sunnuntai 18. huhtikuuta 2010


Tuo patsas kuvaa Jeesusta, jolla on lapsonen sylissään.
Sopii hyvin tämänpäiväisen blogini alkukuvaksi, koska on Hyvän Paimenen sunnuntai.
Tänään alkoi pyhäkoulukin. Meillä täälä Isossakyrössä toimii kesäpyhäkoulu, joka alkaa pääsiäisen jälkeen ja loppuu lokakuun lopussa. Minä sain tänä ensimmäisenä kertana, jolloin kaikki opet ovat mukana, pitää hartauden.
Luin lasten Raamatusta Hyvän Paimenen kohdan ja lapset kuuntelivat tarkkaavaisesti (kaikki neljä).
Aina ennen raamatunlukua kehoitan lapsia seuraamaan herkeämättä ja panemaan merkille kaikkinaisia asioita.
Sanon ennen lukemaan alkamistani vakavalla ilmeellä ääntä madaltaen ja värisyttäen:
"Mä kysyn lopuksi lukemastani jonkun kysymyksen ja JOS EI OSAA VASTATA EI PÄÄSE LUOKALTA!"
Harvoin näkee niin tarkkaavaisia korvia ja näkee niin intenssiivisiä katseita, kuin meidän pyhäkoulussamme.
Etteivät nyt lukijani kauhistelisi kerrottakoon, että olen noin parikymmentä vuotta käyttänyt samaa metodia ja AINA kaikki ovat osanneet vastata ; )
Tänään kysyin, että KUKAHAN SE MAHTOI LIENETÄ SE HYVÄ PAIMEN TÄSSÄ RAAMATUN KERTOMUKSESSA?
" JEESUS!" kuului välitön vastaus eräältä pikkupojalta ja sai se kaikkien muiden varauksettoman kannatuksen.
" TAAS pääsitte kaikki luokalta!" ihailin heitä meluisasti ja vuolaasti.
Ajelin pyhäkoulusta kotiin syödäkseni muutaman keitetyn mulkkeron (kananmunosen) ja saman tien lähdimme Isonkyrön alakoululle, jossa oli yhteiskristillinen rukoustapahtuma.
Sielä meitä oli monesta eri "PULJUSTA" veljiä ja sisaria ja rukoilimme Isonkyrön ihmisten ja asioiden puolesta.
Päätettiin, että tilaisuuksien järjestäminen otetaan vakantti hommaksi ainakin kerran vuodessa.
Palelluin taas kerran karrelle tullessamme pois tilaisuudesta.
No mitä, kun olen tyhmyyksissäni heittänyt lämppärit vaatehyllykön ylimmälle sekaiselle hyllylle kesälepoon.
Ajattelin, että niitä ei nyt ennen juhannusta enää tarvitse kinntuihin kiskoa, mutta mitä vielä!
Kotona sisälläkin oli viileää, kuin hollitallissa.
Magnus jäikin lämmittämään pönttiksiämme (pönttömuureja) ja minä kipaisin tänne vintille.
Myös Magnus erehtyi luulemaan, että kevät on tullut lakeuksille ja vaihtoi talvirenkaat autoihin.
Renkaanvaihto alkoi sujua vasta, kun rukoiltiin.
Olivat nimittäin parit meisselit ottaneet ja katkenneet ja hermot muutenkin riekaleina koko hommasta. Ässäpäitä ihan oli tehnynnä kuulemma mieli sanoa, mikä ei ole Magnukselle ollenkaan ominaista, vaan kuvaa tämän homman työläyttä.
Sopivasti, kun kahdeksas rengas oli kunnialla kruuvattu kiinni, alkoi truiskia lunta.
Lumi suli kuitenkin seuraavana päivänä (tänään) pois, mutta hyytävän kylmä on.
Torstaina lähdin Nikolainkaupunkiin niitä paljonpuhuttuja kenkiä hankkimaan.
Kengät löytyivät ja ne olivat ihanat, mutta eivät mahtuneet meikäläisen puhelinpylvästolppien tyveen : (
Menimme välillä Catherinen tykö kissauttamaan kahvit.
Lähdimme virkistyneinä uudelleen kaupoille, nyt oli myös Vivianni matkavahvuudessa mukana.
Ei löytynyt kenkiä. Vivianni puolestaan löysi mielestään ihanat farmaripöksyt.
Ne eivät vain mahtuneet vatsalaukun kohdilta kiinni.
Ei puhettakaan, että vetskari olisi edes LUVANNUT luistaa ylöspäin.
Viisaana tyttönä Vivianni kiskoi puseron hännän mokoman turhakkeen päälle peitteeksi ja kekkaloitsi "viattoman" näköisenä äitinsä edessä.
Minä olin suosista jäänyt käytävällä olevan penkin päälle, enkä olisi mennyt putiikkiin muuoin, kun maksusta.
Vivianni pisti pystyyn kovemman luokan shown (Catherinen kertoman mukaan).
