keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Ruusunen, jonka Magnus kävi kukkakaupasta ostamassa lapsiensa äidille.
Laitoin kukan ompun viereen, että osaatte suhteuttaa purkin ja ruusun kokoa todellisuuteen.
Olemme parina viimevuotena lipsuneet sopimuksestamme, ettemme osta yhtään mitään koskaan toisillemme Magnus ja minä.
Magnus on lipsuillut pikkasen alusta alkaen, mutta minä olen pysynyt sopimuksessa miltei näihin aikoihin asti.
Nyt ostan synttäreiksi ja jouluiksi kalsarit, joita ihminen muutenkin tosin tarvitsisi.
Magnuksen ei tule mentyä kalsarikauppaan ja pitäisi varmaan alkuperäisiä raappahousuja vieläkin, ellei hänellä olisi niin edistyksellinen vaimo.
Itse saan synttäreiksi ja jouluiksi häneltä DARLING-nimistä hajuvettä ja extra strong-ryppyrasvageelejä jne.
Sitten olen saanut joskus kyynel-korvikset ...ja niin edelleen.
Magnus tietää, että mitään pölynimureita, ja kattiloita ei pidä vaimolle mennä ostamaan, vaikka niitä huusholli enemmän, kuin kipeesti kaipaisikin.
Aina kuitenkin sanomme toisillemme, että MITKÄÄN LAHJAT TAIVAAN KANNEN ALLA EIVÄT KORVAA SINUA OMA PUPPELIMUSSUKKANI!!!
(Lue: no ei ny olis tarvinnu mitään ostaa).


Maanantaina oli kevään viimeinen kuntosalikerta.
Eräs hyperpirteä kuntosaleilija oli ottanut kahvia termariin ja leiponut ihastuttavia voisarvia.
Istuimme ulkorappusilla ja maiskuttelimme antimia kauniissa auringon kilossa.
Meitä on kyllä muutamia, jotka kokoon tulevat kerran viikossa kesälläkin.
Ilmoittelevat myöhemmin ajankohtia.
Lisäksi aiomme Huivin kaa mennä Laurilanmäen kuntosalille kerran viikossa, ettei kiinteät lihakset pääse takaisin alkuperäiseen lerpputilaansa.(!)

Kaiken tämän kuntoilun lisäksi aion palloilla saamani äitienpäivälahjan päällä ja nitisytän niin ikään lahjaksi saamaani kumminauhaa.
Palloon on pumpattu jo ilmaa aikalailla, mutta vielä pitää enemmän pumpata. Pallo liiskaantuu liian matalalle, kun teen sen päällä takareisilihaspomppupunnerruksia.


Jouduin tekemään samaisia punnerruksia ilman pallukkaa, kun haimme Magnuksen kaa pyöreitä kiviä liiterimme ja navetan seinustalle koristeeksi.
Olimme lähteneet liikkeelle, kuin ne usein mainitsemani paljonpuhutut HIEROJAT. Kahta kättä heiluttaen.
Sanoin Magnukselle, että toivottavasti lähitaloissa kaikki ovat päivänokosilla, etteivät näe, että kannetaan paria murikkaa kerralla peräkärryymme.
Varmaan olivatkin nokosilla, mutta Magnuspa äkkäsi Ooppelin perältä resusen ämpärin ja minä kekkasin maasta resuisen plastiikkapussin.
Niillä kanniskelu sujui, kuin tanssi.
Tänään asettelin sitten kiviä paikoilleen ja luulen, että lopputulos tulee olemaan kiva. (Jahka haemme viisi samanmoista satsia lisää. Tuomamme kivimukulamäärä ei riittänyt MIHINKÄÄN).
Ostin kaupasta myös krassin siemeniä tänä pänä.
Krassi on lempparikukkani. Sen nuuskuttaminen ja maiskuttaminen tuo mieleeni jotain valtavan kivaa lapsuudestani.
Krassin haju ja maku tuo mieleeni Nymannin meetvurstin!!!
Kävimme lapsena äidin enon luona usein kylillä.
Enon pihassa oli runsaasti krasseja, mutta mikä parasta, eno oli töissä Nymannin makkarafabriikissa.
Viljo-enon luona sai kymmenensentin kaikaleen meetfurstia, josta muuten ei olisi ymmärtänyt nähdä edes unta.



