keskiviikko 28. huhtikuuta 2010


Joulutähtönen alkoi hellässä huomassani kukkia.
Hellä huoma= vettä fadille, kun lehdet alkavat valua vartta pitkin lattiaa kohden.
Heitin kukan kummingin kukinnoista huolimatta roskiin männä viikolla.
Aion hankkia jotain tilalle, jahka pääsen kukkakaupoille.
Pelargooniat kuuluvat mielikukkiini ja niitä lähden tässä jolloinkin ikkunalaudoille ostelemaan.
Muutamathan sitä laittavat näinä päivinä näkösälle pelargooniansa, jotka ovat ostetut joskus viime vuosituhannella. Ne on vain syksyllä laitettu valottomaan viileähköön paikkaan mujumaan.
Minulla ei ole yhtään niin pimeää ja lämmintä kolkkaa tässä huushollissa, että saisin rontot vietyä kunnialla talven yli.
Maanantain laistin viimeisen jumppatunnin kipeän polvilumpioni takia.
Kuntosalille menin, koska siellä ei tarvitse pönöttää polvien päällä, kuten jumpassa.
Soitin Maikulle ja Eerikille ja haastoin iltapäiväkahville.
Tulivatkin ja toivat mukanaan linnunpöntön.
Eerikki oli sellaisia väkertänyt ja Letkutiellekin liikeni pöntöllinen :)
Magnuksen täytyy nyt laittaa se PUUHUN.
Itse en ole koskaan päässyt puuhun. Kaverini kaikki kipaisivat kuin oravat tyveen asti.
Magnus lupasikin auliisti pöntön puuhun kiinnittää.
Siihen korkeuteen, mihinkä tikapuut yltävät ja siihen puuhun, johon me näemme esteettä aamupalalla istuessamme.
Magnus kertoikin kahvipöydässä vadelmapiirasta napostellessamme,nähneensä Yryseläntietä ajellessaan oranssinvärisen isohkon linnun.
Katselimme merkitsevästi toisiamme Maikku, Eerikki ja minä.
Lintukirjaa plärätessämme löysimme, kuin löysimmekin tipusen, jonka tuntomerkit sopivat näkemäänsä. Lintu oli ISOKÄPYLINTU.
Kirjaan oli präntätty vielä, että on ihan yleinen tintti Suomessa.
Meillä oli aikoinaan keltavihreä kanarialintu nimeltään Justus.
Se osasi puhua.
Se sanoi muunmuassa: "Justus on kiltti lintu. Pusi, pusi pusi."
Sitten se sanoi: "Justus on paska lintu".
Ja: "Justuksen on väsy. Justus menee nukkumaan."
Catherine oli saanut linnun kaveriltaan, joka oli sille puhetta opettanut.
Lintu myös kirota karskautteli synkeästi aluksi, mutta sen se lopetti aika pian. Huomasi vissiin, että huushollissamme ei oikein tykätty, kun kiroiltiin.
Ihmeellinen lintu se oli, enkä olisi uskonut, jos joku olisi minulle kertonut, mutta kun omin korvin kuulin, oli pakko uskoa.
Tiistaina menin ottamaan uuden lookin kuontalooni.
Leikkaus onnistui hyvin.
Kampaajalla kuulin, että hänen lähinaapurissaan pidetään toivelaulu-ilta Yhteisvastuun hyväksi.
Kovasti huolestutti, tuleeko toivojia, koska kylällä oli muitakin tilaisuuksia.
Päätimme Magnuksen kanssa lähteä paikalle, koska meitäkin huolestutti laulaja määrä.
Kokemuksesta tiedämme miten on mukavaa, kun ihmisiä tulee paikalle., kun jonkun tilaisuuden järjestää Ei ole tarvinnut turhaan pölyjä pyyhkiä juhlakahvikupposista.
Iltaan tuli ihan mukava määrä lauluhaluisia, ja oli tosi hyvä olla yhdessä ja laulaa. Rukoiltiinkin.
Minulta pyydettiin runoja. Ihan ex tempore!
Kyllä harmitti, kun yhtään värssyä ei "sattumoisin" ollut jäänyt väskyn pohjalle.
Pari vuotta (about) olen kanniskellut ryttysiä runopapereita kaikkialla mukana, jos vaikka JOKU KYSÄISISI.
Kerran on kysytty, onko minulla Raamattua mukana. EI OLLUT :(
Aina pitäisi olla työkalut följyssä.
Aionkin hankkia itselleni TASKURAAMATUN.
Näin sellaisen kerran Kristillisessä Kirjakaupassa. Siinä oli vetskari ja kaikki, vaikka se oli niin pieni.
Pränttikin oli aika pientä tietenkin, mutta aion hankkia myös TASKUSUURENNUSLASIN jonkalaisen näin Pikellä. Siinä oli lamppu ja kaikki.
HUOMENNA aion aloittaa runojen työstämisen painokuntoon!
Sitähän olen sanonut alkavani tehdä jo ennenkin, voi joku sanoa.
KYLLÄ, mutta huomenna alkaan oikein oikeesti.
Tänään olin Nikolainkaupungissa Aune-tädin kestittävänä :)
Vein Ooppelin asemalle ja menin Magnuksen kanssa samaa kyytiä.
Illalla tulisin dieselhöyrykkeellä (jota ei sähköjohdot hidastuta) kotiin.
Haimme Magnukselle Ressmannista uudet farkut ja upouuden paidan. Magnus oli vähällä ostaa raitaisen kipparipaidankin.
Minä sanoin, että MÄ en tykkää siitä. LIIAN LETRU JA LIIAN KIRJAVA.
Huomasin liian myöhään virheeni. Myyjä katseli minua, kuten pirttihirmua katsotaan: pitkin nenän vartta.
"TIETENKIN, JOS ITTE TYKKÄÄT, JA MUUTENKIN KULTA RAKKAHAISENI"...yritin ykyttää.
Magnuskaan ei sitten loppujen lopuksi puserosta ehkä OIKEIN kovasti digannu, koskapa ei sitä ottanut.
Illalla käväisimme Jurvassa poliittisessa miitingissä.
Kotimatkalla ollessamme naapuri soitti, ja käski katsoa ikkunasta ulos.
Kuusi hirveä lkuulemma öntysteli markkiemme välisellä pellolla.
Me emme tätä mykistävää näkyä nähneet.
Saviset sorkanjäljet vain tiellä todisteena, että jostain jäätiin paitsi :)
Toivotaan, että naapurin ottamat kuvat onnistuivat.
T: Kaisa von Pirthirmberg

