tiistai 4. toukokuuta 2010

Magnus asentamassa lintupönttöä kotikoivuumme.
Että kuva on sumuisen oloinen, johtuu siitä, että oli sumua ja siitä, että näpsäisin kuvakkeen sisältä keittiöstä ja en ollut vielä pessyt ikkunoita.
Eilen olisi tullut kirkkaampi kuva, johtuen siitä, että oli kirkkaampi ilma ja siitä, että olin pessyt köökin ikkunat.
Pesin myös kammarin yhden ikkunan sisäpinnan. Sen, jossa oli Lyllanin kuolatruiskeita viime jouluiselta vierailulta.
Muutenkin oioin tarmokkaasti kotikoloamme eilen illalla,koska tänään oli nuttiksen vuoro kokoontua meillä.
Yömyöhään siirtelin koristepilkkumeita paikasta toiseen.
Aamuksi jätin sellaiset pikkuseikat, kuin imuroinnit, lattian pyyhkimiset, hyysikän desinfioimiset, pölyjen pyyhkimiset ja LEIPOMISET.
Noh, nisupullia sentään leivoin eilen.
Minun piti leipoa gluteenittomista jauhoista piirakkaa. En ole koskaan ennen niistä leiponut.
Mittasin kieli nenää hipoen piirakanpäällykseen tulevaa koostumusta: munosia, sokeria, vaniljata ja kermafiiliä.
Sitten kieli edelleen samalla viisiin, mittasin jauhot, sokerit, leivinpulverit ja vohlaisin aika kimpaleen (enemmän, kun lääkäri määrää) voita.
Sitten, ja onneksi SITTEN huomasin, että olin mäiskinyt tavallisia jauhoja gluteenittomien asemesta.
Säikähdin niin, että en muistanut ihan tarkalleen olinko laittanut MITÄÄN muutakaan , mitä reseptissä seisoi, oikein.
Jos Muikdi olisi syönyt piirasta, niin olisiko ollut enää suoltakaan jäljellä , nukasta puhumattakaan.
Vapisevin käsin tein uuden sekotuksen ja HYVÄÄ TULI (sikäli, kun tykkää styroxista).
En ole kylläkään mikään KOKKI KOLMONEN, se myönnettäköön.
Kaikki nuttislaiset kehuivat kuitenkin kaikkea suureen ääneen.
Näkivät tietenkin synkeän katsantani ja halusivat kannustaa.
Minun täytyy sanoa, että Taivaan Isä on antanut minulle ihanan nuttupiirin ollakseni ja elääkseni.
Mahtavia naisia kaikki tyynni. Paitsi mahtavia, niin ovat he myös aikaansaapia. Nuttua tulee, kuin liukuhihnalta. Toinen toistaan somempia.
Laitoimme alulle rukousvihkonkin. Siihen alamme kerätä rukousaiheita, joiden puolesta rukoilemme kokoontuessamme.
Vihkoon tuli kaksi kohtaa, joidenka puolesta rukoilemme itse kukin tahollamme nyt, kun alkoi kesätauko.



Magnus muistaa ensimmäiseksi kysellä Turkkusesta soitellessaan , onko koppihin tullu asukkahia. (Katso alkukuva).
"Ei ole. Mä rakastan kovasti sua ja on hirveen kauheen kamalaa, kun et ole kotona", kuiskaan kännykkääni lähettäen samalla mossahtavia lentosuudelmia.
" Kyllon kumma, nottei näy elua pöntöön seurulla. Ainakin viis lintua kiärsi sitä jo puuhun situessa", kuuluu Aviosiipan pahkulointi toispualt jokke.



Aion nyt käydä vielä tänään käsiksi runoprojektiini, vaikkakin ilta on jo pitkälle kulunut.
Koossa on nyt tällä nimenomaisella hetkellä 11 kappaletta uudistettua ja munklattua, moneen kertaan loihelausuttua SIKERMÄÄ.
Tässä teille lopuksi sensijaan ihan färski ja kertaakaan lausumaton säie teille, rakkahille lukijoilleni:
(ryiskelyä) Kevään hähku antoi odotella
itseään.
Hyinen hyhmä sen sijaan puolestansa outteli,
että olisi saanut kytkimen nostaa.
Ihmiset olisivat kerneesti halunneet
makkaroita ja lihanpalasia grillien päille
asetella
paistella ja syödä makustella.
Muutoinkin ulkosalla ilkamoida.
Eräät jotkut tekivättenkin niin, vaikka hyysi
ja tulivat aika iloisiksi.
Sitäpaitsi:
Hän säät ja ilmat säätää.




Runollisia unia ja Jeesuksen hyvää huolenpitoa! : )
T: Kaisa von Kaltgrillblom

3 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Parvekkeemme edustalla on myös koivu, siihen on joku vuosi sitten ilmestynyt linnunpönttö joka on ollut kovassa käytössä, saan jälleen tarkkailla miten tänä vuonna. On kiva seurata talitinttejä ym. pikkulintuja jotka nokkivat ötököitä tai muuten vain ihmettelevät maailman menoa ;) Odotan innolla milloin ensimmäiset pääskyset saapuvat, sama tuttu kolo vastapäisen talon katonreunassa johon ne lentää niin taidokkaasti pesää rakentamaan, monesti ihmettelin kuinka osuivat siihen pikkiriikkiseen koloon eivätkä lentäneet päin seinää...onneksi. Saa nähdä milloin teidän pönttöön asettaudutaan asumaan ;) Kivaa on seurata lintujen touhuja.
Leipomisessa olen samallainen, pakko laittaa vähän enemmän mitä ohjeessa sanotaan ja tulee vielä maukkaampaa, vai mitä ;)
'Hän säät ja ilmat säätää' runossasi se tuli hyvin esille, toivotan iloa sekä innostusta runokokoelmien parissa, Anita

kaisa jouppi kirjoitti...

Anita.
Tuota pääskysten sihtauskykyä olen aina ihmetellyt minäkin.
Täällä Hälvällä on paljon pääskysiä kesäisin (toivottavasti myös jatkossakin, vaikka lehmätila lähistöllä on lopettanut lehmäilyn).
Aikamoisen hurjalta tuntuu, kun pääskyset suhauttavat sentin päästä päänahasta.
SOPII vain aina toivoa, että niillä todella on tarkka sihtauskyky.

pau kirjoitti...

Tikkaparka tökkii pönttöä,
jossa ei ole pohjaa ollenkaan.
Ja sikäli kuin minusta riippuu,
ja riippuu,
niin ei tule olemaankaan.
Sillä pönttö on korkealla,
ja koivu on lahoista lahoin.
Tyhmä tikka!
Tai sitten se vaan pelleilee
eikä edes suunnittele muuttavansa mokomoon pohjattomaan taloon.
Tuo vaihtoehto on vielä kurjempi kuin hiekalle rakennettu!
Ja Raamattu sentään kehottaa rakentamaan
kalliolle,
jos aiomme vielä tulvan jälkeenkin pitää kotimme.

runoili Paula