maanantai 2. huhtikuuta 2012



Hyvää ja talvista kevätpäivää täältä Yryselän laajoilta lakeuksilta.
Jos kuvat selittäisi aluksi, niin pääsiäisruohokylvöjä on ensimmäisessä kuvassa (myöhässä, kuten aina).
Koskaan en ole onnistunut ihan nappiin rairuohojeni kanssa.
Seuraavassa kuvassa on kuvattunna narsissin kukkia sipuleineen päivineen (ajoissa nyt ja niin kauan kuin elän. Ovat nimittäin tekosissejä).

Noihin tekonarsisseihin palatakseni, niin olen niistä aidosti onnellinen, vaikka tekiksiä ovatkin.
Ovat nimittäin harvinaisen todentuntuisia kun kaukaa ja äkkiä katsoo ;) Vitsikkäitäkin mielestäni ovat, kun onpi heissä sipulit mukana.
Ostin nämä kaunokit gospel-lattarireissullani viime lauantaina. Nikolainkaupungissa.
Pääsiäisvalmistelut ovat meillä muutenkin kiihkeässä vaiheessa.
Meille tulee Joensuusta 4 pääsiäisvierasta (Charlesin opiskelukavereita)ja sehän tietää sitä, että rintamamiestalomme on käännettävä nurin ja pöllyytettävä sen jokainen poimu ja uloke kaikesta pölystä, kärpäsenraadoista, ynnä muista raadoista!
Charles pahoittelee kovasti ja vuolaasti, ettei pysty auttamaan meitä siivoussessiossa, koska kipsi kädestänsä otetaan vasta huomenissa pois.
-Kädellähän ei muutenkaan heti saa alkaa reuhtomaan, muistutti Charles vielä ja pahoitteli edelleen asiaa asiaankuuluvasti ja kuuluvasti.

Teitä varmaan kiinnostaa lujasti myös lukea, kummosessa kunnossa noin paksuuden puolesta ja Hälvbridgen ikuis-jäsenenä näitä piirtelen.
1,1kg ohkoisempana kuin männä maanantaina! Ei kuitenkaan vieläkään NIIN ohkoisena kuin männää edeltävänä maanantaina.
Eilen Huutoniemen kirkossa KL:n Kohtaamispaikassa (so. seuroissa)
ollessamme, kuulin pelkäämäni kysymyksen: OOKSÄ VÄHÄ LAIHTUNU?
Tätä kysymystä olen harvakseen kuullut perustettuamme kuuluisan laihdutus- yhdistyksemme heti pian joulun jälkeen.
Tälläinen kysymyshän on sen merkki, että mainittavasti ei kysymyksen kohde ole kutistunut :(
JOS olisi niin tehty, niin ei sitä kaimaar kyseltäis.
I hate "onkositätullutlaihduttua"- kysymystä.
Magnus laihtuu ainoana hälvbridgeläisenä koko ajan. Häneltä ei kuulemma kukaan kysele mitään.

Östermyyrassa olin viime viikolla lausuelemassa runoja Ystäväntuvalla (oliko nimi juuri noin, siitä en mene sataprosenttiseen takuuseen).
Vanhat merkit kertonevat miten lausuminen meni.
Vanhat merkit: Kieli= Kantolan korppu, sydän= ruostunut männän kiertokanki(pysähtynyt),
polvet= silikooni kikit, silmät= pyörivät kuin hedelmäpelissä.

Sain kirjankin myytyä ja runsaasti sain myös paistatella kiitoksen vuossa.
Lausuin myös muutamia uusi runoja, joita pikkuhiljaa olen saanut väännettyä.
Ajattelin, että voisin yrittää yhtä uutta runoa joka päivälle.
Sehän tekisi vuodessa, Efraim Elon laskuopin mukaan, 365 kappaletta.
Niistä olisi hyvä sitten karsia hiukan vähemmän paremmat pois.
Saisin lellusti kasaan sen 88 runon kirjan, jonka olen uhonnut seuraavaksi ilmoille saattaa.
Jossain tilaisuudessa (liekkö ihan tuola Östermyyrassa) sanoi joku , ettei kukaan kuolevainen jaksa 88:aa runoa lukea.
Hän oli luultavasti oikeassa.
Olin hyvin helpottunut ja kiittelin tiedosta, koska nyt voin vedota siihen, että kuuntelijoiden neuvosta kirjoitan ohkoisemman runokirjan kuin lupasin.

