maanantai 15. heinäkuuta 2013

Telttailua


Railakkaiden torventöräytysten kera tahdon taas tämän maanantakisen mhvv:n aloittaa ja
tervetulleeksi Heikki Maunukselan sakenevaan lukijakuntaani toivottaa! :D
Kuten tietenkin te kaikki n. 50 "vanhaakin"  lukijaa taas: tervehdys ja tuulahdus teille myös!
Sydämen tykytys on aina taattua ja suupielissä karehtii aurinkoinen hymynkare, kun huomaa, että numero on ottanut suurentuakseen.(Moiskis, moiskis, moiskis!)

Alkulauseet kalskahtavat ehkä kovin tunteikkaan runollisilta, mutta se johtuu siitä, että olen iloinen. Olen kirjoittanut tänään muuten ihka-uuden runonkin.
Kirjoitin sen täksi illaksi teltalla lausuttavaksi, mutta en sitten lausunutkaan.
Syy: korjasin runoa kuulakärkikynällä  autossa istuessani ja seurojen alkua odotellessani. Korjausten tuloksena runo otti muuttuakseen niin  totaalisen sekavaksi, etten saanut siitä minkäänvaltakunnan tolkkua.
Jokainen sana (melkein) oli yliviivattu ja sutattu.  Päälle olin töhrystänyt uuden, muka ehomman sanan, jonka päälle olin vedellyt henkselit jne.
Runo oli väkevä kannanotto maailman asioihin sen eri kanteilta, mutta tolkkua ja selvää siitä ei valitettavasti saanut. Kuten ei tosin tämänhetkisistä maailman asioistakaan.:(
Uusi runo jää nyt siis  muhimaan ja odottamaan aikaa parempaa.
Olin kyllä onnellinen, että yleensä sain jotain, vaikka vain runontapaistakin,  paperille. Tästä on hyvä ponnistaa ylöspäin tätä runoilijattaren (ankaraa köhintää) risukkoista sarkapolkua.

Sitten kuvakulmiin:
Yläpuolella olevassa ensimmäisessä kuvassa on puutarhamme komistukset täydessä umpussaan. Ovat tosin umput jo huomattavasti nyrpeämmän näköisiä. Oikeastaan niitä ei enää paljon ole jäljellä ollenkaan.
Tosi iloinen olen ollut siitä, että anoppi aikoinaan nuin kauniita kukkia puutarhaan istutteli. Ne ovat sitkeästi pysyneet hengissä ja mielestäni ihan kukoistuneetkin minun...öh..tarkoitan Magnuksen hoidossa.
Alakuvassa näette, jos tarkoin syynäätte, miten on uutta rekvisiittaa taas rehattu Vilpolan seinämälle, vaikka puhe oli, että ei yhtään mitään enää.
Uskon, että lupausta tulee vielä rikottua kerran, jos toisenkin. Olen nähnyt liiterimme  pimennon hämärässä yhtä sun toista varteenotettavaa seinälle ripustettavaa.

Tänään olimme siis Magnuksen kanssa Laihelan kirkonkylässä Kansanlähetyksen telttakokouksessa.
Minä lausuin runoja ja todistin uskoontulostani, joka tulo tapahtui siis 25 vuotta sitten.
Magnuksella oli puhe. Paitsi, että hänet oli kutsuttu puhujaksi oli hän leiponut iltaa varten kopallisen hätäprätiköitä.
Prätikät tekivät hyvin kauppansa ja hurraahuutoja kuului tuon tuostakin teltan kahvipöydän äärestä.
Tarkennettakoon, että hätäprätiköitä ei suinkaan kaupattu, vaan niitä TARJOTTIIN päätöskahvin kanssa.
Rakas äitivainaani tapasi aina sanoa, että ruoka, pulla tms. teki hyvin "kauppansa", kun niitä syötiin hyvällä ruoka-, ja mielihalulla.

Olimme Laihelan (suomeksi Laihian) telttakokouksessa myös eilen ja huomennakin on tarkoitus mennä.
Perjantaina olimme Jurvassa niin ikään telttaseuroissa, tai trasukirkossa, kuten joskus kuulee sanottavan.
Jurvan trasukirkossa minulla oli myös todistus ja runonlausuntaa. Sain myytyä pari kirjaakin.
Kirjat ovat nyt muutamaa kappaletta vaille kaikki myyty! Olen oikein otettu ja iloinen. Lähetykselle on tullut varoja ja minä olen saanut kiitoksenhymistystä ja kehumista osakseni! :D
Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että uutta runoa ottaisi pukkaakseen hiukan tiuhempaan tahtiin.
Maailma on kuitenkin niin sekaisin, että hempeät ja ruusunhohtoiset ajatuksenhahtuvat antavat hivenen odottaa itseään.
 Mutta! Tänäänpä sain aikaan runon. Se ON runo, vaikka siitä ei ota selvää kukaan juuri tällä hetkellä. Huomenna on kuitenkin uusi päivä. Ehkä se on hyvinkin runollinen.

