tiistai 25. toukokuuta 2010

Tänä aamuna sain kongota vuoteesta kahvipöytään, jossa oli noin soma kukkapuska odottamassa. Lautaselle valmiiksi laitettu sämpylä oli jo syöty kuvanottohetkellä.
Magnus oli aamuhämärissä kuljeskellut tiluksillamme ja etsinyt kukkasia omalle murulleen, jonka otti ja kihlasi tasan 44 vuotta sitten.
Kukkavaasikin löytyi seinänvierustalta ulkoa. Ei haitannut, vaikka yksi jalka oli makeuttansa haljennut. Pysti pysyi uljaasti pystyssä.
Kuvan raamattu on minun itseni itselleni ostama kihlalahja tänään Nikolaajevitsin kaupungissa käydessäni. Se on taskuraamattu.
Oli pakko ostaa raamattu ITSELLE, kun Magnus ei enää näe niin pientä pränttiä, kun taskuraamatussa on.
Olin heti aamusta onnellinen kaikesta. Varsinkin Magnuksesta.
Enpä aavistellut silloin 44 vuotta sitten, kuinka hyväsisustaisen aviomiehen olin juuri saamassa. Ulkokuoreen olin tykästynyt jo silloin.
Magnuksen ajatukset kulkevat samoja ratoja, mitä eukkoonsa tulee, luulen ma.
Ei kai nyt kukaan viitsisi kelle tahansa ruttanalle aamutuimaan hyisessä kevätilmassa kukkia kekkulehtia?
Tänään ilahduin myös lukijakuntani yhä enenevästä määrästä : )
Kannatti näköjään aikanaan vahingossa kadottaa neljä lukijaansa tietymättömiin, huolestua aikasten päästä, missä ovatten, ja löytää taas heitit ja sijoittaa äkkiä kuvat oikeille, niille kuuluville paikoille ja SAADA HETIMITEN uusiakin lukijoitsijoita.
Tervetuloa Anna ja Katariina (moiskis, moiskis, moiskis) ja terveisiä teille entisille (muiksis, muiksis, muiksis)

Eilen olin poliittisluontoisessa ystävämiitingissä kunnantalolla.
Minun vuoroni oli viedä kahvit ja nisuset.
Leivoin suurta sukseeta saaneen styrok...rapalperipiirakan ja hain pari fleetua (nisupitkoa, tai ankkastukkia, kuten Kyröössä sanotaan) Ässästä.
Tänään olin päivällä Sana-ja rukouksen ilta-suunnittelutiimin kokouksessa kirkkoherranvirastossa.
Sain miellyttäväksi tehtäväksi kutsua yhtä Eliinaa meille tänne Kyrööhin puhumaan lokakuussa.
Tein työtä käskettyä ja lähdetin kutsun eetteriin heti tänä iltana.
Nyt jään ehkä koneen ääreen koko yöksi odottamaan vastausta :)
Sähköpostin reunaan olisi tehnyt mieleni kirjoittaa LENNÄ, LENNÄ, ÄLÄ LEPÄÄ!
Sellaisen kehoituksen minun piti aina kirjoittaa kirjeiden nurkkaan, joita sanelun mukaan kirjoitin joskus ammoin sitten, erään ystävän puolesta.

Olin siis tänään Nikolainkaupungissa.
Ensin tosin oli se suunnittelukokous ja sitten ehdin käydä Laalaan luona vielä kahvillakin.
Sain niin hyvää kinkkupiirasta, että en kuuna kullan valkeana, sinä ilmoisna ikänä ole semmosta saanut.
Pyysin, että resepti olisi valmiina paperilla, kun seuraavan kerran tavataan.
Tapaamme hyvin pian, koska taas on nuttuja kertynyt runsaasti Etiopiaan lähetettäväksi.
Starttaamme aina Laalaan kahvipöydästä postiin.

