sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Isonkyrön torilla KD:n puuro-aamu ja arpajais-alkuvalmistelujen TUOKSINASSA.
Minä tuossa vasemmalla. Olin pukeutunut, kuin Himalajan ylitysretkelle. Sitähän vaalityössa pukertaminen oikeastaan onkin, vaikka minähän en ole yrittämässä ylittämään mitään. Oli kuitenkin hyinen tuuli ja satoi aika-ajoin jonkinsorttista vesituhnuakin ja tässä iässä sitä pitää jo ymmärtää pukea.
Ihmisiä oli liikkeellä!
Olivat lähteneet lehdessä olleen ilmoituksen innoittamana.
Nimittäin torilla (juhlallinen sana tuosta muutamankymmenen neliön pikkaraisesta alueesta) myytiin perunoita suoraan autosta, josta oli ollut varmasti ilmoitus lehden jossain nurkassa.
Meillä KD:läisilläkin oli ilmoitus lehdessä. Voihan olla, että joku oli senkin huomannut.
Joka tapauksessa ihmisiä oli liikkeellä ja puuroa meni kaupaksi, samoin kuin LIIRUMIA.
Jos ihmettelet, mitä on liirumi, niin se on KIISSELIÄ. Lisää valaistusta asiaan: liirumi voi olla keitetty mansikoista, mustikoista, puolukoista, omenista ja viinimarjoista, kuten meillä, tai sitten myös muista etelän hetelmistä.
Eve, jonka Helnan kanssa oli määrä keittää puuroa ja SOPPAA (rakkaalla lapsella jne.) oli ihmetellyt, että mitä ihmettä hänen on nyt keitettävä? Sopastahan olo sovittu.
" LIIRUMIA" sanoi Magnus. Koko maailmahan tietää tismalleen, mitä on liirumi. (Noh, nyt tietävät ainakin he, jotka ko. ainetta nautitsivat ja tietysti Eve).
Pffmmpfh...Minä tahtoisin aina käyttää HIENOMPAA sanaa, kuten MARJAKEITTO. Sekin BÄR-alkuisena ja mielellään loppu c:eellä ja d:eellä.

Sain minä KD:lle lahjoittamiani taulujanikin myydyksi. Itseasassa ne myytiin melkeinpä LENNOSTA!
Sainpa vielä lisätilauksiakin :)
Jahka Magnuksen arpajaisvoitto (50 kpl värikyniä) kolahtaa postilaatikkoon, alkaan piirustaan uusia taideteoksia.

Runoja on nyt myös sievoinen kasa kamarin pöydällä.
Magnus luki niitä ja lopuksi kuultiin hiljaisesta kammarista tarkka arvio sisällöistä: "Mhyy-y!"
Se innosti kovasti.
Juohtuipa myös mieleeni, että laitan runokirjekuoren sisään, paitsi hengentuotteeni, myös PALAUTUSKUOREN varustettuna RIITTÄVÄLLÄ määrällä postimerkkejä :(
LIENE EI TARPEHELLISTA ULOS SANOA, ETTÄ KURKKUIN TÄYNNÄ ONPI RUNONMUOTOJA!

Torstaina lähdimme kaupoille.
Ostoslistassa oli niitä surullisenkuuluisia hiirenlouskuja ja VAATTEITA Magnukselle.
Hän ei kuulemma tarvitse mitään uusia vaatteita.
"NOH...entäs, kun Charles tulee lomille ja tarvitsee pikkutakkinsa?" kysäisin kaksoileuka täristen.
Olen suullisesti luvannut toimia Magnuksen STAILAAJANA kansanedustajaehdokkuusrumban aikana (mielellään jatkan pestiä sen jälkeenkin).
Nyt heti alkuunsa oli stailauspesti saada änkyrän kolauksen.
Lähdimme kuitenkin "iloisina ja hyvillä tuulin" ostoksille.
Kotiin tullessamme meillä oli plastiikkapussissa neljä louskua ja 3 pottua lamppuöljyä.
Killeröt osoittautuivat hyviksi hankinnoiksi, samoin käy varmaan lamppuöljyn kohdalla. Sitä tarvitsemme saunanikkunoilla killuviin myrskylyhtyihin löylytellessämme sähköttömässä saunasessamme.
Takin ja housujen oston suoritamme lähitulevaisuudessa varmaankin ihan kunnialla.
Sovimme jo alustavasti, että teemme sukulaisvierailujakin samalla kertaa, "nottei mene koko reisu aivan hukkahan ja prilleeksi".

Tänään sunnuntaina pyhäkoulussamme oli lopettajaisjuhlat, joten en päässyt kuulemaan Vöyrin kirkkoon hyvää saarnaa (Köhäisy. Magnus sai saarnata).
Nytsannin kanssa laitoimme kaikki valmiiksi ennen pyhäkoululaisten saapumista, ja olipa meillä touhukas apuopettajakin tekemässä alkuvalmisteluja.
Pyhäkoulu alkoi.
Lauloimme yhteisen pravurivirtemme "Jumalan kämmenellä", jonka jopa minäkin osaan ulkoa.
Rukoilimme pikkasen ja sitten luin lapsille Jeesuksen toisesta tulemisesta lasten Raamatusta.
Kehoitin tarkkaavaisesti korvia höristelemään, koska kysyisin taas luetusta kysymyksen.
SE RATKAISISI, PÄÄSEVÄTKÖ OPPILAAT PYHÄKOULUSSA LUOKALTA ;)
Kaikki kuusi oppilasta kuuntelivat kiitettävän rauhallisesti.
Luku loppui. Kysyin, että montako kertaa Jeesus on sitten tullut maanpäälle, kun Hän tulee toisen kerran?
" Viissataakertaa!" vastasi Jensku (4).
Sanoin, että eeee-ei. Siihen riittä yhden käden sormet.
" Viiskertaa!" tiesi Jensku heti.
Kerroin heille, kuinka monta kertaa. Kertasimme joulun ja pääsiäisen tapahtumat ja kuinka Jeesus tulee kerran hakemaan omiaan hääjuhlaan.
Liimattiin tarroja ja jaettiin kirjoja ahkerista osallistumisista ja syötiin jäätelöä.
Kaikki pääsivät luokalta (jopa me opettajatkin).
Minä päätin mielessäni taas kerran, että alan ensivuonnakin tähän hommaan, jos Luoja suo ja elän.

