lauantai 22. toukokuuta 2010




Tässä kotikuntosalini kokonaisuudessaan.
Olimme tänäaamuna Huivin kanssa Laurilanmäen kuntosalilla.
Se tavanomainen sali on kesälomalla :(
Toivottavasti meitä, jotka haluaa lihaksiaan läiskytellä kesälläkin löytyi niin monta, että soittavat salille.
Kyllähän tuo Laurilanmäkikin menetteli. Olivat laitteet vain niin pikkuruisia, että meikäläinen, kun päälle hyppäs, ei näkynyt koko önälettä.
Voi tietysti olla, että MINÄ olen suuri ja laitteet normaaleja.
Huivilla ei ollut mitään tuskaa, mutta minä olenkin yhtä, kuin KOLME Huivia.
Aina se kuntosali kumminkin kotiolot voittaa. On paljon kivempi veivata jotain kuntopyörää, kuin kulkea niskat krykyssä pölyimurin perässä.
Joka kyllä sekin homma oli tehtävä, kun oli kuntosalin jälkeen vähän vedellyt henkeä.
Kuntoilusta puheenollen, pyöräilimme taas sen 16 kilometriä eilen Magnuksen kans, ja täytyy sanoa, että se oli MELKEIN kivaa.
Magnus osasi valita reitin niinpäin, ettei se jokaista hermosolua krassaava tuuli ollut vastaan ihan koko aikaa.
Tunnin lenkistä melkein 15minuttia tuntui ihastuttavalta.
Minä joudun pyöräilylenkillämme aina lutkuttamaan litratolkulla vettäkin aina, kun pysähdymme.
Magnus ei juo ollenkaan.
" Ei silloonkaan, ku kouluhun poljettiin kolomattakymmentä kilometriä joka päivä, mitää juatu!"
Se on totta!
Meikäläinenkin kun lapsena (yli puolivuosisataa sitten) aamulla lähti Appuralle uimaan, niin eväänä oli joskus pullo maitoa tai limskaakin oli vain pari kertaa kesässä, niin ei tuon juomisen kanssa vouhkattu ollenkaan.
Sen verran varmaan kulahti merivettäkin kitusiin, että en kuitenkaan muista janoa kärsineeni.
Kuivalle maalle kun nousi kahdeksan tunnin pulikoimisen jälkeen, niin hivenen pakkasi keinuttamaan.
Aikuiset eivät murehtineet, vaikka vasta illansuussa rannoilta palailtiin.
Tosin aina oli kyllä naapureita ja kylätuttuja, jotka varmaan silmällä meitä kakaroita pitivät.
Ties, vaikka olivat ihan sopineet siitä!


Olimme tänään illan suussa saunassa. Magnus oli päivällä pessyt koko pöksän ulkoa ja päältä ja sauna tuoksui puhtaalta.
Vihta oli myös tehtynä ja sekös myöskin hunajoi suloiselta.
Vastalla mäiskiminen on kesäsaunomisen MUST!
Keskustelimme samalla uudesta projektistamme.
Uusin projektimme on KIRKON rakentaminen plantaasillemme!!!
Kaikki projektimme ovat lukijoitteni muistinvirkistämiseksi seuraavanlaiset : a) vilpola, b)uima-allas (ainoa toteutunut projektimme. Muistanette sen sinisen plastiikka-ammekkeen Vilpolan viekussa?) c)tekokaivo, d) kaarisilta, e)hernekepit ja f) kirkko (ruotsiksi kyrka).

Magnus meinaili, että ee kohta, eli hernekepit voivat myös toteutua piakkoin.
Tähän viimeisimpään projektiimme mennäkseni, niin...
Meillä on pihanperällä vaaleita tiiliä kasa ja ihmettelimme tässä päivänä muutamana, mitä niillä tekisimme.
Magnus sanoi, että niistä pitääs tehrä joku rati, mutta mikä.
Illalla lukiessani jotain valtakunnallista aviisia osui silmääni kirjoitus, jossa kerrottiin, että Paavo Väyrynen on rakennuttanut itselleen kirkon.
Siitä paikasta pinkaisin Magnuksen luo ja kerroin, että nyt tiedän minkä RATIN me niistä tiileistä teemme.

" KIRKON!"
" No se onki viälä puuttunu tältä markilta", sanoi Magnus ja jatkoi:
"Sille pitää olla rakennuslupa.
Kaikelle pitää olla rakennuslupa. Jäniksen kopillekki, jos vähä paisutellahan asioota".
" Helpostihan kirkolle rakennuslupa irtoaa", sanoin ja aloin jo suunnitella julkisivua.
Sisälle tulisi pikkanen hylly, johon tulisi pitsi reunaan, ikkunat molemmille seinille niistä vanhoista kansakoulun akkunoista ja kattotiiliä on liiterissä ja lautoja saa lautakaupasta. That`s it!
Kerrankin olisi sellainen kirkko, joka olisi aina puolillaan ihmisiä. ( Sinne mahtuisi neljä aikuista).
Minä ja Magnus olisimme vakio kirkkovieraat.
Magnus sais saarnata ja minä saisin määrätä virret :)
Meillä on ollut tosi hauskaa projektiemme kanssa. Toteutumiset ovat asia erikseen.
Magnus sitäpaitsi sanoi, että perustus pitää olla kunnollinen ja sanoi vielä, että siinä kohorin on kalliota, johon olin pytinkiä suunnitellut ;)