Olin tervehtimässä rakasta sukulaistani sairaalassa.
Vein hänelle sentin kokoisen pikkuisen enkelin kukan asemesta.
Osastolle ei saa viedä kukkia ollenkaan. Se on ymmärrettävää näinä heinänuhaisina aikoina.
Kävelin rautatiasemalta sairaalaan ja valitsin reitin niin, että sain ajatella kaikkia peesvärisiä nostalgisia ajatuksia siinä samalla. Kuljin pitkin nuoruuteni maisemaa.
Ajatukset olivat muuttua liiankin peesvärisiksi Tyttölyseon kohdilla. Ettenkö sanoisi ruskeiksi!
Mietokset poukkoilivat otsikossa sinne sun tänne!
Kasarminkentän ohitse onnahdellessani, muistin ne KAAMEAT pesäpallomatsit, joita oli pakko pelata sakon uhalla joka urheilutunti.
Että minä jotain inhosin, niin pesäpalloa.
Nöyryyttävää oli istua PULUPEETISSA viimeisenä, joka valittiin mihinkään joukkueeseen.
Noh..ehkä pelaamisinnossani oli toivomisenvaraa: en aina edes huomannut, että ulkovuoro oli vaihtunut sisävuoroksi. Astahdin aina myös vuorenvarmasti sivuun, kun näin sen iljettävän kivikovan stebupallon tulevan kohti : (

Rakas, mutta ihana serkkuni Elizabethy tuli myös sairaalaan ja menimme sitten Mussukkagatanille kahville.
Elizabethyltä sain kukanplanttuja ja VALKOVUOKON juuripätkän kahdella lehdykällä.
Juuripätkylän kätkimme Magnuksen kanssa mullan alle. Sellaiseen paikkaan, joka aivan huutaa valkovuokkoja rinnuksilleen. Näen jo itseni siemailemassa kahvia valkovuokkojen seassa ja katselemassa, kuinka Magnus kitkee juurikaspenkistöä.
Loput kasvit istutan sitten, kun tarkenee ilman toppapöksyjä pyllistellä.

Huomenna illalla on kokous seurakuntatalolla. Siitä raportoin tulevaisuudessa ja muustakin kaikesta MIELENKIINTOISESTA ja VIVAHTEIKKAASTA töpöttämisestä täälä Vähällänevalla.
Rukoilen teittien kaikitten puolesta!
Varsinkin muistan heitä, jotka sairastavat.
Rukoilen myös erikoisesti murkkuikäisten puolesta.

T: Kaisa von Argmurkålder

15 kommenttia:

pianistms kirjoitti...

Yhtä asiaa et sinäkään tiedä - nimittäin että täällä joku aina innolla odottaa, josko se Kaisa taas olis "paperille" rupatellut hauskojaan. Joskus olen yrittänyt kommentoidakin, mutta on mennyt pieleen. Mujlle käy kyllä useinkin niin, että lueskelen juttuja enkä muista, että mun ajatuksia ei pysty lukemaan. Pitäis tosiaan saada jotain näpyteltyä näkyviin.
Voit minut lisätä siis lukijakuntaasi, ilman kuvaa tosin. Sitä ei kestäisi kukaan katsoa hyytymättä, joten jätetään se.

TuulisMumma kirjoitti...

Onnittelut itsellesi ja rakkaalle Magnuksellesi...
Mahtavaa...iho nousee kananlihalle lukiessa.
Meillä on 39v. hääpäivä 12.6...kimpassa kulettu vuodesta 1965 (tosin olin serkkunsa vaimo silloin, kun rakkaus rämähti kertanäkemältä niskaan...lopullisesti viedäkseen)..Hyi minua...vaan en silloin ollut uskossa! (olis kyllä silti vienyt!)
Osaa se vielä yllättää, Rakas...lauantai-iltana tuli joku lauluohjelma televisiosta...ja Mies tuli kumartamaan tanssiin...
Siunattua kesän alkua ja kiitos että olet käynyt vieraisilla!

Kirlah kirjoitti...