Telttailloissa kaikki meni kohdallani kuten satoja kertoja aiemminkin:
Tunsin itseni typerykseksi, suu oli kuin Koiviston korppu, sydän löi kaksisataa kumahdusta per minuutti, ollakseen minuutin kuluttua  kumahtamatta  minuutin jne. Hyvin siis meni.

Vuosikalenteria katsellessa näkyy kuluneen viikon päivien kohdalla alkuperäisen suunnitelman päällä olevan järjestänsä yliviivaus.
Menoja on peruttu ja uusia tullut tilalle.
Keskiviikon kohdalla on aluksi lukenut 14.30 SATAMA.
Se on siis yliviivattu ja alapuolella lukee LEIPÄÄ.
Olin keskiviikkona lievissä aikeissa mennä gospel-risteilylle Nikolainkaupunki-Uumaja-Nikolainkaupunki, mutta en mennyt, vaan leivoin leipää.
Jos joskus vielä moinen risteily järjetetään, niin aion kyllä pulahtaa mukaan.
Muistan, että ihan tavallisillakin risteilyillä noiden kaupunkien välillä oli mukavaa, saatikka sitten hengellisellä gospel-risteilyllä.

Tiistaina ajelimme Charlesin kanssa Nikolainkaupunkiin.
Siellä järjestettiin opastettu hautausmaakierros. Asian tiimoilta kiinnostuneita  saapui paikalle sankoin joukoin. Lähimaakunnista lähtien.
Kuljimme 1 ja 1/2 tunnin mielenkiintoisen reitin vaasalaisten vaikuttajien hautapaasien äärille.
Omien  vaarieni  ja mummujenikin haudat ohitimme, mutta en alkanut viittelöidä ihmisiä katsomaan niitä kohti, vaikka kyseessä oli mielestäni hyvinkin vaikuttavat ihmiset.:D
Huulet ja silmät pallonpyöreinä kuuntelin oppaan selostusta.
Kuinka voi joku muistaa niin paljon nimiä ja asioita ilman satasivuista muistiinpanolehtiötä nokkansa edessä? Takeltelematta ja kakistelematta kertaakaan?
Opastaminen olisi ihan hirveän ihastuttavaa.
Kunhan  ei tarvitsisi muistaa henkilöiden, eikä paikkakuntien-, eikä mitään muitakaan nimiä, eikä vuosilukuja, niin menisin oitis kursseille. Kaikki jutut ja kertomukset jäisivät kyllä taatusti heti mieleeni ja hätätilanteessa (jos unehuttaisin totaalisesti tarinankin) niin voisin hiukan muutamia keksaista itsekkin. ;)

Tähän mahdottomaan, mutta ihanaan  haaveeseen päätän mhvv: tältä haavaa.
Toivotan kaikille hyvää yötä, Jeesus myötä!
T: Kaisa von Quide-Gravstensjö
----------------------------------------------------
Psalmi 119,  jakeet 7-9

Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi-
älä koskaan minua hylkää!
Miten nuorukainen pysyy oikealla tiellä?
Siten, että noudattaa sinun sanaasi.



14 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Hätäprätiköitä lienee minunkin tänään tehtävä kun tulee vieras ja jotain mutusteltavaa olis kahvin kanssa tarjottava.
Kun en aina muista mitä tuo mhvv tarkoittikaan, niin mielessäni luen mhvv= mahavaivoja, hmph :)

RH kirjoitti...

Mikä on hätäprätikkä?

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Prätikät valmistuvat kyllä äkäseen, mutta se piirakka, johon tulee ne 8 kananmunaa (!), vasta äkäseen valmistuu. :D

Ei mikään kumma, ettet muista, mitä mhvv tarkottaa.
Ittekki pitää aina miettiä toisenkin kerran, että mitäs se kirjaimet nyt meriteeraskaa?...
Mhvv= mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon.
Muistivinkiksi annan, että MAHAVAIVOISTA en kirjoita. Ainakaan niin kauan, kun maltan olla juomatta tavallista maitoa. Kun juon Eilaa, niin mahanpurut loistavat poissaolollaan. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Sanna
Hätäprätikät ovat ERÄÄNLAISIA leivonnaisia.
Niiden oikea nimi on pikanisu.
Magnus on antanut niille kuvaavamman nimen HÄTÄPRÄTIKKÄ. ;)
Niihin tulee jauhoja, sokeria, munia, maitoa ja leivinjauhetta.
Taikinaa lätkitään pellille ja paistetaan uunissa.
Niitä leivotaan silloin, kun ei ole minkäänlaista muuta suuhunpantavaa kahvin kans.

Terttumarja kirjoitti...

Hienoa, että otat kantaa maailman asioihin runoillasi!
Kantaa pitääkin ottaa, jospa joku ottaisi meidänkin vähäisistä kannanotoistamee joskus onkeensa edes jotain!
Kiitos että muistit olemassaoloni eilen. :)) Olin vaan niin työntouhussa, kerran minäkin!, ja väsynytkin päivän reissuista, etten jaksanut lähteä minnekään.
Viime yönä nukuin melkein kymmenen tuntia....

