lauantai 29. toukokuuta 2010


KYLLÄ! Näette aivan oikein. Ne ovat saunanpenkkejä!
Meidän avioliitossamme on todella vakka kantensa valinnut. No mitä, kun minä olin runoleirillä oli Magnus jatkanut "KAIKKI IRTI SAUNASTA"- ideaani ( muistanette ne laudeportaat? Laitan kuvan myöhemmin tulemaan, jahka koko idea on lopullisessa kukoistuksessaan).
Magnus siis oli ottanut pesupenkit ulos oikein vanhasta saunasestamme ja hakenut maalikaupasta maalia ja sivellyt sillä penkit yltympäriinsä.
Lisäksi hän oli raahannut äiti-vainajani vanhan pöydän pihatantereelle (myös ko. saunasesta) ja maalannut samalla värillä kannen.
Olin niin iloisesti äimistynyt, palatessani leireilyltäni, että muistan fiiliksen vieläkin ja kirjoitan tähän väliin runon:
Siis kerta ja kaikkisesti rakas pupu Magnustiinini.
Nuin upeat on meillä reksvisiitat
istuskella naamakkain.
Samalla penkillä, vaikka molemmille olisi
omat penkit.
Samalla penkillä ripirinnoin , käsityksin.
Lähetyksin.
Silmät uppoutuneena toistemme silmiin.
Suut truuttuina, täynnä suukkoja.
Eivät häiritse meidän unelmoita mitkään hyttyset,
eivät sontiaiset, enempää kuin kusiaiset.
Tänä Juhannusyön syönnä
penkillä.
Sinäminä. Minäsinä.
Tänään olimme Huivin kaa Laurilanmäellä punttisalilla.
Laurilanmäki on palvelutalo, jonka kuntosali on EL:n käytettävissä määrätyin ajoin viikossa.
Menimme Huivin kanssa hieman ennen määrättyä aikaa tänä aamuna.
OVI OLI KIINNI!
Emme olleet uskoa korviamme: ei vinkunu saranat!
On tämäkin laitaa! Me kun olimme ajatelleet, että ehdimme pusertaa hien pintaan ennenkö muut tulevat.
Juoksin käytävää pitkin kyselemään aamupalanlaittajilta, että mahtaapiko punttisalin avain olla heidän hoteissaan.
Tosin tiesin tietenkin vastauksen jo ennen loihelausumistani, mutta puolustelin kysymisiäni vanhalla sanonnalla: KYSYNYTTÄ EI LAITETA!
(Hetkinen! Onko tuollaista sanontaa olemassakaan?)
Olimme ottaneet jo monta rivakkaa askelta toiselle osastolle kysymään samoja asioita, kun Huivi harrasi erään oven eteen.
" Tässähän se ovi on! Ja auki, niinku pitääkin!"
Sovimme Huivin kanssa ettei tunnusteta kenellekään, että klanuttelimme väärän oven takana :)
Olimme viikolla Magnuksen kanssa pyörälenkillä.
Kohdassa, jossa pitää kääntyä joko vasemmalle, tai oikealle pystyäkseen kiertämään sillat, kaahasi Magnus vasemmalle.
Huusin pikkukieli suusta ulkona, että KÄÄNNY OIKEALLE!
Valmistauduin antamaan pätevän selityksen haluuni vääntäytyä oikealle, mutta ukko polki niskat kryhässä jo kaukana!!!
Olin pysähtynyt ja valmistautunut kertomaan Magnukselle ystävällisesti, että tahtoisin niin mielelläni polkea oikealle, koska haluan ottaa näistä tylsämielisistä örkötyslenkeistä jotain ILOAKIN ja saada rusketusta kalvakkaalle broileri-iholleni.
Poljin siis yksin js synkkä savu sieraimista puuskuen OIKEALLE.
Jonkun polkaisun jälkeen tulin katumapäälle ja lähdinkin sotkemaan tuhatta ja sataa takaisin.
Näin Magnuksen leveän selkämyksen pieneä pisteenä edessäpäin.
Pysähdyin soittamaan, että EI VAITISKAA! MÄ TUUNKI VASEMMALLE, mutta ukko ei vastannut :(
Yksin sain veivata koko loppumatkan.
Vetelehdin matkalla ja "syynäsin maisemia" epätavallisen kiinnostuneena.
Jälkikäteen kotona , kun ensiraivokihinästä (huom. yksipuolisesti minun puoleltani) selvisi, että Magnuksen puhelimensa oli ollut äänettömällä edellisillasta lähtien.
Vapisevalla äänellä sammalsin, että sä kivikovaminen sydämetön aviomies et pysähtynyt kuuntelemaan syitä ja syvyyksiä, miksi toinen hento pikku raukka haluaisi mennä toistakautta ja etkä vastaa edes puhelimeen. Ajattele, jos olisin voipuneena maannut silta-arkun juurella avaamaton vesipullo sinistyneille huulille kohotettuna silmänvalkuaiset nurinpäin päässä?
Magnus pahoitteli tapahtunutta, mutta sanoi puolestaan olleensa hyvällä tuulella ja ajaneensa, minkä kintuista lähti Oivallaan ja riemuinneensa siitä hetkestä, kun tulee ympäri yhteen rakkaan vaimon kanssa.
" Sulla pualestaan oli tiätenki runoolijan ilime naamalla?" lisäsi Magnus myrtsinä.
Pyydettiin anteeksi puolin jos toisin ja sovimme, että jo pyörälenkille lähtiessä Letkutieltä päätämme lämpimässä yhteisymmärryksessä mistä mennään, mihin suuntaan käännytään ja kumpi polkee edellä :) :)
Perjantaina oli raamattupiiri meillä.
Tutkimme Johanneksen evankeliumia. Luimme niistä pikkupojan eväistä, eli viidestä ohraleivästä ja kahdesta kalasta.
Iloitsimme ihmeitätekevästä Jumalasta. Uskoimme asian, niinkuin se on kirjoitettu.
Kuulin aikoinaan aamuhartauden, jossa puhuja meinaili, että pikkupojan esimerkin innoittamana muutkin olivat kaivaneet eväänsä esiin " vaatteittensa kätköistä".
"Mitäs ihmettä siinä olisi ollut?" me ihmettelimme.
Jeesus teille kaikille halajamisiinne vastatkoon! Hyvää pyhän aikaa jokahittelle.
Me menemme sunnuntaina Maalahteen.
Magnus saa saarnata ja minä saan lausua runon. Lähetysrunon.
Sitä onkin nyt hyvä ruveta pohdiskelemaan ja riimittelemään.
Ei, en laita sitä tälle sivulle enää. Yksi runo per TÄKSTI on riittävä minunkin mielestäni, saatikka sitten Charlesin.
T: Kaisa von Cyckelropare