Torstaisessa runopiirissä olimme Ellikin kanssa kahdestaan.
Lausuimme runoja toisillemme, kuin suurellekkin yleisölle ja meillä oli hyvin hauskaa.
Laitoimme myös maailman- ja kunnan asiat kuntoon aina runojen välissä.
Minä jatkoin kirjastosta matkaa punttisalille, jonka punnerrusvempaimissa sain vempailla ylhäisessä yksinäisyydessä.
Jos teillä hyvät ihmiset on vempainlaitesali jossain 15 kilometrin säteellä, niin menkää ihmeessä sinne.
Vaikka millä mittarilla mittaisi, niin salillakäymisen hyötysuhde peittoaa kaikki muut suhteet.
Magnus ei kuulemma kyllä tule enää ikinä kuntosalille.
Yhyren kerran, ku salilla käyy, nii polovi tuli heti kipiäksi ja naskahteloo ilikiästi.
Minulla ovat sensijaan polvet parantuneet ja allit ovat kutistuneet taatusti melkein puoli milliä.

Olin keskiviikkona seurakuntamme Lähetystyön johtokunnan kokouksessa äänivaltaisena jäsenenä.
Aukaisin suuni useaan kertaan mäyhätessäni herkullista piirakkaa ja hörppiessäni kahvikupista kaffetta.
Kyllä minä sanaisen arkkuni aukaisin toki pikkasen muutenkin.
Päätäni ainakin heilutin hyväksyvästi pykäliä kun käsiteltiin.
Minut valittiin lähetysjuhlien vierailijaedustajaksi, joka juhla pidetään tänä vuonna Haminassa.
Täältä tullaan Hamina, jos eletään ja hengissä pysytään.
Haminassa en ole koskaan aiemmin käynytkään, lähetysjuhlilla kyllä.

Parturissa istuimme myös viime viikolla, joku päivä, olikohan se torstaina?
Magnuksen kanssa yhdessä.
Ei nyt sentään ripirinnan, eikä sylikkäin, vaan vuorotellen.
Meillä on yhteinen hoviparturi&kampaaja.
Enpä olisi joitakuita vuosia sitten uskonut,että samalla parturikampaajalla nökötetään ja neuvolassa olemattomia verenpaineitamme ja vielä olemattomampia sokerrrriarvoja mittauttelemme.
Ai, siis miksikö mittauttelemme, kun ei ole mitä mitata?
Kehotus on kuulunut, kun suvuissa on diabetes kiusana ja verenpaineita haitaksi asti havaitun.
Se on sitä ennaltaehkäisyä :D
Minähän olen ulkoiselta habitukseltani sellainen (vielä vähän aikaa), että millään eivät tahdo viskaalit uskoa, että en tarvitse kalkkitabletteja väkevämpiä pillereitä.
Tarkkasilmäinen lukijani muistanee, kuinka Magnus joutui useaan kertaan vannoskelemaan, jottei se (minä siis) syä, ku kalakkitaplettia, kun rojuin lattialla käsi olkakuopasta pois muljahtaneena, enkä viitsinyt (so. jaksanut) puhua.

Lauantaina ajelimme 4:n hengen iskujoukko Alavudelle Kristillisdemokraattien Eteläpohjanmaan piirin kevätkokoukseen.
Minulla ei ollut puhevaltaa, josta syystä minun oli vaikea olla puhumatta.
Magnus pyysi puheenvuoroa ja toi julki "entisen tyttöystävänsä" asian.
Jota asiaa ei hyväksytty, eikä noteerattu, eikä tarvinnutkaan.
SAIPAHAN KUMMINKIN SANOTTUA! :D
Hyvä kokous oli.

Sunnuntaina siis olimme Huutoniemellä seuroissa ja myöhemmin myös Asevelikylässä.
Vivianni esitti Charlesille, kuinka hän on oppinut soittamaan pianolla muutaman sävelen peräti 4:llä sormella.
Vivianni aikookin oikein pianotunteja alkaa ottamaan, että kaikki sormet saavat koskettimilla siirtyillä.
Hyvä! Saamme ihanasti kuulla jouluisin kaikkia joululauluja ja laulaa niitä leuat väpättäen.
Pitäisi saada Joonathankin innostumaan.

Nyt en keksi enää mitään mainittavaa männäviikon riennoista, enkä mistään.
Onneksi Magnuskin kuuluu saaneen uuninpesu-urakkansa päätökseen, joten voin mennä köökkiin ja juoda nisukahvit.
T: Kaisa Cööcström-Nissander
--------------------------------------------------------------

Oikein hyvää ja siunattua pääsiäistä teille jokaiselle.
Meidän Herramme Jeesus Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäisvirrestä 104, 4:s säkeistö

Alas syntiimme armo kumartuu.
Alas syntiimme armo kumartuu.
Läpi lukkojenkin
Herra Jeesus tulla voi.
Kuolleista hän noussut on.

