyksen. Tämä edessäni bailaava ihminen nousi ketterästi ylös ja jatkoi, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Meikäläinen olisi varmaan jäänyt siihen, kuin rannalle ajautunut ryhävalas :(
Huh, huh. Hiki lensi ja silmissä sameni, mutta hauskaa oli.

Huomenna, puolenpäivän tietämissä minua sitten tullaan noutamaan Venäjälle.
Tyynikki soitti ja kehoitti ottamaan laulunsanoja mukaan. Voipi olla, että sielä Venäjänmaalla pyydetään ihan kirkossakin laulamaan.
Matkallakin on kuulemma hyvää aikaa laulaa.
Hm...en sanonut, että I HATE autossa laulamista. Minä tykkään katsella maisemia, tai jutella henkevästi, MUTTA EN LAULAA :(
En ole koskaan tykännyt laulaa, muutakuin kuorossa, kirkossa tietenkin ja suihkussa of corse.
Kuoroihin ja kirkkoihin mennessä sitä jo TIETÄÄ, että nyt lauletaan. Matkalla autoissa taas haluaisi keskustella maisemista, tai muista maankaatoasioista.
" Tapa sinä Kauhavan ruma fallesmanni, niin minä nain sen komian lee´esken" hoilattiin ennenvanhaankin, vaikka sivuilla olisi siinnellyt järisyttäviä järvimaisemia ja vieressä matkannut mielenkiintoisia tapauksia.
Nykyään ovat laulut onneksi toisenlaisia, mutta silti en tykkää.
Saavat Tyynikki ja Vilume laulaa. KUUNNELLA kyllä tykkään ;)

Olin Nikolainkaupunkireissulla tiistaina.
Aune-täti oli tehnyt puolukkakiisseliä, joka oli niin hyvää, että naamastakin oikeni sitä syödessä ainakin kymmenen viimeisintä tuoretta ryppyä.
" Siis MITÄ tässä on?" kysyin kuiskaten.
Kiisseliin oli lorautettu siirappia ja muutama raparperin varsi.
Oliko hyvää!!! Teen saman reseptin mukaan seuraavan kerran, kun kiisseliä yleensä teen. Heti Venäjältä tultuani, luulen ma.
Kävin samalla kaupunkireissullani eräässä vaateputiikissa ostamassa, en vaatteita, vaan tarroja kynsiin (1,90).
Olin Marqueritalta saanut lahjoituksena joskus aiemmin samaisia tarroja.
Nyt minulla on sitten RAKENNEKYNNET!
Täytyy sanoa, että ne olisivat aika upeat, elleivät kynsirakenteiden reunarakenteet olisi taas nykerretty ja nypitty vereslihalle.
Se on tuo matkajännitys luultavasti ja tietysti kaikki lapsuudesta juontavat "puiset lelut ja kireet pipot" tapahtumat, jotka ovat vaikuttaneet taas ankaran NYPPIMISEN.
Mutta mitäs noista. Aika parantaa haavat!
Pyydänkin saada sukeutua rukouksiinne matkan- ja muuksikin ajaksi. Koko meidän viisihenkistä retkikuntaa saa muistaa, aina kun mieleen sopivasti moljahtaa.
Laitan tähän loppuun Raamatusta puhelinnumeron Jeesukselle 5115 (psalmi 51, jae 15):

Ja avuksesi huuda minua hädänpäivänä,
niin minä tahdon auttaa sinua,
ja sinun pitää kunnioittaman minua.


Hyvää yötä t: Kaisa von Nagelstrand

6 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Turvallista matkaa, Kaisa!
Yritä jaksaa ne laulamisetkin siellä bussissa, minäkään en liiemmin välitä "bussilauluista".

kaisa jouppi kirjoitti...

Kiitos Rosina!
Antoisaa viikonloppua sinulle myöskin :)
Eiköhän ne laulu-asiat siitä suttaannu.
Minä VAADIN päästä kuskin viereen. Hän ei voi laulaa. Tai siis ei ainakaan lukea sanoja kovinkaan paljon ;)

pau kirjoitti...

Hyvää matkaa, Kaisa ja kumppanit! Rukoilen puolestanne!
Voithan tietysti laulaa KAMALAN RUMASTI. Ja sanoa, että AUTOSSA sun lauluääni on tällainen. Että vieläkö jatketaan laulamista, täh? Jos vaikka toistenkin lauluinto lopahtaisi ja saisit keskustella henkevästi ohimenevistä soista, nyppylöistä, kuppuloista ja metsilöistä.
Joka tapauksessa: runsasta Jumalan siunausta.
Kirjoituksiasi odotellen jahka palaatte! Terveisiä!

Nurkkalintu kirjoitti...

Siunausta ja varjelusta matkan ja muuksikin ajaksi!

(En liioon tykkää ryhymälauleskella autos. Muaalla kylläki.)

Runomummo kirjoitti...

Jaa että Venäjälle! kyllä sitä kelpaa, voimia vaan reissuun ja sitä sinun hurtti huumoria mukaan.

pau kirjoitti...

Jokos olette tulleet matkalta? Rukouksin saattelin ja pyydän toipumista reissun vaivoista. Herra siunatkoon sinua, Kaisa, tänään ja tulevina päivinä, kuten Magnustakin!