10 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Minäkin yritin säästää ja vein syysmyöhällä komeanvärisen pelargoniani kellarikomeroon, sitä kasteltiin huolellisesti ja säännöllisesti parin viikon välein.
Mutta, mutta, miten sitten kävikään?
Mitään vihreää ei ruukusta noussut,vaikka se oli aurinkoisella ikkunalla kolmisen viikkoa. Roskikseen se joutui, armotta.
Pitääkö talvehtivan huonekasvin olla täysin pimeässä? Kellarikomeroon tulee ihan vähän valoa.
Hirvistä tuli mieleeni se aika, kun asuimme maaseudun rauhassa, siellä saimme ihailla parin hirven vaeltamista lähipelloilla. Myös metsäkauriita ilmestyi myöhään syksyllä etsimään perunapellolta syötävää.
Kuvaa en saanut, olivat niin säikkyjä otuksia.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
En nyt ole ihan varma, pitääkö pelakuita ympäröidä täydellinen pimeys, mutta sen muistan äitini joskus sanoneen, että KASTELLA ei tartte.
Äitini oli samanlainen hortonoomi, kuin tyttärensäkin :(
Olen 10vuotta yrittänyt pitää hengissä Charlesin rahapuu-kaktusta.
Se on takkatulitikun kokoinen ja paksuinen.
Se ei kasva, mutta ei liioin näytä kuolleeltakaan (niinkuin ei takkatikku yleensäkkään).
Olisi mukava saada kasvatusohjeita siihen myös.
HALOO! Kuka tietäisi takkatik...eiku RAHAPUUN kasvatusohjeita?

Meidän markin reunalle tuli viimevuonna hirvenvasa. Tuijotimme toisiamme säällisen matkan päästä aika kauan.
Magnus juoksi hakemaan kameraa ja hirvi juoksi tieksensä.
Saatiin me joku pilkku siihen kuvaan tallennettua :)

pau kirjoitti...

Täällä pelargonia-asiantuntija :D
Olen onnistunut pitämään yli 10 vuotta hengissä pelakuuni kellarissa, jossa on noin 10 astetta lämmintä talven aikana. Huoneessa on pieni ikkuna. Kukkia kastellaan n. kerran kuussa, sen verran, etteivät kuivetu. Kasvavat pitkää ronttoa talven aikana. Välillä on jokin kukista knääkähtänytkin :(

Maaliskuulla hain kuusi pelakuutani viimeisen kerran kellarista. Olen niistä neljä luovuttanut jo ystäville, yksi on lähdössä ja yhden kenties pidän itse.