18 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Jaa, en olisi heti ensimmäiseksi arvannut noita herkullisen näköisiä piirakoita pääsiäisruohokylvöksiksi ;-)
Sinähän olet malttanut taajaan kylvää! Minäkin tykkäisin tiheästä kasvustosta, mutta aina on liian vähän siemeniä liian laakeaan astiaan. En minäkään tänä vuonna ennättänyt edes ostaa rairuohon siemeniä, mutta kylvinkin sitten aurongonkukansiementä, alkavat olla niskat körhöllänsä jo.

Multa jää Haminan lähetysjuhlat väliin (vaikken ole minäkään koskaan ennenkään Haminassa päässyt käymään), kun meillä on sukujuhla Harjavallassa 10.6.

Deme kirjoitti...

Kuten Pokrovan (Jumalansynnyttäjän suojeluksen) kirkossa aina pääsiäisyönä lauletaan:
Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.

Ja onneksi meille elävillekin.

pau kirjoitti...

Kiitos taas illan iloista, ts. kirjoituksestasi, jolle hörötän vieläkin. Tuollekin, että saat "lellusti" 80 runoa kasaan :D Ja että Magnus on saanut uunin pestyksi, joten voit mennä kahville :D

Ajatuksin aattelen sua,
ah, ystäväin!
Aatoksissain aivan
unohtaen vaivan
mik` syntyy
kun runoa aattelen
vaikka aivan vain ajatuksissa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kyllähän nuo kylvökset tosiaan hiukan meikäläisen piirakoilta vaikuttavat (alta mustia ja päältä raakoja).
Mulla on taas se vika, että kylvän liian tiheesti siemeniä.
Kaikkea pitää aina olla liian paksusti,tai liian tiheesti, liian aikaisin, tai liian myöhään :(
Toivottavasti pintaan nousee kumminkin huomiseen mennessä muutama fiunu.
Aoin laittaa RUOHON sekaan suklaamunia.
Niitäkin laitan aina niin paljon, ettei ruoholla olisi mitään mahiksia elää, jos niitä tulisi.

No harmi, ettet pääse Haminan-kaupunkiin.
Olisi ollut metkaa treffata blogiystävä livenä.
Olisit huomannut, että olen aika tuppisuu.
Olisin jopa ehkä joutunut kirjoittamaan sanomiseni sinulle läppärille ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Istuin sitten siinä kaffia juodessani vastapäätä uunia ja ihailin sen kiiltoisaa puhtautta.
Katselin ympärilleni, etsien, missä se uunin lasilevy on, joka oli kuin porsaankuljetusauton takaikkuna.
Se levy, jota en ollut ikinä näinä kuutena vuotena saanut irti pestäkseni sen.
Hämmästyin isosti, kun huomasin, että sehän on paikoillaan!
Magnus sai välittömästi vakituisen uuninpesijän pestin meidän kattilakunnassamme.

Kuink´ah, ilo pilkehtiikään syömmen
kaikis kammijois,
kun runonsäikehen saa siskoltansa
vastaan ottailla
ynnä kuitata.
Suun pielet vääntyvätten koht korvallisia
ja muutenkin muistuttaa suu
jakoavainta.
Tiedättehän,
kun sitä ruuvataan auki
sitä avainta?
Runot ovat aikamoisia ruuvaajia :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Välittömästi alkoi soida sävel mielessäni :D
Aina muistan, kun ensimmäistä kertaa kotikirkossani Huutoniemellä tätä lauloimme.
Lauloimme niin. Me lutskut :)
Ilo pirskahteli sydämien pintaan.
En minä mitään kynttilöitä sytyttänyt. Toiset sytyttelivät.
Laulu riitti.
Ja Jeesus.

Aionmme mennä taaskin laulamaan samaan paikkaan.
Sinne tulee piispakin. Tämä Peura. ;)

vilukissi kirjoitti...

