tiistai 19. lokakuuta 2010

Syksyinen (varhais) kuva plantaasistamme. Kuva on otettu vastakkaiselta tuulensuunnalta, kuin tavallisesti.
Kuten kuvasta näkyy, meillä on tilaa hengittää. Myös viimepäivien tuulet ovat olleet omiaan virvoittamaan keuhkorakkuloita.
Peltikatto on jytissyt, klonksunut, kumissut ja jyskynyt, mutta se ei ole elämänmenoa haitannut. Päinvastoin! On ollut ihanaa istua filttiin kääriytyneenä ja odotella, että käristemakkaroiden pinta alkaa tiristä pystymuurissa olevan hiilloksen päällä.
Tämä autuus on nyt tosin tästedes loppu!
Alkaa nimittäin oma pinta tisristä ja paisua taas entiseen malliin :( joten hiillos saa luvan toimittaa vain alkuperäistä tehtäväänsä: lämmittää huonepöksiämme.


Ei tullut kurkut kipeäksi, (näilläseuduin sanotaan KURKUT, vaikka kyseessä olisikin vain YHDEN ihmisen KURKKUtorvi) vaikka juoksentelin siellä lenkkipolulla kintut lotisten torstaina.
Jälkeenpäin olen kuullut, että liioittelematta jokainen kyseisellä luontopolulla pinkaiseva, eksyy ainakin parikertaa. Tarttis varmaan tehdä jotain!
Perantaipäivän siivoskelin. Koin pitkästä aikaa ns. hepulikohtauksen, mitä siivoomiseen tulee: putsasin lusikkalaatikon ja ruokkosin roskiskaapin ja siivosin miitoinkin tavallista nuukempaan.
Imuroin kaikki mätipuoli ylöspäin retkottavat kärpäsenraadot ikkunan välistä ynnä muuta sellaista.
Tunsin oman olonikin siistiksi näiden valtaisien operaatioiden jälkeen.
Ajattelin tyytyväisenä, että mikäs nyt oli Magnuksen kotona kölliessä ja vaimon laittamaa makarooniloodaa maiskutellessa.
Minä nimittäin lähdin Härmään. Kuntokeskukseen. Virkistymään ja hermoriekaleita hoitamaan.
Elitzabethy, rakas serkkuseni, tuli Nikolainkaupungista minua noutamaan.
Hän keroi eksyneensä matkalla kaksi (2) två (2) kertaa!
Mainittakoon, että hän on käynyt meillä muutamia kertoja ennenkin, ja oli Köstafv laittanut mukaansa navigaattorinkin ankarista estelyistä huolimatta.
Sanoi Elitzabethy antavansa kiperät sanktiot ja satikudit Köstafville, koska hänen mukaan laittama navigaattorin pannahainen oli ohjaillut niinkin pieleen. Navigaattorin olisi kuulunut havahduttaa äänekkäämmin maisemien ihailuista ja eri asioiden pahkuloinnista.


Härmässä meitä oli melkein kolmekymmentä ihanaa naista koolla ja saimme kuulla ihanan Kinnusen Saaran luentoa "NAISEN NELJÄ VUODENAIKAA".
Laskin itseni KEVÄISEEN kettusarjaan, enkä siitä anna periksi piiruakaan :( Pidän kevätsarjaan kuulumisestani kiinni rakennekynsin ja tekohampain (hampaat ovatkin jo varmaan jossain louskuttaen odottamassa).
Ostimme Elitzabethyn kanssa iltailtapalaksi (päivällä söimme ihanasta seisovasta pöydästä runsaan lunhin) suolapähkinöitä, sen lisäksi, että söimme iltapalaa vielä aulassa olevassa kahvilassakin.
Tapahtui sellainen ihme, että UNOHDIMME iltailtapalasemme kokonaan.
sellaista ei meille serkuksille ole tapahtunut miesmuistiin, että olisimme unehuttaneet syödä jotain.
Olimme kuitenkin seuraavana päivänä iloisia tapahtuneesta ja katsoimme, jo joitakin aikoja sitten alkaneen yleisen tervehdyttämiskampanjamme, vaikuttaneen suotuisasti.
Sain myös lausua runoja iltakokoontumisessamme sielä Härmäländissä ja sain osakseni suloista hymistystä ja kiitosta. (Olisipa ollut nauhuri, niin olisin ottanut talteen ja lähdettänyt eräälle tietylle kustantamolle hiukan oosviittaa tulevalta runokirjani lukijakunnalta).
Onnellisina ja ylen tyytyväisinä palasimme sitten meille.
Magnus oli kissauttanut tulokahvit ja laittanut kynttilänkin tuikkimaan.
Elitzabethy lähti ajelemaan kotiinsa.
Illalla menimme Sanan-ja rukouksen iltaan kirkkoon. Sielä oli hyvä olla ja loputkin hermorypyt oikesivat hyvän viikonlopun hyvässä hoidossa.