Ne kukkivat yleensä parhaiten siinä vaiheessa, kun pakkasen takia pitää kömyyttää ne sisätiloihin.

Mutta ensi syksynä ei tarvi, kun asun pikkupoksissa. Kaikella on aikansa, ja se on hyvä se :)

Meillä on melkein kesy tikka, joka pärisyttää linnunpönttöä, jossa ei ole pohjaa. Jos yritän ottaa kuvan, se pötkii pakoon, ts. leuhottaa tiehensä. Ehkä se tottuu minuun kevään aikana :D

pau kirjoitti...

Jk. Minun suurimmat pelakuuni (jotka ovat poistuneet siis luotani) olivat ämpärin kokoisissa ruukuissa: niissä oli monta kukkaa samassa.
jk. Koska kyseiset kukat eivät enää ole minulla, voin vuosien mittaan kasvattaa niiden kokoa. Parin vuoden päästä kerron pelakuista, joita kasvatin saaveissa ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Muistin kyllä kuvat pelargoonioista blogissasi.
Juuri oikeaoppisen näköisiä olivat :)
Minä en jaksa äksätä kukkien kanssa, niin että niitä komuuteissa säilyttäisin ja niistä huolta kantelisin.
Amarylliksen (oonkohan mä nyt oikeassa yrtissä?) olen saanut kaksi kertaa kukkimaan!
Sitten se lurpahti, vaikka kysyin viikko viikolta hoito-ohjeet.
Me saamme lukea Raamatusta ohjeita päivittäin omiksi hoito-ohjeiksemme, ettemme lurpahda :)

pau kirjoitti...

Ja kun lurpahdamme, saamme aloittaa alusta :)
Lurpsahtelukin on väistämätöntä, siihen tulokseen olen tullut omalla kohdallani :(
Näin kukaan ei pääse erheellisesti kuvittelemaan toisestaan liikoja, vaan näemme, että samanlaisia lurpsuja olemme kaikki. Sillä erotuksella, että joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, hänen nimensä on Elämän kirjassa. Ja hänet Jeesus tunnustaa Isänsä edessä. Siinä jokainen lurpsahtanut kelpaa, armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden.

Eikö ole käsittämätöntä, että ihan ilman mitään taitoja, viisauksia, tietoja, omia kykyjä me kelpaamme! Se on hullutusta sille joka ei usko, mutta meille jotka uskomme, se on Jumalan voima. Näin sanoo Raamattu, joka on totta joka sana.

Tulipa tuhtia tekstiä näin vapun aattona! Kestäviä ilmapalloja sinne Hälvän Letkutielle ja
kunnon hillomunkkeja :D

Anita kirjoitti...

Toivotan hyvää kevään juhlaa Vappua jota vietämme aattona sumuisessa ilmassa, eipä ole lumiset maisemat kuitenkaan, kuulin aamu-tv:stä
että vuonna 1957 oli lunta ja hiihdeltiin aivan etelässä asti.
Kukat ovat minun kotona sellaisia nk. 'säkäkukkia' jotka voivat joko kukoistaa tai lerpahtaa...
Simaa ja hillomunkkeja nauttikaamme ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä tykkään tuhdista tekstistä :)

Joimme Magnuksen kanssa simaa ulkona ja söimme rasvarinkuloita.
Minulla oli toppapuku päällä ja kuomat kintuissa.
Magnus kysyi, että mitä mä tykkään ilmoista?
Minä sanoin, että ei mitään moitittavaa!
Vappu on vappu, vaikkahan sataisi ämmiä äkehet perässä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anita
Laitoin kyllä vastauksen kommenttiisi, mutta se haihtui johonkin vapputoreille näköjään :(
Jos nyt vielä pilkistät tälle sivulle, niin kiitos ihanista ja sytäntä lämmittävistä viesteistäsi (kuten kaikille muillekin).
Yritän painella mahdollisimman oikeita näpyköitä, että vastaukseni tallentuisivat.
Oli YÄ silloin, kun huomasin sun kommentin ja toimin 1/2- nukuksissa.

Anita kirjoitti...

Sataa sataa ropisee ja kesä tulee pikkuhiljaa.
Kukkuluuruu vaan Kaisa, kyllä minä tapaan luurata näitä aikaisempia sivujasi ja lueskelen uudestaan, on paljon mukavia kommentteja ja niitä vain on kiva lukea ;)