Kerroin Catherinelle, että hänenkään kanssa ei kauppaan voinut mennä muut, kuin Pikkumummu (äitini).
Pikkumummulle ei kukaan uskaltanut ryppyillä. Ei kaupassa, eikä missään muuallakaan.
Sovimme Catherinen kaa, että laittavat Viviannin aikanaan teatteri-kouluun. Niin on neidissä teatraalista virtaa.
Selvittiin siitä sitten oikeinkin hyvin ja housut jäivät putiikin henkarille.
Nikolainkaupungista selvittyäni ajelin kirkolle lauluharjoituksiin.
Matkalla availin äänijänteitä ja lauloin jotakin laulunvärssyjä niin korkealta, kuin pystyin.
Se kuulosti juuri siltä, mitä se oli: hirveeltä.
Kuulokojeen ansiosta äänikärhämäefektit olivat, jos mahdollista TODELLISUUTTAKIN karmaisevampia.
Lauloimme Esikon kaa kanttorin säestyksellä valitsemamme laulut.
Ei käynyt niin, kuin salaa olin ajatellut!
Ei pyytännä kanttori kuoroon jäämään, vaikka kuoro meidän jälkeemme alkoi harjoituksensa : (
Toisaalta olen ollut viisi vuotta pois kuorosta johtuen juuri edellä mainituista seikoista (äänen aukirevittelyharjoitus autossa). Oikeastaan en sitten niin pettynytkään VAIKKEI PYYRETTY.
Perjantaina otin taas toivorikkaana vihkon ja kuulakärkikynän mukaani, ja menin ulos.
Nojailin seiniin ja vaihtelin paikkaa, mutta runoa ei tuntunut pukkaavan.
Haravakin vilahteli ilkeästi silmiini, mutta painoin luomet eteen ja olo helpottui.
Menin lopuksi sisälle oikein koneelle vintin päällyställe ja sain, kun sainkin pitkähkön värssyn puserretuksi VÖÖRDILLE.
Illalla Kurikassa sen sitten lausuin ja hämmästyin siinä lukiessani täydellisesti.
"Mitä ihimettä mä oikein olen ajanut takaa?" ajattelin.
Oli pakko sanoa yleisöllekin, että ei heidän tarvitse huolestua, jos eivät ymmärtäneet.
"Minäkään, joka sentään olen runon kirjoittanut, en ymmärtänyt sitä", söpötin.
Eräs nainen sanoi ymmärtäneensä runon TÄYDELLISESTI.
Sanoi vielä, että ajatella, että toisilla on lahja kirjoittaa sellasta, mitä ei itte ymmärrä!!!
(Selvennykseksi vielä sadoille uusille lukijoilleni tarkennan, että en kirjoita missään tapauksessa mitään TAJUNNANVIRTA -runoja, vaan selvää pässinliha-runoutta. Otetaan esimerkki havainnollistamaan:
Kulki läpi metsän siimen, mustan puhuvaisen,
joku, muuan muukalainen
Oli yllään harmaa reuhka takki.
Pääns hapset harmaat ol` ja harvat.
kuni petolinnulla pyrtöns on jolloink´
Jos kysynet, mitä ihmettä se metsän läpi,
se muudan muukalainen;
kuljeskeli ja pränkäs,
vaik tie hyvä uusi kulki läpi korttelin?
Vastaan sul´:" se askartamaan ijäks jäi myös muo."
Kuka lienikin tuo harvapää, siittä viis,
Puraise lendiä ja kaffet juo, sinä siis!) Jne...
Lauantaina sain siivottua kutakuinkin loppuun asti kaikki.
Imuroidessani vastaani tuli kaksi (2) hämähäkkiä ja kaksi (2) jonkin sortin koppakuoriaista.
Lähdimme vartavasten kauppaan hakemaan hämähäkkikoppakuoriaismyrkkyä.
Ajattelimme, että saunottuamme vetäydymme vinttiin ja tursotamme koko pötillisen Raidia alakertaan.
Tursottamatta jäi.
Unohdin autuaasti kaikki kuoriaiset ja mötiäiset. Keitimme saunakahvit ja joimme ne kynttilän valossa ja keskustelimme henkeviä.
Huomenna on päivä uusi. Ehkäpä kyseiset jouttisonsarit ovat aistineet vihamielisen suhtautumisemme heihin ja päättäneet muuttaa ulkokartanolle :)
T: Kaisa von Jouppisonsar

7 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Voi kuinka on nätti patsas, Jeesus pitää meistä kaikista hyvää huolta. Lapset ovat niin tunnollisia ja aitoja vielä, saat kuulla mukavia kommentteja heiltä kun opetat pyhäkoulussa.
Maanantai-iltaa toivottaa Anita ;)

pau kirjoitti...