Huomenna on minun vuoroni olla pyhäkoulun opena.
Kesäpyhäkoulu on hieno keksintö.
Lapsena kävin pari kertaa pyhäkoulussa minäkin.
Koulunkäynti loppui, kun koiramme ei saanut olla mukana. Olen sen varmaan jo kertonutkin.
Minä olen sanonut pyhäkoululsille, että lemmikkejä saa tuoda mukana (paitsi ei mielellään anakondia).


Erittäin rakkain terveisin ja teitä kaikkia siunaten (jos teitä kaikkia yleensä on).
T: Kaisa von Vihtansberg (os. von Vastansblom)

6 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Minäkin olen aina ihmetellyt tuota juomapuolta: siitä ei ennen koskaan vouhkattu eikä huolta kannettu. Vasta kun olen ollut ulkomailla vieraana kodeissa, tukitaan siellä ensimmäiseksi nenän eteen jotain juomista. Näin ollen en meinaa muistaa kiikuttaa juomalasia omille vieraillekaan.

Kirkkohan onkin oiva keksintö, oikeinkohan sen voisi vihkiä.

P.S. olen kovasti mieltynyt noihin allekirjoituksiisi. Joka kerta odotan jännityksellä, minkä nimen olet sinne tällä kertaa keksinyt. Kivoja ovatten.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Olinpa iloinen, kun olit liittynyt lukijakuntaani :)
Tänään huolestuin ihan hirviästi, kun yht´äkkiä havahduin ajatukseen, että MISSÄ OVAT KAIKKI NELJÄ LUKIJAANI!!!
Säikähdin, että ovat suorittaneet joukkopaon sivustoiltani.
Hiki helmeillen otsikossani aloin kaivelemaan erinäisiä asioita ja löytyiväthän he kaikki (sydänhymiö)
Olin painellut jotain näpykkää,ja olivat joutuneet nimensä ja kuvansa piiloon muilta :(
Kannatti laittaa heidät oikeaan paikkaan, eli blogin oikeaan ylänurkkaan takaisin,kun heti sain yhden uudenkin lukijaisen!

Jahka saamme kirkkoprojektimme joskus toteutumaan (!)(tänään saimme ehkä mahdollisen rakentajankin meidän lisäksemme) niin kyllä varmaan vihkiminenkin onnistuu.

Rosina kirjoitti...

Pitää tunnustaa, että minun kotikuntosalistani puuttuu nyt sekä pallo että punnukset.
Pallo vietiin pois vieraiden tieltä, punnukset taas kävivät liian keveiksi:)
Pyöräilty on täälläkin ja sanottu välillä ruma sana, kun ajolenkistä ei koskaan selviä ilman vastatuulta.
Miehellä on pyörässään jopa mittari, josta näkee ajetut kilometrit ja niihin kulutetun ajan, sellaista minä en huoli.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
Liian kevyet ovat nuo minunki punapunnukseni!
Aion käydä katselemassa seuraavan kaupunkireissuni aikana, josko olisi painavampia VIIMEVUODEN MALLIA olevia puntareita halavalla myynnissä.
Vastatuuli todella krassaa luteet akanoista, tai kuinka se sanonta kuuluikaan?
Ottaa hermoihin se punnertaminen. Toisaalta kaikkinainen urheilu on aina ottanut hermoihini ja se valitettavasti on kostautunut :(

pau kirjoitti...

Huomasin toisessa blogissa, että rouva on rehkinyt kirkkoprojektinsa ynnä muiden kanssa niin että paino se vaan putoaa :D Se on oikein.
Itsekin olen miettinyt koko viikon pudotus/nostatuskäyrää, ja tullut tulokseen, että pudotus olisi se, mihin pitäisi minunkin tähdätä. Mutta jos sitä nostais ensin vähän, niin olisi enemmän pudotettavaa seuraavalla viikolla?
Laiskan ihmisen lepertelyä tällainen. Ei muuta kuin kraivelista kiinni ja asialle. Toivon ettei sada tunnin päästä, niin jättipitsansyömisreissu voitaisi tehdä pyörällä, niin paremmin laskeutuisi huomisaamuun mennessä
toivoo Käyrä Kohti Kattoa -kaverisi

kaisa jouppi kirjoitti...

Kyllä ottaa koville pudottelu, mutta onpa siihen kolmenkymmenen vuoden aikana jo tottunut ;)
Nyt en aio antaa periksi.
Kyllä luulisi tämän kirkon suunnittelun antavan muunlaistakin ajattelemista, kuin vaahterasiirappileipien syömisen.
Ja ANTAAKIN! En koskaan ole maistanut vaahterasiirappileipää, enkä aio maistaakkaan!!!
Siu!