Onnea vaan kovasti kihlaparille :) Huomasin, että meilläkin tulee kihlautumisesta tänä kesänä 40 vuotta. En vain muista, että sitä olisi koskaan juhlittu.

Minulla alkaa olla vissiin aivoissa jo kummallista vikaa, kun luin tuosta tekstisi alusta, että kun pöydällä oli valmiiksi odottamassa kukkapuska, luin että siellä oli jo valmiiksi syöty sämpyläkin :)

Terttumarja kirjoitti...

Tekisi mieli kirjoittaa sinulle Kaisa, että "lepää, lepää, älä lennä" ja niin näköjään kirjoitinkin:)
Kyllä tuolla menolla ja meiningillä painonpudotuskin onnistuu..
Mukava, kun sait valkovuokon juurakon tontillesi, hieman varjoa ja valoa sekä kosteutta se tarvitsee menestyäkseen.
Et muuten ole ainoa, joka on valittu viimeisimpien joukossa pelaamaan palloa, nyyh.
Mutta eikös olekin niin, että joskus ne viimeiset tulevat ensimmäisiksi?

kaisa jouppi kirjoitti...

Pianistms.
Piti oikein ällätikun kanssa tarkistaa, että tuli nimi oikein :)
Joskus olisi hauska pitää kalluppikysely ihmisiltä, että mistä nuo veikeet nimimerkit juontavat.
KIITOS VAAN KOMMENTISTA.
Ilahduinko ikihyviksi!
Täst´edes aina muistan lisätä yhden "näkymättömän" lukijan, kun mielessäni heittiä räknään.
(Tällähetkellä siis luvut ovat 8+1) :)

kaisa jouppi kirjoitti...

TuulisMumma.
Kiitos myöskin, kun kommentit kävit tälle palstalle jättämässä.
En muista yhtään, mitä reittiä kautta löysin blogillesi.
Sen muistan, että tuo Voikukkatyyny-nimi viehkautti.
Miksen minä keksinyt mitään vastaavaa? :(
Esimerkiksi "POUTAPILVIPAHNAKE" sopisi minun pärsuunaani prikulleen.
Siunausta kesääsi ja kaikkeesi!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah.
Kankeasti luin kirjoitelmani uudelleen ja tarkistin, josko olin oikeastikki nuin kirjoittanut.
En tahdo MILLÄÄN jaksaa tarkistaa kunnolla sepustustani ja
ajatukset liitelevät nopeammin, kun kaksi etusormea näpyttelee :(
Tuo luulemasi lukema olis muuten ratkaisu tähän hmm.. paino-ongelmaan.
Lätkäisis aamulla vadin pöytään ja sanoisi: "Tässä valmiiksi syötyjä sämpylöitä aamiaiseksi rakkahin Magnukseni".
Noinkohan kerättäis aamuisin kukkia enää?

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
Nuo menemiset näyttävät tässä pikkuruisella ruudulla vaan niin täpöisiltä.
Hyvin jää aikaa tuijotteluun ja klyyvarin kaiveluun :(
NIIN kiire minulla valitettavasti ei koskaan ole ollut, etten ehtisi leukoja mäyhätä ja niiden väliin jotain makkaranpötkylää ja hillomunketta koko ajan olla lisää työntämässä.
Nyt olen kumminkin aika toiveikas.
Se sinun tuloksesi sai innon entisestäänkin nousemaan (jahka kateuden vihreä väri oli ensin himmennyt).

pau kirjoitti...

Jos nauru laihduttais, niin näillä sivuilla olisi vain laihoja ihmisiä, jahka ovat uskollisesti sivuja tutkailleet kuten meikäläinen ja lukuisat muut - voit lisätä reippaasti numeroita noihin laskelmiisi :)

Kas, kun emme törmäilleet eilen, kun minäkin onnahtelin kaupungilla, mutta itä-länsi -suuntaan, kun sinä ilmeisesti pohjois-etelä -suuntaan, mutta ihan samoissa toiveikkaissa ajatuksissa, mitä painonkarisemiseen tulee.

