keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Haikeaakin haikeampi kuva liiterimme nurkalta.
Kuvanottohetkestä ei ole niin mahdottomia aikoja, mutta kuitenkin moni asia on muuttunut. Krassit esimerkiksi ovat nyykähtäneet.
Ilokseni huomaan, että jotkut asiat sensijaan ovat pysyneet MUUTTUMATTOMINA. Lapio ja harava ainakin ovat tismalleen samassa asennossa tälläkin hetkellä.
Tietynlainen vaimeahko surumielisyys iskee mieleen, kun katselee kesäkuvia. Ah niitä hikihelmiä, jotka norona juoksivat otsaluuta pitkin! Voih niitä suloisia paarmoja, jotka naukkasivat käsivarresta palan ja lennähtivät puun oksalle lounehtimaan saalistaan!
Kaihoilu kestää minulla ainakin vain hetkisen.
Alan nimittäin suunnitella Joulua heti, kun ensimmäinen keltainen lehti tipahtaa puusta tantereelle.

Maanantaina olimme Nikolainkaupungissa Magnuksen kanssa. Hänen hoidellessaan asioitaan menin minä Asevelikylään.
Varasin Catherineltä jouluksi heidän kammarinverhonsa meidän köökinikkunoihin. Mainitsin vielä tarvitsevani niitä HYVISSÄ AJOIN.
Verhot ovat kauniin punaiset ja sopivat tismalleen meidän aakkunoihimme. Laitan valkoiset pitsikapat niiden seuraksi, joihin kiinnitän nuppineuloilla paperisia lautasliinamansetteja (!) Ostin niitä jostain myyjäisistä melkein 20 vuotta sitten.
TULE JOULU KULTAINEN!
Pelasin myös samaisella kyläilykerralla Joonathamin kanssa "hirsipuuta".
"Eikö ny muunlaasta peliä ollu pelattavana, ku hirsipuu?" kauhisteli Magnus.
Itsekkin hiukan vieroksun tuon hauskan pelin nimeä. Pelatessamme piirsin aina uuden tukipuun hirsipuuhun, jos Joonathan ei osunut kirjainarveluissa oikeaan, sillä millään en voinut ajatella valmista hirsipuuta!!!
Jälkeenpäin, yön hetkinä , keksin uuden systeemin: hirsipuun asemesta piirretään talo, jossa on ikkuna, johon tuikataan aina kalteri, jos ei arvaa oikeaa kirjainta.
Nimenkin muutin mielessäni HIRSIPUUSTA FÄNGELSEKSI.
Myönnän, että vähän kolkolta kaskahtaa sekin nimi, mutta on ehdottomasti parempi, kuin hirsipuu.
Vierailun aikana huomasin myös, ettäLyllan vaikutti, jos mahdollista entistäkin viisaammalta. Kuinkahan ylettömän fiksu seropi siitä tuleekaan?
Sitä käyvät ihan naapuritkin taluttelemassa ja kehumassa :)

Tiistaina karautin Östermyyran Ylistaroon kirjoituspiiriin.
Meillä oli "kotitehtävänä" kirjoittaa yo-aine. Meille annettiin tämänvuoden aiheet ja niistä sai kukin valita mieleisensä.
Minä valitsin BLOGGAAN- SIIS ELÄN ;)
Kaikki sanoivat, että ÄLLÄ olis aineesta tullut, että paukahti.
Myös muut kahmivat älliä kirjoituksillaan. Hyvä me!