Vai niin kävi kanootinostolle. Minä puolestani löysin sopivat, mutta minulle ei käy kanoottimalli, sillä jalkani ovat kovin maalaiset. On oltava rintavaa ja leveää lesti, että mahtuu kaikki liika- ym. -varpaat. Daffalta ne löysin!
Edelliset olivat niin ahtaat, että koipeliineja särki monta tuntia, kun olin pari tuntia huhkinut ne jalassa; siis edelliset pyhäkengät. Ja pyhäkengissä huhkin kirkossa kahvitusvuorossa:)
Kiitos taas ilon tuottamisesta meille sadoille lukijoillesi. Kirjoitapa meille lukijoille oma runo: sellainen joka syntyy siellä kannonnokassa tai niillä main :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Anita.
Kyllä lapset ovat tosiaan aitoja ja tosissaan.
Viimekerralla he innostuivat laulamaan lasten virsikirjasta lauluja.
Meikäläinenkään ei kaikkia osannut, mutta ei hätää!
Pyhiksissä on digisoittimet ja ceedeet ja LAPSET osaavat noita vempaimia käyttää.
Otin CD:n kotiin ja soittelen sitä opiksi ja ojennukseksi itselleni.

Pau.
Eipä tarkene kantojen nokille näillä ilmoilla istahdella :(
Voin tässä vinttikamarin, tyynyllä pehmustetulla tuolilla istuskellen kirjoittaa HAIKURUNON.
(Haikuhan on kuulemma sen parempi, mitä lyhyvempi se on. TÄSSÄ OLEN TISMALLEEN SAMAA MIELTÄ!
Olen lukenut myös, että niissä pitäisi olla about seitsemäntoista ja puoli, tai sinnepäin TAVUA. Hmmm pitäis olla lyhyt, mutta tavuja noin tuhottomasti? Myönnän, etten ole varmaankaan oivaltanut villakoiran ydintä,tai olen sekoittanut jotain ...
MINÄ kirjoitan nyt sellaisen haikun, joka kuuluu lyhytmuttaytimekkäänilmeikäs-sarjaan).
H-runo: Ulp!

pau kirjoitti...

Halusin vain toivottaa hyvää yötä sinne Letkutien päähän
ja sanoa, että Jumalan rakkaus kattaa kaikki maailman ihmiset,
meidän täällä ja teidät siellä. Se on armoa, eikö vaan!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.
Heti aamusella lähetin kuuliaisesti vastausviestin hyvänyöniltaviestiisi.
Kävi vain niin, että huomasin, että se ei ikinä ole tullut näille kohdille :(
Joku on saanut hänen kannaltaan sekavahkon viestin blogiinsa :)
Uhosin viestissäni harjoittelevani lauluesitystäni varten suihkussa.
Suihkussa kävin, mutta laulut unehtuivat.
Nyt sensijaan paukahti jännittämään esiintyminen klo 12, kun harjoittelukin oli nuinkin minimaalista.
Herra sinua ja meitä kaikkia siunatkoon ja antakoon turvallista mieltä näinä kummallisina aikoina.

Kirlah kirjoitti...

En tiedä miksi, mutta pakkaa naurattamaan ja hymyilyttämään sun tapasi ilmaista asiat. Oikein mukavaa! Ilmeisesti jotkin tietyt sanonnat, sanat ja huumorisi ovat sellaista, mitä ei täällä päin Suomea kuule ja olen tekstistäsi mielissäni.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah.
Niin :)
Aikoinani, kun olin työelämässä pääsin Härmän kuntokeskukseen TYKY-jaksolle minäkin.
Siellä sai oikein terapeutille huoliaan ja tuntojaan purkaa. Tein antaumuksella työtä käskettyä. Katse maahan luotuna ja lakkia kädessä hieroen kerroin angsteistani.
Terapeutti purskahti nauramaan
Sanoi: "anteeksi, mutta täytyy ensiksi nauraa, ennenkö alkaan antamaan PEUTTISTA HOITOA!"

Olen kyllä iloinen jos joku mielistyy kirjoituksiini.