Nyt kipaisen alakertaan katsomaan, josko sielä kahvi jo vaikka lirisisi.
Virsi...virsi tietenkin tähän loppuun:
548 ensimmäinen säkeistö:

Tule kanssani Herra Jeesus,
tule siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain,
tule vielä, kun joutuu yö,
tule vielä, kun joutuu yö.

T: Kaisa von Syltlytrybälttesjöroos

8 kommenttia:

pau kirjoitti...

Siellä ne vaan killeröt paukkuu
viiksiniekat nirrinsä heittää
Letkutien päässä elo hiirosten
loppuu lyhyeen
ne kun käy satimeen
pam, auts, pam, auts.

Hymy nousee huulilleni
nauru suorastaan viriää
kun Kaisa, tarinaasi luin
taulutkin kaikki myit!

Pyhäkoulu, paras koulu
sitä mieltä minä oon
maanantaina pidän minä
Metsäkallion lapsille sitä.

Voi hyvin, ja laita kuulosuojaimet yöksi,
kun alkaa paukkua :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Killeröt ovat onneksi lakanneet paukkumasta.
Voi olla, että vielä joku KYLMÄNARKA viiksivallusukupolvi pränkää sisätiloihin, mutta PELLONÄESTYSVIIKSIVALLUheimo on nyt oppinut!
Suurimman osan paukkeesta olen autuaasti missannut nukkuessani :)

Rosina kirjoitti...

Hienoa, että runokirjasi rupeaa kohta olemaan painatuskunnossa. Vai kuinka?
Kun kuntosalilaisetkin pääsivät syyslomaselle, niin jää enemmän aikaa runoille?
Minä pänttään täällä engelskaa tämän pakollisen löhöilyni aikana.
Toivottavasti.:)

Runomummo kirjoitti...

Olipa mukava lukea hiirenmetsästyksestä. Ennen kuin meidän mökkiä oli rempattu niin yhtenä iltana syvän hiljaisuuden vallitessa näin kuinka hiirulainen yritti hiipiä tiskikaapiin, mutta arvaa mitä tapahtui, päästin niin kovan kiljaisun että Valtsu oli saada sydärin ja hiirestä ei näkynyt häntääkään kun livahti samasta piisin reosta takasi mistä oli tullutki.Mutta minä klo 9 illalla kun tämä tapahtui, lähdin hakemaan polkupyörällä Valtsun kotoa killereitä ja virittelin niitä lopun yötä.Kauheita otuksia kun saavat aikuisen ihmisen huutamaan niin kun henkeä vietäis.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllähän runot painatuskunnossa olisivat, (kannoin n.40 runoa sisältävän kirjekuoren suorin käsin postiin ylitoissapäivänä)mutta ymmärtävätköhän ne sielä PAINATUSTALOSSA sen? ;)

Englantia olisi hyvä osata minunkun.
Kuinka mojovaa olisi tähän blogiinki lisäillä puolihuolimattomasti huudahduksia (muutakin kuin OH NO! Tai HELLO) tällä ko. kielellä, mutta, kun ei, niin ei.
(Minulla on b:n englanninkielen TAIDOSSA yo-petyykissä).

Paranemista sinulle!

kaisa jouppi kirjoitti...

Runomummo
Henkeäsalpaavalla myötäelämisellä luin kommenttisi.
Se sitäpaitsi LOHDUTTIKIN, koska minua nauratti ihan mahdottomasti.
On tosiaan kumma önäle tuo hiiri.
Kolmasosa kananmunankokoinen ja saa desibelit kattoon, muuttosuunnitelmat liikkeelle, metsästysvaistot kattoon, ruokahalut katoamaan ja veret jähmettymään.

Onnea vielä tämänkin kautta sinulle Runomummo, ellet ole blogiasi vilkaissut!!!

Runomummo kirjoitti...

Kiitän sinua tässä onnitteluista ja muista ihanista kommenteistasi. On nimittäin niin että täällä vintissä on rempattu paikkoja ja piuhat on ollut pöydällä kun ei niillä nuorilla tahdo olla aikaa tulla avittamaan mummon piuhoja, eikä se raukka osaa itte. Mutta vävy oli niin ihana että soitti ja kysyi että vieläkö ne piuhat... ja minä että joo. Nyt on kaikki hyvin paitti etten pääse kirjoittamaan palstalle mitään jotakin häikkää jäi. Mutta kiitos vielä kovasti muistamisesta kahfiakin täällä Niilontillä keitetään jos sattuis matkanvarrelle sopimaan. terv. runomummo.

Rautalintu kirjoitti...

En oo ikänä kuullukkaa liirumista. Meillä tehtihin kiisseliä kesällä ja sekametelisoppaa jouluna.