Eilen tein ensimmäisen kävelylenkin sitten viime syksyn!!!
Kesällähän ei kukaan kuolevainen jaksanut kävelylenkkeillä. Pyöräillä juuri ja juuri ja mukana piti olla parinlitran vesipääläri.
Otin siis reippaasti liiterin nurkasta sauvat, putsasin ne hämähäkinseiteistä ja eikun menoksi. Mitään paikkaa ei kolottanut kepittelyn aikana, joten pakko kai on mennä taas huomenna :(
Olen ottanut jaloksi päämääräksi suorittaa jonkunsortin liikuntaa kuutena päivänä viikossa.
Tänään suoritin kahdensortinliikuntaa. Nimittäin aamulla kuntosalipunnerrusta ja nyt illalla ZUMBAA.
Olen hionnut siis solkenaan aamusta lähtien. (Magnus lämmitti minulle nimittäin saunankin iltapäivällä).
Zumbasta tultuani söin kaksi tonnikalanäkkileipää ja yhden buranan.
Menen kyllä zumbaan ensiviikollakin. Laitan kinttuihini lipoisat tossut syystä, että nyt, kun käskettiin pyörähtämään ympäri KUMMITERÄVALKOPOHJALENKKARINI pysyivät tiiviisti paikoillaan ja muu röpi nuljahti ilkeästi, kuin tylsä korkkiruuvi.
(Siitä syystä ahdisti sitä buranaakin nielemään).
Käskettiinpä myös heiluttamaan LANTIOITA siinä zumban tuoksinassa. Huomasin, että kivettyminen oli edennyt jo pitkälle: meikäläisellä huiskuivat ainoastaan olkapäät :(
Nyt lopetan tämän urheilullisen raporttini tähän, mutta kehoitan vielä lukemaan virrestä 321, säkeistön numero 4

Me rukoilemme nyt
apua sinulta,
kun meidät lunastit
verelläs kalliilla.
Vie palvelijasi
pyhien autuuteen,
iäiseen elämään
luoksesi taivaaseen.
Rauha ja siunaus
suo valituillesi,
kansasi pelasta,
vie lepoon luoksesi.

T: Kaisa von Zumbstrålesjö

Ps. Killerit ( Magnuksen mukaan KILLERÖT) ovat paukkuneet öin ja päivin.
Magnus on yölläkin saanut köörätä yhtä viiksiniekkaa ulos.
Minä kiljuin, että en voi nukkua samassa huoneessa hengettömän hiiren kanssa, jos on vaikeaa hengellistenkin kanssa.
Yök, örk, örk, örk...
Menen huomenissa täydentämään KILLERÖ arsenaaliamme :(

9 kommenttia:

pau kirjoitti...

Onneksi kotona ei ole muita, sillä hohotan ääneeni kirjoitustasi lukiessani. Voi, Kaisa, olet MAINIO!!

Teitillä on siis pakkanen vienyt krassit? Meillä ei vielä, meri pitää puoliamme, eikä pakkanen paukuttele kovin äkkiä. Äsken hain taas krasseja maljakkoon. Silmäniloa on riittänyt niistä monta kuukautta. Estetiikkaa ihminen kaipaa, vaikka gymnastiikkaakin tarvitaan, mutta sitä ei niinkään kaipaa. Mutta hyvä sitä on harrastaa 6krt/vk. Minä kävelen, siinä minun kuntoiluni, sekä meressä kökötys.

Voi hyvin, ja rutkasti raatoja toivotan sinne letkutien hiirenloukkuihin tulevina päivinä ja öinä :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Voi, voi nuita sinun meressä KÖKÖTYKSIÄSI!
Näillä keleillä pitää vain pulahtaa äkkiä pinnan alla ja äkkiä kongota pois.

Yksi uudenuutukainen raato oli taas joutunut killerin pohjattomaan nieluun :( illan mittaan.
Vaadin Magnusta lataamaan kaksi (2)ansaa yöksi, että uskallan nukkua.

Rosina kirjoitti...

