Tämä kaunis näky kohtaa uuvahtanutta lenkkeilijää (so.minä) hänen kaartaessaan keppeineen viimmosilla voimillaan pikitieltä pihaan. Jos lenkkeilijä (so.minä) kaartaisikin oikealle, vaikka kotiportaat ovat heti vasemmalle kiännyttäessä, konkottaisi hän " LETKUTIETÄ," joka johtaa "ei mihinkään"

Kysyin aikoinaan kiinnostuneena Magnukselta, että mistähän nimi "LETKUTIE " juontaa, niin vastasi Magnus, että tie aina sateella LETKUU.

"Aha!"vastasin.

Täällä Hälvällä on joka neliömetrillä oma nimi. Usein myös kulloinenkin ilmasto vaikuttaa nimiöihin ja se, mistä aakkunasta mikäkin mutka pilkottaa vrt. "Kanttuurin mutka",

Kymmeniä vuosia luulin, että aviomieheni on Hälvältä kotoisin, kunnes sain ymmärrykseeni, että hän on niinkin kuuluisasta kylästä kuin "YRYSELÄ". Sieltä hän aikoinaan lähti Vaasaan sotaväkeen ja jäi omia sanojansa lainatakseni NELJÄKYMMENTÄ VUOTISELLE ERÄMAATAIPALEELLE!

En ole varma, mitä hän tarkkaanottaen tarkoittaa. Kovasti nauraen hän asialla aina briljeeraa, joten olen nauranut jäykästi mukana.

Meidän osoitteemme on siis Isokyrö Tervajoki Yryselä Hälvä Vähäneva. Olen ehdottanut kaikki nämä nimet yhdistävää Rytkösperukka-nimeä, mutta ei ole oikein saanut kannatusta.

En siis pystynyt lenkkeilemään kolmeen päivään ollenkaan. Selkä näytti takaa katsottuana huonosti leivotulta ässäpikkuleivältä. Sitäpaitsi sitä kolotti ja väänsi.

Aamullatungin kuitenkin KORKKOKENGÄT kinttuihini kirkkoon mennessämme. En tunnustanut Magnukselle, että linttaset ainotkin olivat tuntuneet liian tujuilta jalkineilta siihen asti.

Mauno vähän varovaisesti ihmetteli, josko moisilla kengillä pääsisin konkoamaan kirkon rappusia.

Vastasin tiukeesti pääseväni.Komia pitää olla, vaikka luut läjässä!

Eri asia on tietenkin onko korkokengillä kippuroiminen naama irvessä komiaa. Minun vastaukseni tähän on, että ON!

Kirkossa oli Eläkeliiton kirkkopyhä ja paljon oli porukkaa paikalla.

Oli ihanaa olla ehtoollisella ja Eerik piti hyvän saarnan.

Kirkonmenojen jälkeen olimme kaffilla seurakuntatalolla. Yritimme värvätä Israelin matkalle porukkaa, mutta heikolla menestyksellä tällä kertaa. Kaksikymmentä innokasta matkalaista on jo kasassa ja vielä saman verran pitäisi löytyä lisää.

Tässä on vajaat kaksi vuotta vielä aikaa matkan alkuun.Siinä rupeamassa kerkee säästää rahaa, vetreyttää sandaalit sopiviksi ja pudottaa painoa parikymmentäkiloa. (Jälkimmäinen kohta koskee luultavasti vain minua ja sen toteuttamisen olen jo aloittanut).

Innokkaita ilmoittautumisia otetaan hanakasti vastaan.

Tultuamme kirkosta Magnus kährästi itselleen makkarasoossit ja minä vätkytin kaalisoppaa (keitetty nelisen päivää sitten).

Iltapäivällä, kun Mauno oli pyörälenkillä paistelin minä plättyjä. No, mitä, kun en kerran voinut kipeenä mennä mukaan.

Siinä lättysiä paistellessani kuuntelin Tuomas-messua. Tuli siinä sitten niin upea virsi ja rämäkästi soitettuna, että innoissani heilautin leveitä lanteitani ja POKS... selässä naskahti!

Ei enää tuntunut kipua, kun varovaisesti nikamastoani liikuttelin. Söin varovaisesti kaksi lättystä ja lähdin ULOS LENKILLE.

Siinä sitä sitten asteli iloinen ja huomattavasti nöyrempi rouvashenkilö, kuin muutama päivä sitten.

Kiitin Jeesusta, että nikamat eivät olleet nuljahtaneet vielä pahemmin. Kiitin Jeesusta, että SAAN OLLA LENKILLÄ.

Tämä viimeinen kiitosaihe on oikein maankaatojuttu, kun ottaa huomioon minkälainen HIMOlenkkeilijä on kyseessä.( Tylysää, tylysää, tylysää, eikö tää lopu?, eikö tää lopu...jne)

Kuudenkymmenenkolmen vuoden kokemuksella aavistan, että oikein superhyper iloista teiden tallaajaa minusta ei koskaan tule, mutta uskon ja toivon, että TALLAAJA kuitenkin!

Huomenna bocciaa pelaamaan. Sitten alkaa jumppa ja kirjoittamispiiri, sitten runopiiri ja sitten...

"Heiro!" sano Magnus "ettei oo lähties vaivoona."