Onko näillä sivuilla muitakin kuin meitä, jotka olivat urheilussa nollia? Kerran tosin olin hiihtokilpailuissa toiseksi viimeinen, ja olin ikionnellinen. Sen jälkeen tulokset tarkistettiin ja taakseni jäänyt Helinä siirtyi itseäni roimasti eteenpäin. Joten kukas se taaskin oli viimeinen :(

Mutta mekös siitä välitämme, ehei: sen sijaan urheilemme ympäri kyliä ja kilot ne vaan karisee niin että rasvavana seuraa kintereillämme, kun me keventyneinä liihottelemme pakottavin jalkapohjin ympäriinsä - seuraavaan kyläpaikkaan pullakahville :D

pau kirjoitti...

Niin, ja oikein paljon onnea ja siunausta teille kihlapäivän johdosta!
Meille kertyy kesällä 30 vuotta, jos Herra suo ja elämme.
Olin jo kirjoittamassa, että meille tulee 40 vuotta täyteen kuten Kirlahille miehineen, mutta räknättyäni hetken huomasin pienoisen laskuvirheen, mutta onneksi ajoissa :)

TuulisMumma kirjoitti...

Se voikukkatyyny on runo...niiltä ajoilta, kun Rakastani haikailin...se kun aina meni yliopistolta kesäksi kotiinsa Poriin...kuulumattomiin ja näkymättömiin!

TuulisMumma kirjoitti...

"Heräsin aamulla linnunlauluun
linnunlauluun heräsin...
Voikukkia tyynylläni
ja tuoksusi ikävä sylissäni..."


Löyty!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.
Mukavaa kuulla ja lukea, notta siskoa naurattaa jutut.
Meillä on Magnuksen kaa aikomus tulla käymään silloin Teron juhlapäivänä.
Oli aikomus alunperinkin ja ne marsipaaniruususet vielä oikein antoivat ylimääräistä potkua. Näinä laihoina aikoina :)

pau kirjoitti...

Joo, laihat on ajat, joten on hyödynnettävä jokainen marsipaaniruusuke, jonka voi ahtaa kitaansa sopivassa tilaisuudessa.
Itse röyhtäilen kolmannen kahvikupillisen jälkeen, ja mietin, onko vielä kaksi vai kolme palaa taatelikakkua jälkellä. Tai siis enää. Kuka lie syönyt, mutta sen tiedän, ettei Tero ainakaan :(

Tervetuloa sitten vaan viikon päästä.
Rukoilla saa, että olen elpyneessä vireessä ensi viikon, kuten myös Ari. Oma vointini on suhteessa Arin terveyteen. Niin se vaan on.

Hyvä kirjoitus oli Uusi Tiessä rouvalta! Ihmettelen, jos eivät kustantajat jonota ovellanne, minä ainakin jonottaisin, jos olisin kustantaja :)

jk. Ilmestyneessä Majakka-lehdessä juttua Ihmeistä ja vähän minusta ja Aristakin ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.
Koittaa rouva nyt vaan olla kovin röyhtäilemättä sielä!
Tosin, jos meillä olisi taatelikakkelia samat sävelet soisivat myös Vähällänevalla.
Tänään viimeksi ajattelin heitä, joilla on juhlia järjestettävänä. Voipuilin jo pelkästä ajatuksesta :(
Minä rukoilen asian tiimoilta puolestasi :)
Sinulla on Pau rintapielennostattajan armolahja!(vrt. kustantaja juttu).
Näin jo sieluni silmillä sankan jonon myyntipöydän takana, jolle on ladottu paksuja kasoja uunifärskejä runokirjoja.
Kirjailijatar-runoilijatar itse istumassa stoolilla jaellen nimmareita. Silmänsä raukeina ja huulensa truutulla ja tehtävän tärkeydestä, sekä onnesta juohtuen.