Tänä iltana minulla oli kunnia saada lausahdella taas runoja. Jurvan kauniheilla tanhueilla tällä kertaa (heh, heh. Kerran runoilijatar, AINA runoilijatar).
Magnus sai pitää seurapuheen.
Lausuessani rinta rottingilla runoani ja kääntäessäni viimmosta sivua esiin lausuakseni senkin asiaankuuluvalla paatoksella SITÄ EI OLLUT TULLUTKAAN MUKAAN sitä viimeistä plaria. (!!!!)
Silloin ei tuntunut ainoastaan kieli kuivalta, vaan se pullahti suusta ulos, kuin Töysän korppu.
Huh, huh! Vielä ei ole iskenyt päälle se hirveä itsesäälin näverrys, mutta se hetki koittaa vielä :(
Tähän lopetan kuvailuni elostani ja olostani, paitsi tietenkin virsi lopuksi:
Virsi 400 5:s säkeistö:

Nyt minuun puhdas sydän luo,
Isäni, sanallasi.
Tiellesi, Jeesus, tulla suo
ja kuulla kutsuasi.
Oi Pyhä Henki, näytä vain
päämäärä suurin, arvokkain:
Jumalan valtakunta.

T: Kaisa von Skorpslurpstrand

7 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

On teillä ihanasti lääniä joka suuntaan. Kirjoitit kurkuista, tuli heti mieleeni, että niinhän sitä kysytään myös niskoista.
Onko niskat kipeinä?
Ei minulla ainakaan ole kahta niskaa. :)
Teilläpä oli mukava reissu siellä Härmän mailla, pitääkin ruveta kehittelemään jotain vastaavaa siskojen kanssa.
Siis sitten, kun selkä paranee, edelleen täällä kotona pitää kärvistellä.
Taitaa olla tämän vuoden kuntosalit käytynä.:(

pau kirjoitti...

Sinne Härmään olisi ollut mukava tulla, se on varma. Mutta ei voi olla joka paikassa. Jos nuuruu kotona, niin sitten se on niin. Paitsi, etten ollut, vaan lauantaipyhiksessä ja Arin kanssa kirkossa. Niin että on tässä itsekukin hurskaillut siellä sun täällä ;)

Minustakaan ei mikään ole mukavampaa kuin filtti yllä odottaa paistuvaa makkaraa syötäväksi. Miksi ihmeessä Jumala ei tehnyt makkaroita terveellisiksi? Vai pitääkö ihmisen siirtyä syömään kasvisnakkoja? Ei nekään kyllä hullummilta maistu. Ei mikään maistu hullummalta, paitsi borchkeitto, josta en valitettavasti pidä. Paitsi jonkin verran siitä smetanasta pinnalla.

Odotan sitä sun runokirjaasi!!
Ja sitä mun kirjaa saa kans odottaa, josko se ilmestyisi 60-vuotispäivikseni. Ei siihen ole kymmentäkään vuotta :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Mikä sen ihanampaa oisi, kun siskoksiensa kanssa saisi mennä viettämään johonkin virkistysviikonloppua.Vois uiskennella ja syödä ja ennenkaikkea praatata. Vaimeasti voin kuvitella sellaista ihanuutta :)
Meitä oli sisaruksia vain veljeni, joka on jo kuollut,ja minä.

Onpa nyt TOSI KAMALAA, kun selkäsi äityi noin pahaksi.
Ikävää, jollet pääsisi salille enää tänä vuonna :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä en usko, että makkarat nyt NIIN KAAMEEN vaarallisia olisivat :(
Tietysti, jos niitä paasaa parit aamupäivällä ja muutamat illalla, niin sitten.
Tollanen pari makkaraa päivässä on sopiva määrä ;) Se pitää kylkiluut piilossa.

Magnus on ykyttänyt, että kysyisin kustantajalta, kuinka monta senttiä muiden taiteilijoiden lähdettämä kirjaehdotelmapino on vajunut KOOSTEENI päältä, mutta minä en kysy!
Näkkyypähän, jos on näkyäkseen.
Menee jo muutamia minutteja päivässä, etten MUISTA koko juttua.
Täytyykin ruveta piirustaan kansikuvaa opukseeni.

Runomummo kirjoitti...

Jaa Kaisa "ei reiteesä lyömätä"on meillä päin sanonta kun kuulee jotakin hauskaa, näin kävi minulle kovan huudon kanssa, siis naurun ei voi mitään oli se niin hauskaa luettavaa, liekö vähän vahingon iloa mukana sitä en vielä ole analysoinut, tuli niin äkkiä. terv. runomummo

kaisa jouppi kirjoitti...

Runomummo
Vai sitä ollaan naureskeltu ja ihan äänehensä?
Noh, totuuden nimissä ei minullekkaan ole tullut sitä kaameeta "MIKS MULLE AINA PITÄÄ KÄYDÄ NÄIN"-fiilistä.
Itse asiassa on ollut ihan naurussa pitelemistä itselläki:)
Kuvittelin ilmettäni plaratessani niitä aa nelosia siinä puhujapöntössä. Siitä siihen, että pysyi klasit noukalla!
Seuraavalla kerralla varaan KOKO RUNOARSENAALIN laukkuun mukaan.

Liisa kirjoitti...

Tulinpa vastavierailulle. Mukavaa luettavaa täällä ja maisematkin näyttävät jo jollakin tapaa tutuilta, koska olemme muutaman vuoden ajelleet poikki Suomen Nikolain kaupunkiin ja takaisin.

Hauska vertaus tuo Töysän korppu. Tuurista kai ostettu.