Ei Kaisa zumbaajan tarvitsekaan tehdä ikäviä kävelylenkkejä. :)
Ne on tosiaan killeröitä, ei killeriä. Magnuksella on murre hallussa.
Ja se hirsipuupelaaminen on mukavaa, siitä on kivat muistot.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Olisikin joka päivä zumbaa, niin ei tarvitsisi niitä sauvoja putsailla.
Tokkopa YKSI zumbatiima kattaa koko viikon sauvalenkit?
Eilen muistelin ylhäisessä yksinäisyydessä zumba-askelia. Täytyy sanoa, että onneksi olin yksin. Niin pal väärin tuli huiskuttua ja niin pal valtavasti tuli hymyiltyä (säälistä).

Hirsipuusta on minullakin ylikivoja muistoja ja LAIVAN UPOTUKSESTA :)

Magnus on tosi iloinen, JOS kerron, että hänen väittämänsä KILLERÖ on oikein ja minun inttämä KILLERI väärin (ainakin täälä Kyröössä ;)

Kirlah kirjoitti...

Killeröitähän ne todella ovat.
Mutta Kaisa, ei tarvitse tappaa viatonta luontokappaletta, kun ostaa pistorasiaan laitettavan vekottimen, en tiedä mikä se on nimeltään, hiirenkarkotin kai. Niitä on ollut meillä nyt pari vuotta, eikä hiiriä tule sisälle.
Vaikka viime talvi oli yltiöpäisen kova ja kylmä, pysyivät poissa.
Ne voivat tulla sisälle kuulostelemaan, mutta eivät siedä tuon vekottimen pitämää ääntä (jota ihminen ei kuule), eivätkä jää tekemään majaa sisätiloihin.
Jos on iso talo, vekottimia kannattaa olla useampia. Meillä on riittänyt yksi alakertaan ja yksi yläkertaan.
Niiden paikkoja kannattaa vaihdella eri pistorasioihin silloin tällöin. Hiiret nimittäin saattavat oppia menemään sellaiseen osaan taloa, missä ääni ei ole niin häiritsevä.
Laitamme ne pistorasioihin jo loppukesästä, silloin kun hiiret alkavat etsiskellä itselleen talvipaikkaa. Olen joskus kirjoittanutkin niistä ja täällä on kuvakin:
http://kirlah.blogspot.com/2009/02/tukka-suorana-paahdetaan.html

isopeikko kirjoitti...

Peikko ei ole koskaan nähnyt killeröä, mutta hiiren nakkeja ja hiiriä kyllä. Yleensä peikon kanssa pyödän reunalla istuu ainakin yksi hiiri tai orava :)

Se kuva on täynnä kesän lämpöä. Niin että heti tuli ikävä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah.
Olen kokonaan unohtanut kertoa, että miltei ensimmäinen hankintamme tänne lakeuksille muuttomme jälkeen oli "SÄHKÖSHOKKIKILLERÖ"
Sen punainen pikku valo loistaa juuri tälläkin hetkellä vanhan nahkatuolin takaa.
Ei ole ollut apua :(
Täälä lakeuksilla hiiret ovat ilmeisesti turtahermoisempia, kuin muualla maassa, tai umpikuuroja.
Tosin pientä toivonkipinää herätti minussa neuvosi, että koneita on hyvä olla useampia ja paikkoja niiden pitää muutella :)
Aion satsata vielä yhteen sähkiskilleriin noiden tavallisten LISÄKSI.
Nirrin aion ottaa jokaiselta viiksivenkulalta, joka meille sisälle tukkii grrr... pah... pöh... pfmph...

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Hiirenkilleröt ovat minullekin tulleet tutuiksi vasta muutettuamme tänne keskelle -ei paljo mitään.
HIIREN NAKKEJA en ole ikinä nähnyt, ja nykymielentilassani olen melko varma, etten KOSKAAN TAHDOKKAAN ;)
Ajattelen myös toiveikkaana, että pöydälläsi istujat ovat kipsi-tai valurautaisia!?

Rautalintu kirjoitti...

Ha haa - taas sitä itteironiaa, mistä mä tykkään. :D Minen oo tällä merinorsun notkeurella tohtinu eres ajatella tsumpaamista.