6 kommenttia:

pau kirjoitti...

Kylään olisin kahville mennyt
vaan eivät olleet kotona
piti keittää kahvit itte
tulipa samalla syödyksikin :)

Minäkin jo vähän pyöräilin,
nyt aion kävellä vähäsen
mennä tapaamaan tuttavaa
joka lupas tulla siivoamaan
sitä uutta kotia :)

Iloa ja valoa
Kaisa Syklaaja,
on kesä:)

Rosina kirjoitti...

Mihin aikaan se lauantainen kuntosalikäyntinne onkaan? Joko yhdeksältä?
Yritän raahautua ensi lauantaina paikalle.

hellevi.pesonen kirjoitti...

Heippa Kaisa

Olen jo pitkään lukenut blogiasi ja aina välillä yritellyt kommentoidakin, MUTTA en vielä ole missään blogissa tavannut näin hankalaa kommentointisysteemiä kuin tässä blogspotissa. Höh. Loppuviimeksi täytyi antaa periksi ja luoda googletili. No nyt tietenkin ihmettelet, että kuka olen. Enpäs kerrokaan, saat arvuutella.
Tykkään kovasti lukea blogiasi, kirjoitat niin rehevästi ja iloisesti.
No, voisin kyllä antaa yhden vinkin itsestäni. Vuosia, vuosia sitten (vaikkei me niin kovin vanhoja tietenkään olla) tulit Asevelikylässä vastaani aamulla ja etsiskelit kadonneita avaimiasi. Saas nähdä kuumeneeko tämän vinkin perusteella.

Hyvää alkanutta kesää - tänään jo aurinko paistaa, joten toivoa on.

Tosin enhän tiedä, että kun pärähytän tämän kommentin maailmalle, tuleeko siihen automaattisesti mun nimi. Jos tulee, niin siinähän sitten meni koko hyvä juttu ;(, mutta pidetään silti pilke silmäkulmassa.

Mun blogi on muuten vuodatus.net-osoitteessa.

p.s. no niin siinähän se sitten tuli mun nimi kaikkien näkyville. Ainakin esikatselussa. Hmph

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.

Paukautti lauantakina ukkonen LANGATTOMAN VASTAANOTTAJAN (?) rikki ja en ole sentakia voinut kommenteerailla, enkä plokittaa lainkka :(
Nyt asia on korjattu, ja kipiänä kissinä oleminen on siitäsyystä myöskin parantunut.
On sinulla nyt hääräämistä tuon uuden kodin kanssa ja PIKKASEN noiden juhlienkin tiimoilta tekemistä.
Delegoi vaan siivoomisia sun muita ystävillekki:)
Vahinko vaan, että asun täälä vieraalla paikkakunnalla ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
Joo! Aika on klo 9-12 lauantaina.
Me ollaan menty jo kahtakymmentä vaille sisään.
Ens lauantaina en pääse, kun on Joonathanin kevätjuhla. Sinne saa mennä mummat ja paapatkin.
Ens keskiviikkona menen vanhalle tutulle kuntsarille klo 19.00
Huivi tulee kans.
Pohjankyrössä oli ilmotus tänään.
Maksaakin kyllä (11 viikkoa) oliko se nyt 48, vai 49 euroa, mutta ei auta!
On nuo veltot fläsätkin tulleet kalliiksi :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Hellevi.
Mahtavan iloiset ja yllättyneet, mutta onnelliset terkut sinne sillan kupeeseen!
Päivä kirkastui, jos mahdollista entisestäänkin :)
En olisi saanut pään nousemaa kommentin lähdettäjästä, jos olisin muistellut kadonneiden avaimien arvoitusta.
Voit uskoa, että se kilon avainnippu oli saada minut joskus ennenaikaiseen hautakuoppaan :(
Silloin, kun pyysin esirukousta henkitoreissani, oli KOKO LAUKKU hukassa.
Ajattelin silloin (ja niin se olikin) että Jeesus lähetti sinut eteeni sinä nimenomaisena aamuna!
Muistan sen kaameen fiiliksen vieläkin, jos kohta senkin, että LAUKKU LÖYTYI!!!
Kiitos vaan esirukouksesta :)
Tosi mukavaa, että minulla on lukijakuntaa niin ihastuttavassa paikassa, kuin LEPIKOSSA.
Sinä saat myös uudenuutukaisen lukutoukan blogilehdykällesi täältä Kyrööstä.
Terveisiä Matille ja Jumalan runsasta siunausta.