Runosteluni on edennyt RUNO numero 18 asti.
Ylihuomenna menen runoretriittiin ja aion lukea siellä niistä muutaman oikein ääneen.
Myös kaikki muut lausuvat aikaansaannoksiaan.
Aion tarkasti katsella lukiessani (kun pidän tunteisiin vetoavan tauon) ihmisten ilmeitä ja kehon kieltä.
Tarkkailen, kummosen säväyksen runot tekevät kuulijakuntaani.
Lisäksi kuuntelen puntaroivasti saamiani ylitsevuotavia kehuja.
Minulla on asiaan kehittynyt korva, varsinkin korvakuulokojeen saannin jälkeen.
VIVAHTEET PUNNITAAN TARKOIN TULEVANA VIIKONLOPPUNA.
Tahdon teitä lukijoitani rauhoitella ja kertoa, että runokkeeni eivät ole sellaisia, mitä tähän blogiini olen kirjoittanut.
Ei! Ne ovat, täydellisesti tyyliltään erimoisia ;)
Charles on sanonut, että hän ei jaksa blogirunojani lukea, koska ne ovat pitkiä ja tylsiä.
Nyt repostelemani runot ovat kymmenen kertaa PITEMPIÄ.
Onko myös Charlesin toinen arvosteluadjektiivi kohdalle osuva, selviää lauantaina.
Kaikissa runoissani on hengellinen tatsi.
Olen sitä mieltä, että kaikki paitsi HENGELLINEN, on turhaa.
Joku on sitä mieltä, että kaikki, paitsi PURJEHTIMINEN on turhaa.

Lopuksi rakkaat lukijat:
Hengellinen runo (kirjoittanut yks Kaisa Jouppi)

Kiitos Jeesus keväästä ja eväästä.
(En tiedä, mitä eväästä tarkottaa, mutta se sopi tohon kohtaan).

Kiitos västäräkistä, joka tänään tuli
meidän pihatantereelle.
Luultiin, ettei enää tuu näille main koko räkki.
Auringosta kiitän, joka niin lämmitti, että
nuttu jouti nurkkaan.
Kiitos elämästä.
Immeisistä myös kiitos raikhakoon.


Siunattua Kristuksen taivaaseenastumispäivää kaikille!
T: Kaisa von Stengluberos

8 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Runoretriitti??
Missä ja milloin, onko mahdollisesti lähellä?
Kyselee yksi runonlukija...

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.

Se "retriitti" on ens lauantaina Raippaluodon sillan kupeessa ( Alskat Hemmet)ja kestää sunnuntaihin.
Kyseessä on kirjoitusLEIRI.
Meikäläinen (runollinen, kun on) antoi sille tuollaisen hienon nimen.(Kyllä se hieno juttu onkin).
Tämänkertainen viikonloppu on jo buukattu täyteen, mutta ens vuonna on toivonmukaan uus.
Sielä siis rustaillaan omitekoisia ja kotikutoisia runoja.
Ei muuta, kun kynä savuamaan!!!

Anita kirjoitti...

Eilen aamulla katselin ikkunasta ja siellähän seisoskeli yksi västäräkki keskellä pihapöytää,
samassa lenteli monta sen kaveria ympäri pihaa. Pidimme pihatalkoot, haravoimme ja siistimme pensaita sekä istutettiin pari uutta, ilma suosi meitä ja siitä saimme kiittää ;)

pau kirjoitti...

Olen viritellyt kitaran tämmiin ja pakannut sen kuten nyyttikestitavaraa yhteiseen eväspöytään. Olen lähtökuopissa (käteni kirjoitti KUOLIOSSA, kamalaa!) meren rantaan yhteiseen helatorstain viettoon KL -väen kanssa. Sää on suotu sopivaksi, kiitos Jumalan.
Iloa päivään tänään kaikille!

kaisa jouppi kirjoitti...

Anita.
On mahtavaa, että löytyy talkoohenkeä vielä yhteisten paikkojen putsaamiseen ja kaunistamiseen.
Asuimme muutaman vuoden kerrostalossa, mutta en muista, että olis ollu talkoita.
Olisin kyllä mennyt, vaikka suhtautumiseni puutarhatöihin on tunnetusti miinusmerkkinen.
Meilläkin täälä Hälvällä olis kahden hengen talkoot meneillään, mutta puolet vaan noudattaa sitä ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.
Ajattelin, että olisi hauskaa ollut olla mukana, mutta rössäännyimme tänne Letkutielle.
Olimme kyllä aamulla Ylistaron komiassa kirkossa.

Sen verran kevään ensi lämpöiset vaikuttivat, että grillasimme pari makkaran pätkää pihalla.
Kevään ensihetki-mieli tuli täydelliseksi, kun tuskin silmillä erottuvat mikrokirput purivat kämmenselkää siinä syödessä.

Ah, kevät ja kirput ja linnut kaikkinaiset.
Ah, aurinko ja taivo, kukkaiset maan
ja niittupellot.
Ah, suven suloisuutta ja kirppusten
pureksantaa kämmenillä.
Mik´ onkaan ollessa tässä?
Ei niin mikään.
Vastahan taittui talven selkämys,
jolloin pakkanen puolestaan pureskeli
poskia lommoisia ja pulleita.

mummi kirjoitti...

Me ollaan Paulan kanssa harjoittelemassa vastausta blogiin. Terveiset vain Alskathemmetistä! Airi Inkeri

kaisa jouppi kirjoitti...

Mummi.
No ei vähä mittää!
Meikäläinen uupeluksissa hohhailee lepotuolissa ja mummit hyökkii heti virkkiksenä koneiden kimppuun.
Oli tosi ihana viikonloppu.
Kiitos vaan täsmärukouksesta ja kaikesta Airi-Inkeri :)