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kannanottoja pitää hiukan vielä hioa siinä runossa.
Töksähtelee vielä aikalailla. Ei kannanotto, mutta tyyli. ;)

Minäkin nukuin sunnuntaina 9:ään saakka, mitä en muista tapahtuneen naismuistiin.
En ehtinyt kirkkoonkaan, mitä ei myöskään ole tapahtunut naismuistiin.:(

pau kirjoitti...

Minäkin toivon nukkuvani ensi yönä kymmenen tuntia, sillä viime yö varsinkin meni kepulisti.

Kuten tiedät, odotamme sitä uutta runokirjaa, joten hieno juttu, että runoa pukkaa! Ne tulevat varmasti ajallaan, koska niin tapaa käydä uskovien ihmisten kohdalla: kaikella on aikansa.

Ja niin taitaa käydä kyllä ei-uskovienkin kohdalla.

Ensi vuonna kuulemma sellainen raamatturisteily järjestetään taas, se oli tosissaan upea reissu. Siitä voi lukea blogistani (jos haluaa): http://phakkola.jurge.fi/ajankohtaista.php?pvm=20130711

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Luettu on ajankohtaiset ja päätetty on, että mukaan tullaan, jos päästään.
(Mukaan päästään, jos tuulen nopeus on 1 1/2 m/s, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpötila +22 ja meriveden lämpötilä merenkurkun kohdalla about 18 graaderia).
Elikkä: eikös nämä luvut täyttyneet tänä vuonnakin, joten mikä jottei ensi vuonna. :D

Kiitos vaan! On aina innostavaa, kun joku jossain odottaap, että färski runokirja Letkutieltä esiin pulpahtaap.

kaisu marjatta kirjoitti...

se on kiva risteily vaasasta uumajaa, olen ollu pari kertaa. vaasassa olen syntynyt, mutta nyt etelässä jo kauan. mietin tuota runon syntyä, en juuri koskaan muokkaa enkä koske runoihini, - minusta tuntuu että niissä menee jokin ajatus pahasti rikki, jos muutan sanoja:) oikiat runoolijat kyllä muokkaa. kirjoitappa runo jonka nimi on Todistus. minä mietin aihetta ja kirjoitan ehkä oman todistukseni.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aikatherine
Nytpä rookasin ensimmäistä kertaa oikein hengenheimolaisen ja samansydämisen runonkirjoittajan! :D
Minä olen tismalleen samaa mieltä, että kun jotain kirjoittaa ja on saanut hyvän inspiraation ja kaikkee,niin miksi pitäisi poistella ja tiivistellä? Niin tehdessään on tavallaan eri mieltä ittensä kans!!!
Toki, kyllä minä olen joutunut korjailemaan riimejäni, kun jälkeenpäin olen hengentuotoksiani lueskellut.

Otan vaarin tuosta runoehdotuksesta.Todistus. Sain jo heti ideanpoikastakin siihen.

Vai olet sinäkin Nikolainkaupunkilainen? Minä asuin lapsena (kohta sata vuotta sitten) Huutoniemellä, sitten Asemakadulla, sitten Asevelikylässä (kaikista pisimpään) sitten Haapaniemessä (Vaasan) ja sitten muutimme Isoonkyröön.

Tervetuloa lukijaksi näille sivuille.
Virallinen tervetuliaisfanfaari kirjoitetaan huomenna. :D

isopeikko kirjoitti...

No höh. Peikko on hukassa...

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
HUKASSA? Missä se Hukka on?
Piänenä me vietettiin kesälomia maalla. Hukkalassa. Oletkohan sinä sielä? :D

vilukissi kirjoitti...

On siinä mukavia rekvisiittoja jos toinenkin..laita vaan seinälle vilpolaan kaikki mukavuudet, mitä löydät, toki, höh, nyt sun tuntien, tietysti jotain rajaa, ettet ny ala mitään lohonaa taikka rekiä seinälle nostelemaan...ne voi laittaa siihen laattiallekin. Vai oppahaksi, kuideksi, haluaasit, uskon, että kuulijoilla olis taatusti mukavaa ... mitä ny joku vuasiluku sinne tänne, mennehiä ne jo on. Joka vanahoja muisteloo sitä tikulla silimään. Olipas siinä aika raaka lausehenpoikanen. Isopeikko Hukanteillä.hmm

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Meillä oli kaupungissa asuessamme aikoinaan tosi komea lohna pihassa.
Se meni pilalle, kun ei osattu sitä kunnolla hoitaa. :(
Olis pitäny tervata tms.
Se oliskin komea täälä Hälvänmutkalla.

Uskon, että Vilpolan seinille ilmestyy vielä yhtä sun toista, vaikka yritin jo muuta ykyttää.