Mäkin luulin, notta olit tempaassu pääsiääspiirakoota! Minen naura sun ruahoolles, mullei oo tuan vertaakaan. Pussis on siämenet, vuasien takaa. Jotenkin se maanviljelys on raskasta hommaa, ei sovi mun sirohkolle krupilleni. Sun narsissit oli kyllä hyvän näköösiä, mulla on niitä kylmällä partsilla ja ne vähän nuokahtelee aamuusin mutta nostavat päivällä sitten kyllä päätään.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Mun piti taaskin oikeen kattua niitä mun "piirakoota" sillä silimällä.
Ny mä sain vihiroon niistä jotaki syätävännäkööstä muarostumahan...
Nehän on ilimiseleviä mustakkapiirakoota, murutaikinaaki oikeen pinnoolla.

Oikiat elävät narsissit onki komioota ja rookukset.
Joka vuasi mä pahkulootten, kuinka meirän tuvan ympärille passaas rookukset hyvin.
Ruahomatto on nimittään jo aikoja muuttunu sammalmatoksi ja sen päälle oikeen pyytää rookuksenkukkia.
Mutta ikänä minen aijjoos havaatte niitä sipulia sipulikaupasta hakia.

Mansikki kirjoitti...

Mulla on kans tekonarsissia, jokka vein koululle männä vuonna. Siälä ne on kaapin päällä nytkin. En muistanu tuoda kotia enkä laittaa luokaskaan esille. Mikäs tauti se olikaan ... Ohransiämen itää mun miälestä paremmin ku rairuoho. Rairuoho taas on hianoosempaa ja sellaasta herkkää kevään uutta alkua. Hyvää pääsiääsen aikaa teille sinne Hälävälle!

mm kirjoitti...

Kiva käydä täällä katsomassa tätä tavallista kristityn elämää :) Tulen suoraan tuolta Kotimaa24:n puolelta ja siellä ei aina hymyilytä...

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Kuule! Sen taurin nimi on, sikäli ja mikäli oikeen muistan EMMENTAALI.

Mullen tulee aina itävyyskoe miälehen, jos pääsiääsruahoksi ohoranjyviä laittaa.
Vaikka kyllähän niitä tihiempään laitetahan tuata jäläkimmäästä tarkootusta varti.

Kiitos toivotuksista ja samaa toivomma Maknuksen kaa teillen :)

kaisa jouppi kirjoitti...

mm
On erittäin mukavaa kun joku näillä plareilla käy katselemassa ja laittaa siitä oikein viestiäkin tulemaan.
Se innostaa kirjoittamaan ja saa vuorostaan meikäläisen suupieltä hymyyn :)

isopeikko kirjoitti...

On hyvä, että ihmiset osaavat tehdä kukkia. Muistavat sitten miltä ne näyttivät :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
On se tosi hyvä asia!
Jos näin ei asia olisi, ei meidänkään huushollissa olisi paljon mitään kukkia.
Meillä on nytkin 4 ihmistekoista tekokukkarykelmää siellä sun täällä.
Ihmistekoiskukat eivät kasva, eivätkä haise, mutta eivät liioin pistä nenäänkään.
Ihminen kyllä sais tekokukat helpostikkin haiskahtamaan, mutta onneksi se ymmärtää olla niin tekemättä :D

TuulisMumma kirjoitti...

Hei Kaisa.
Siunattua pääsiäisaikaa.
Oletkos kokeillut vähähiilihydrattista, runsasrasvaista ruokavaliota?
Kymmenen vuotta olén sillä ollut...tervehtynyt nivelsäryistä, ihottumista ym.

kaisa jouppi kirjoitti...

TuulisMumma
No täytyy sanoa, etten ole kokeillut.
Voisihan sitä yrittää sitäkin lajia :D
En kyllä usko noin pitkään pystyväni, että ihan 10 vuotta.
Tykkään siks paljon leivästä.

Siunattua pääsiäisaikaa sinulle myös ja koko perhekunnallesi.

TuulisMumma kirjoitti...

No olihan se kommentti täällä!
VHH:sta tulee elämäntapa, jos mitään oireita on, kuten nivelkipuja, kohonnutta verenpainetta, kohonnutta kolesterolia, diabetestä...ja mitään metabooliseen oireyhtymään viittaavaa.
Viljan valkuaiset nimenomaan ovat uesimpien autoimmuuni sairauksien syynä.
Tykkään kyllä leivästä ja joskus syön...seurauksena yöllinen nivelsärky...Joutuu valitsemaan!

kaisa jouppi kirjoitti...

TuulisMumma

Täällähän se :)

Totta puhut!
Olen huomannut, että viljatuotteiden vähentäminen ei kylläkään ole pahasta.
Yhden sämpylän (kokojyväruista) syön aamulla ja joskus vahingossa itsetehdyn pulleroisen.
Kuntosalisessiot ovat myös auttaneet polvikipuihini.